Kävimme tällä viikolla Sara Hildénin taidemuseossa katselemassa paljon puhutun Ron Mueckin teokset ja oli odotettu näyttely kyllä näkemisen arvoinen.
Naapurin muija lähti nuorimmaisensa kanssa mukaan ja meillä oli kiva taidereissu pienten taiteen ystävien kanssa. Mietimme ennakkoon näyttelyssä käyneen naapurin äijän kanssa, voisiko osa teoksista olla vähän jännittäviä lapsille, mutta uskaltauduimme kuitenkin ottamaan pienet mukaan eikä teokset onneksi tainneet pelottaa kaveruksia. Hyviä kysymyksiä teokset toki herättivät ja sehän on taiteen tarkoituskin.
Paljaat pyllyt riemastuttivat ja napanuora kummastutti. Myös näyttelyssä pyörivä video teosten valmistuksesta ihmetytti. Miksi ensin rakennetaan ja sitten puretaan?
Onneksi yhteen seinällä olleeseen teokseen sai varovasti koskea tunnustellakseen, miltä niin aidonnäköisten veistosten nahka ja tukka oikein tuntuvat. ”Tunnusteluteos” oli naapurin pojan lemppari ja Poika taas nimesi omaksi suosikikseen vastasyntynyttä kuvastavan A Girl -teoksen, joka oli hätkähdyttävän hieno. No koska se näytti ihan Pikkuveljeltä!
Nopsan some-otannan perusteella jättimäinen vastasyntynyt on jopa kauhistuttanut osaa kävijöistä ja osaa ihastuttanut. Itse koin teoksen liikuttavana – se todella näytti samalta kuin Pikkuveli synnyttyään. Niin ihana! Niin koskettava!
Olen ottanut Pojan pienestä pitäen mukaan näyttelyihin ja aika usein tyyppi on nauttinut käynneistä ja teoksista. Toki lapsen kanssa tahti on usein vähän ripeämpi ja joskus osan näyttelystä joutuu skippaamaan kokonaan, jos kärsivällisyyskyky ei riitä tai pillimehupakko yllättää. Mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat näyttelykäyntimme yleensä aina olleet hyviä.
Arvostan Pojan ennakkoluulotonta asennetta kaikenlaista taidetta kohtaan, lapset ovatkin usein parasta näyttelyseuraa. Tuu tänne kattoon tätä isoa peppua! Peppu! Tsihihihihihihiiihihihii! Pyllyhihitys on mielestäni yhtä validia tulkintaa kuin teoksen katseen merkityksen analysointi.
Taide kuuluu lapsille, aikuisille, Popedalle – kaikille ja toivoisin kaikkien voivan mennä näyttelyihin ilman kynnystä. Suomessa on niin paljon erilaisia hienoja näyttelyitä ympäri maan, kannattaa vähän guugletella ja ottaa tavoitteeksi kesällä vähän käydä tarkistamassa taidetta.
Itse haluaisin tänä kesänä mennä ainakin Mäntän kuvataideviikoille, joita tänä vuonna kuratoi mahtava Anssi Kasitonni. Näyttelyä on kuvattu sanalla nykytaiteen huvipuisto ja vilkuilin siellä olevan autoja ja peppuja, joten uskoisin Pojankin tykkäävän. Sinne!
Suosittelen taidetta!
Sekä tänään suosittelen Tampereella South Park -festivaalilla soivaa säveltaidetta!
Hauskaa viikonloppua!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.