Nyssi! Pahoittelut radiohiljaisuudesta, oli vapaa-aika vähän kortilla, koska katsoimme juuri kahdeksan kautta erästä melko niche-yleisön pikkusarjaa. En tiedä, ehkä joku on joskus kuullutkin larppisaaga Game of Thronesista, melko koukuttavaa settiä noin kolmannesta kaudesta alkaen, tosin huumoria tuli kuvioihin vasta suunnilleen neljännen kauden kahdeksannessa jaksossa ja silloinkin erittäin pienellä pipetillä annosteltuna, joten en vieläkään ihan tiedä, mitä mieltä olen kaikesta (noin neljä tuntia päivässä) näkemästäni taistelusta.
Mutta asiaan! Niin, siis voi eiii!! Vähän huonoja uutisia maailman parhaille lukijoilleni. Vaaleanpunaisen talon ovet sulkeutuvat, ainakin toistaiseksi.
Vaikka kirjoitukseni yleensä vaikuttavatkin sekavuustiloissa syntyneiltä parin minuutin höperryksiltä (Kyllä! Työkaverini juuri sanoi lounaalla blogini vaikuttavan siltä, kuin olisin olisin kirjoittanut kaikki juttuni kännissä kahdessa minuutissa, kiitos taas Mikko!!!), niin uskokaa tai älkää, vaatii ajatusteni ja arkisten havaintojen tiettyyn formaattiin muotoilu sydämen paloa, korkeampaa älyä tai edes välttävästi ajallisia paukkuja. Joita ei nyt tänä keväänä näköjään vaan meinaa riittää kaikkeen, ellen ala polttelemaan pilv.. kynttilää kahdesta päästä. Ja burnikset on niin 2007! Been there, done that.
Täyteen duunia buukattu alkuvuosi ja loppusyksyllä ilmenneet ihan pari yllättävää muuttujaa haukkaavat nyt aikaa ja voimia. On tullut aika ottaa happea. Pakko hengähtää ilman stressiä kivoista kukkakaaliresepteistä tai ilman vimmaisen kirjoittajan ääneni rönsyilevää tilanneanalyysiä joka asiasta. Vittu että nasevahko ja hauska Asikaine osaa välillä ärsyttää itseäni huomattavasti rankemmin kuin kenkiään hukkaileva pitkätukka. Nyssi! Nyssi! Nyssi! Välillä tuntuu, että matkin itseäni tai että Asikaine elää ihan omaa elämäänsä, aivan vauhko muija. Aina hyviä viimeisiä lauseita ennen totaalista mentaalista oikosulkua. A girl can not tell who she is. A girl is a mess. A girl has two names.
Blogi on ollut rakas paikka kirjoittaa(!!) sekä järjestellä ja jakaa ajatuksia tai hauskoja juttuja. Erityisen tärkeäksi on muodostunut uskollinen ja laaja lukijakuntani, joka on ollut korvaamaton vertaistuki lyttääntyneiden maissinaksujen raaputtelussa ja trendikkäiden kivikampojen tarpeellisuuden kyseenalaistamisessa. Olen aina ollut ylpeä lukijoistani, mahtavista asiakkaistani ja vilpittömästi iloinnut kirjoitusteni saamasta vastaanotosta.
Yllättävä oven sulkeminen tuntuukin tosi haikealta, mutta tähän hetkeen myös oikealta päätökseltä. Että nyt just ei pysty. Että aikansa kutakin. Että on aika kirjoittaa ja on aika osata antaa itsellensä potkut, jos pitää valita, kirjoittaako sillointällöistä sielutonta sekundaa vai ei mitään. Ja on aika mennä Jutilana eteenpäin.
Näin.
Kiitos ihan kaikille, jotka ovat tänne klikkailleet sekä kaikille tukensa ja apunsa antaneille kannustusjoukoille sekä tietysti the avustajille!
Erityiskiitos myös muusalleni.
Sivusto jää auki (jos muistan maksaa hosting-laskuni, ettei blogiani lukita jopa itseltäni, kuten viime kuussa. Sori siitä!). Ehkä palaan joskus pää vähän raikastuneena taas kirjoittamaan uusia postauksia, kun sitä vähiten odotamme. Jotain kai Asikaisenkin on pakko joskus taas kirjoittaa.
Instagramissa jatkan kuulumisten päivittelyä tasaisen epätasaiseen tyyliini.
Että nyyh ja hei nyssi vaan kaikille!
Jään kaipaamaan teitä, tätä, kaikkea,
Maiju
