Ristisanapuheluja

Korjattuaan HopLopin parkkiksella automme lampun ja avaimen (!!) naapurin äijä joutui lopulta myös käynnistämään jamesfrancoamme kaapeleilla. Aika hyvän aikaa. Jonka jälkeen en ihan osannutkaan ajaa Linnainmaalta Nekalaan, vaan käännyin vahingossa jonnekin hertsinpertteriiin väsyneiden lasten huutaessa takapenkillä Eikö me äiti vieläkään päästä kotiin!?

Kaartaessani turhautuneena kylmäaseman pihaan kääntääkseni auton huomasin perässämme lipuvan vähän kuumottavan hitaasti auton, joka lopulta ajoi pimeällä parkkiksella ihan viereemme. Mysteerimurhaajaseuraajan avattua ikkunan, tunnistin hämäräkuskin naapurin äijäksi, joka vähän kaikkensa antaneena kysyi No mitä sää ny meinaat? Mihi sää oot menossa!!?

– Mää ajoin vahingossa väärin ja sittemmää lähin ihan väärään suuntaan ja sitte ei voinu kääntyä ja sittemmää en tiänny mihin mun pitää mennä …

– ..ok..mää ny vaa aattelin ajaa perässä ja kattoo, että te varmasti pääsette kotio ja me kattottiin, että mihin ihmeeseen sää ny meet..

– ..mää tulin tänne kääntään ja sittemmää pelkäsin että tää auto sammuu…ja AAAARRAGGHAHHHAHHHAHAAA…nymmää en tiä, missä me ollaan..

– No aja ny meijän perässä, nii päästää kotio täältä..

Ja niinpä seurasin naapurin kuusihenkisellä perheellä lastattua pelastusautoa ja pääsimme kaiken sekoilun jälkeen illaksi kotiin Nekalaan. Ihan perus.

Tultuani samana akkusekoiluiltana yläkerrasta nukuttamasta poikia ystäväni oli käynyt tiputtamassa eteiseemme kiireelliset sopparit, jotka hänen poikaystävänsä oli minulle ystävällisesti töissä tulostanut. Muuten olisin joutunut vielä illalla lähtemään toimistolle printtailemaan.

Oli kyseessä pieni hätä, kuten lasten hetkellinen hoitaminen tai johonkin hemmettiin simahtanut auto, tai suuri hätä, kuten alusvaatteiden ompeleminen gaalavaatteisiin kiinni tai äkillinen tarve saada yöllä otsatukka, niin yleensä aina joku on jeesaamassa. Kiiruhtamassa sakset ja viinilasi kädessä aidan läpi tai hakemassa sahaa lainaan kellarista.

Ja toki itsekin yritän puolestani olla valppaana auttamassa lähipiiriäni. Muutoissa, lastenhoidoissa, oikoluvussa, auton lainaamisessa (kaikesta huolimatta jamesfrancolla on vientiä)tai vaikka äärimmäisen tärkeissä saumalaastin värien valinnoissa.  Hoplopin parkkiksella alkoi tulla vähän kylmä, mutta yleensä kavereiden kanssa on omituisen mukavaa, vaikka puuhana olisikin muuttosiivous, kierrätyskaapin tyhjentäminen tai katon maalaaminen. Auttamisesta tulee niin hyvä mieli myös itselle.

Ilahduin todella paljon katsottuani Yökylässä Maria Veitola -sarjan jakson, jossa Jorma Uotinen kertoi päivittäin soittelevansa ystävänsä kanssa ja etsivänsä hänelle googlesta vastauksia ristisanatehtävien ratkomiseen. Ymmärrän täysin.

Samantyyppisiä puheluja soittelen aika usein itsekin omille jormilleni ja yleensä juurikin ne ristisanapuhelut ovat kaikista tärkeimpiä -sielua silittäviä muistutuksia ympärillä olevasta tukiverkosta, joka jättää aamuksi akkulaturin portaille ihan vaan jos satutte tartteen ja joka sairastumisenkin uhalla saapuu hoitamaan lapsia silloin, kun itsellä on noro.

Että täällä ollaan myös silloin, kun tukka on huonosti ja paska alkaa lentää, etkä oikein meinaa löytää kotiin.

Muistakaa auttaa toisianne! Tsemppiä alkavaan pakkasviikkoon!

Lue myös:

Pelastuspartio

Nainen autokaupassa Tampereella

 

Seuraa Asikaista myös Facebookissa

Share

7 kommenttia

  1. Mä vaan kirjoitti: Vastaa

    Ei mulla muuta kuin että mistä ne ihmiset saa ympärilleen.

    Terveisin about tukiverkoton

    p.s. Mä en halua kuulostaa katkeralta (mitä oikeasti olen…), mutta nää tämmöset saa aina mun sielussa kyyneleet esiin, kun tällasta mä haluisin. Mutta en saa. Meillä ei ole yhtään sukuapua ja ystävien kanssa homma ei ihan näin mene kuin teillä. Musta tuntuu, että meidän perhe on aina taakka kaikille. Kukaan ei oikeasti tykkää meistä tai meidän lapsista kuin vain rusinat pullasta -tavalla. Mä yritän ja oisin mielelläni taas se apua tarjoamaan kiirehtivä, ei ole kyse siitäkään. Sori tästä!

    1. Kirsi kirjoitti: Vastaa

      Sama täällä! Enkä todellakaan halua myöskään kuulostaa katkeralta (vaikka toki sitä olenkin). Mielelläni myös itse tarjoaisin apua…
      T. toinen tukiverkoton

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      VOI EI! Ihan kamala tilanne, etenkin jos tuntuu, ettei teistä tykättäisi <3 Äläkä sorittele, hyvä kun kommentoit!! Uskon, että on vaikeeta saada rakennettua verkostoa, jos sellaista ei meinaa luontevasti saada apua ympäriltä.
      Onkohan mitään perhekerhoa, puistoporukkaa tai muuta arjessa kohdattavaa luontevaa verkostoa, jonka kanssa voisi jotenkin syventyä tai tutustua paremmin ja tarjota apua..?
      Tässä kirjoitin paljon meidän naapurustosta, joista suurimman osan olen oppinut tuntemaan tässä viiden vuoden sisällä ihan vaan lasten kautta 🙂
      Tsemppiä joka tapauksessa kevääseen!

  2. Lottovoitto kirjoitti: Vastaa

    Se on lottovoitto, kun on Ihmisiä ympärillä ja olet ihminen ihmiselle, pelastaja ja pelastettu! Pitäkää huolta toisistanne ja niistä myös, joilla ei ole ketään huolenpitäjää. Joka ei löydä autettavaa, niin joka kunnasta löytyy vaikka SPR:n ystävätoiminta ja vaikka mitä muutakin vapaaehtoistoimintaa, josta löytyy mummoja, joille tehdä lumityöt (jos ei naapurissa muka ole), pappoja, joiden kanssa lukea päivän lehti tai käydä kävelyllä ja niin edelleen. Jokainen voi hymyillä bussissa toiselle ja sanoa huomenta naapurille, kun tulee vastaan.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyviä vinkkejä Lottovoitto!! <3

      Ja sepä se, oon kyllä joka päivä niin ilonen, kun arjessa on ympärillä ihania tyyppejä ja verkosto. Vaikka näkis nopsaan vaan postilaatikolla tai morjestais ikkunasta, niin se vaan lämmittää mieltä. Etenkin jos on huono päivä, niin ihan vaan tieto, että on ihmisiä ympärillä, helpottaa.

  3. -jana kirjoitti: Vastaa

    No siinähän nyt ensimmäinen kommentoija nimimerkki -Mä vaan ja toinen kommentoija kirsi voi yhdistyä verkoksi… ilmotuksia vaan nettiin ja esim. Momzie, äitien tinder toimii.. 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyvä idea 🙂 <3
      Äitiverkostot on superhyviä ja tärkeitä!

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.