Pari viikkoa sitten osallistuin Majn ja Idan järkkäämään blogitapahtumaan, jossa bloggaajat pääsivät tutustumaan..
Muiden tutustuessa räntäsateiseen Manseen, minä vanhana manselaisena tutustuin muihin. Mää kuulkaa kompuroin näissä Hämpin rotvalleissa jo ennen ku te osasitte kirjottaa. Jonka lisäksi tutustuin keltanokkana yleisesti blogiskenetouhuihin..
Arvasin, että ne vetää ilmasta viinaa joka paikassa! I _knew_ it! Samalla mieleeni muistui, miksi koko blogin aloitinkin… Ei mitään mammabloggaajan väsyneitä paskavaippatilityksiä, vaan ilmasta viinaa hotellissa, kiitos!
Marusekin teehuoneessa nautiskelimme lounaan pitkän kaavan kautta.
Seuraavana ohjelmassa oli piipahdus Design Bouleward -sisustusliikkeessä, jossa oli Hanna-Riikka Heikkilän näyttelyn avajaiset. (Heikkilän näyttely on liikkeessä 4.4. asti.)
Design Boulewardin jälkeen jatkoimme Manse-matkaamme farkkukauppa INCHiin, joka oli uusi tuttavuus itsellenikin.
Kattavasta farkkuliikkeessä oli laajat valikoimat makeita farkkuja, mutta ihanan myyjän jalasta bongaamiani Leviksen leveälahkeisia pöksyjä ei ollut (vielä) valikoimissa. Aaaargh! Syksyn mallistoihin kuulemma on tulossa hyviä hippimalleja, joten joudun vielä hetken odottelemaan. Syksyyn kestää myös Vuosi ilman vaatteita -projektini, joten ehkä kaikella on tarkoituksensa.
Aika noviisina vetelin blogosfäärissä ja blogikekkereissä jo vuosia pyörineessä porukassa. Itse en ole blogini tiimoilta pyörähtänyt vielä kuin yrjöllä Trendin toimituksessa.
Meitä oli kaksitoistahenkinen muijaporukka. (Muistui mieleeni, miksen aikoinaan perustanut blogia, vaan hankkiuduin musa-alalle hommiin -> miähii!) Osa monissa liemissä uineesta bloggaajaporukasta tunsi toisensa jo hyvinkin, mutta Nekalan untuvikko otettiin mukavasti vastaan. Tutustuin viikonloppuna hauskoihin tyyppeihin.
Kauppareissujen jälkeen seurasi drinkkikoulutus Ilveksen kattohuoneistossa.
Drinkit mukanamme siirryimme Ilveksen alakertaan illalliselle ravintola Masuuniin..
, jossa neljän ruokalajin menun valitseminen monista hyvistä vaihtoehdoista oli hirveeen vaikeaaa! Aaaargh!
Pähkäilyn jälkeen tilasin neljän ruokalajin vegemenun, joka oli herkullinen. Olin ensimmäistä kertaa syömässä Masuunissa ja kerron reissusta erikseen tarkemmin. Mutta hyvää oli!
Pienen yökerhovisiitin jälkeen olimme kaikki aika valmista kamaa nukkumaan. Sain hotlakämppiksekseni ihanan Nadjan, joka kärsivällisesti neuvoi minua heti aamulla Instagram-ongelmissani. Miten tätä voi niinku muokata? Hei nyt mää laitoin tänne kuvan mun drinkistä..Koska mää sitten taas laitan tänne jotain.. (Kuvassa mielikuvituskaverini ’Nadja’)
Pitkän hotelliaamiaisen jälkeen Veera piti meille perusteellisen kuvauskoulutuksen, jota luulin alunperin poseerauskoulutukseksi (joka sekin olisi tullut tarpeeseen), mutta tällä kertaa kyseessä oli kahden tunnin kamerakoulutus. Erittäin hyödyllinen sekin, kuten tämänkin postauksen kuvista voi päätellä (harmi, että koulutus oli ohjelmassamme viimeisenä!).
Ehkä vielä pieni reeni kuvauksen ja poseerauksen parissa tulisi tarpeeseen. En edes viikonlopun kestäneessä blogitapahtumassa kyennyt nappaamaan parempia asukuvia lukuunottamatta iloista kassialma-lookkia hotellin hississä.
Onnellisena muijana hyvästelin uudet kaverit ja lähdin Ilveksestä Nekalaan.
Jossa oli perusmeininki, kuinkas muutenkaan. Anoppi oli ilmeisesti saanut tarpeekseen appiukon lankuttaman keittiön kehumisesta ja päätti näyttää ihan omat lankutuskuvionsa olkkarimme lattialla. Aina parasta palata kotiin <3
Lisää blogitapaamisesta voi lukea myös muiden paikallaolleiden bloggaajien sivuilta. Suosittelen myös muutenkin vilkaisemaan uusien tuttavuuksieni blogeja, aika ihania kaikki: Ida, Maj, Riikka, Minttu, Noora, Nadja, Saara, Veera, Nelliina, Henna ja Henriikka.
Kiitos vielä kaikille kivasta viikonlopusta! Sitä kelpasi tämän viikon sairasvuoteella muistella!
”Itse en ole blogin tiimoilta pyörähtänyt vielä kuin yrjöllä Trendin toimituksessa.”
Aahahahahahaaaaaa!
Joo nauroin sitä ja taas aika montaa muutakin. Voi asikaine ei tarvi opetella kuvaan asukuvia, kun on noin hyvät läpät ja lankuttava anoppi! Päivän naurut!
Voi Asikaine, näiden muiden muijien blogit ei oo mitään sun blogin rinnalla. Sun blogia lukiessa saa yleensä aina nauraa, mikä on tänä päivänä aika jees asia näin kotiäidin kantilta. Muiden blogit on vähän, no niin…miten sennytsanois..Niitä ehkä vilkaistaan, mutta mitään kiksejä en niistä saa.
Meneekö tää nyt sensuurivasaran alle, ihan sama. Kevään odotusta sinulle! Ja lupaathan naurattaa
jatkossakin! Ei aina tarvitse, mutta silloin tällöin.
Joo please please älä vaan ota vaikutteita noiden muiden blogeista, sun on erilaisuudessaan niin paras <3
Skumppapullo on kyllä aika säälittävän pieni. Tai sitten toi ämpäri on sairaan iso. Muuten vaikuttaa hyvältä reissulta! 🙂
No niin siinä kävi! 😀 My so called trendy life!
Hei, mulla vois olla hyvät läpät ja parempia kuvia jopa lankuttavasta anopista! 🙂
Hei, eipäs ruveta vähättelemään siellä! Annetaan kaikkien kukkia kukkia niin kuin minunkin kännykkäkuvieni kanssa Nekalassa 🙂
Ja minkäs sille mahtaa, kun on niin sairaan hauska…muah hah hah haa! Yritän jatkossakin 😉
Eiköhän tämä blogi porskuttele samalla meiningillä, vaikka mitä muuta yrittäisinkin!
Mutta tiedäthän, mitä ilmasesta viinasta sanotaan..Ei se koko vaan, miten sitä käyttää!
Kiitos Asikaine, että sun blogi on just sellainen kuin se on! Kärsin aika pahasta masennuksesta, ja tää sun blogis on yksi niitä harvoja asioita, jotka oikeasti saa mut hyvälle mielelle. Ensinnäkin oot hirveän lahjakas kirjoittaja, toiseksi olet ihan oikeasti hauska (moni bloggaaja yrittää olla, mutta toteutus on melko pintapuolista) ja kolmanneksi et esittele vain kepeän iloisia asioita, vaan mukaan mahtuu myös elämän toistakin puolta, vaikka käsittelytapasi onkin huumori.
Ehkä vähän tylsä tulla määrittelemään toisen blogia kommenttilootassa näin, mutta tässä nyt kuitenkin mun ajatukseni blogistasi! Ja tämän lisäksi on pakko sanoa, että harmi, ettet ole mun naapurini 🙂 Mulla on monta ihanaa naapuria, mutta 50- ja 60-vuotiaat ovat ihanissa naapureissani yliedustettuna. Tosin en kyllä vaihtaisi kehenkään tuota 65-vuotiasta eläkkeellä olevaa maatilan emäntää, joka tuo lämpimäisiä, esim. itse paistamiaan munkkipossuja <3
Voi Någon Annan! Tuli ihan kyyneleet silmiin tästä kommentistasi. Ainakin jotain oon onnistunut tekemään hyvin, jos voin kenenkään mieltä kirjoituksillani piristää. Kiitos ihanista sanoistasi, ne koskettivat ja kannustavat kirjoittelemaan lisää!
Toivon sulle voimia kevääseen ja vaikeaan tilanteeseen. Hyvä kuitenkin kuulla hyvistä naapureista ja munkkipossuista! Niitä täällä maailmassa kaikki tarvii! Naapureiden ovella piipahdukset nousevat arjessa usein arvoon arvaamattomaan. <3
Nyt kun luin tämän postauksen uudestaan ja, ehem, katsoin kuvat, tuli mieleen, että onko edessä onnittelujen vai silmälasien oston paikka (vai oletko vain ollut lähinnä ruisleipää ja hernekeittoa sisältävällä dieetillä).
Ja kiitos toivotuksesta, se tulee tarpeeseen (:
Katsoin samaa! En kehdannut kysyä, mutta nyt jos joku jo ehti. Niin apua, vääristääkö kuva vaan hassusti? Vai?????
Ai. Hippi sano, ettei tuosta kuvasta kukaan mitään huomaa. Joten ollaan ihan shhhhhhhhhhhh, niinku mitään ei ois tapahtunutkaan 😉
Mun oli pakko soittaa Puuralle.
Minäkin huomasin 🙂
anteeksi, että heitän vettä myllyyn, mutta kun bloggaaja itsekin aika kevyesti tähän suhtautui, niin mietin tätä asiaa jo tämän postauksen kommenttiosion nähdessäni:
http://www.lily.fi/blogit/asikaine/ei-mitaan-kriisia
Niin ja miksi siellä Trendin toimituksessa oksetti…
No vähänkö oot inessä ja skenessä, kun pyörit tuolla bloggaajatapahtumissa ja kaiken maailman lehdissäkin. Hyvä Asikaine! 🙂
Ja kyllähän munkin silmään jotain erityistä osui tuosta asukuvasta, mutta shhhhhhhh vaan kuten toivottiin. 😉
Eiss miten sympaattinen ihminen ja blogi! Onnea!
Tämmöne mää ja tää! Kiitos onnista!! 🙂