Aulangolla

Viikonloppuna pakenin lasten kanssa Hipin jalkapallojoukkueen homopilleitä Hämeenlinnaan hotelli Aulankoon. Pakkasin pillimehut, vaunut, uikkarit ja naapurinkin lapsen autoon ja lähetin naapurin muijalle klo 11.59 kuvaviestin, jossa koko trio pönöttää takapenkillä hatut päässä valmiina matkaan.

Naapurin muija oli ystävänsä kanssa laskeutunut Aulangolle jo edellisenä iltana, rentoutumaan sekä varmistamaan kahden makkarin ja kahden kylppärin hotellihuoneemme olevan kelvollinen Nekalan luksukseen tottuneelle matkaseurueellemme. Muijat vaikuttivat erittäin onnistuneesti rentoutuneilta saapuessani vaaleanpunaisen talon koko lapsikatraan kanssa harmoniseen hotellihuoneeseen.

..jonka jälkeen rentoja hetkiä taisi viikonlopun aikana olla ehkä kaksi, joista toinen vietettiin ranskiskorin äärellä ja toinen pillimehun parissa.

Muuten päällä olikin jatkuva full speed, jonka seurauksena pienimmän uimarin pää kolisi kipeästi pesuhuoneen lattiaan kylpylässä ja porealtaassa meinasi bätmänuimalasipäälle mennä vettä nenään. Hissin nappi ja hotellihuoneen avainkortti sekoittivat pakan jokaisessa siirtymässä, jotka kaikki tehtiin kylpytakki päällä juosten johtajana pitkin hotellin käytäviä. Ihanat tyypit!

Naapurin varasisko osaa niin hienosti katsoa pienempien sekoilijoiden perään, rauhoittaa tilanteet takapenkillä sekä napata jatkuvasti karkailevan punapään takaisin pöydän ääreen.

Majoituin Hotelli Aulangossa toista kertaa, mutta koska ensimmäinen yöpymiseni liittyy rock-futikseen, ei reissua lasketa.

Kauniin luonnon lisäksi olin iloisesti yllättynyt Aulangon viihtyisistä hotellihuoneista, joissa 50-luvun henkeä oli hienosti vaalittu. Alkuperäisten vintage-kalusteiden tyyliä oli korostettu fiftari-henkisillä tauluilla sekä mustavalkoisella värimaailmalla.

Huoneita oli uudistettu, mutta vanhat yksityiskohdat oli kivasti säilytetty!

Myös hotellin muissa tiloissa oli kauniita 50-luvulle tyypillisiä elitistisiä elementtejä, kuten jättimäiset vanhat kristallikruunut ja valoa tulviva vehreä talvipuutarha.

Suurperhe- residenssissämme oli tietysti kaksi parveketta aika kohtuullisella näköalalla! Naapurin muijalla ystävineen on aika hyvä tatsi hotellihommissa, tiätty! Buukkauksen hoitaneeseen (erittäin rentoutuneeseen ) kaksikkoon voi aina luottaa. Paitsi kerran luottamukseni meinasi kokea kolauksen shönkätessäni Hakaniemen Cumuluksen respassa, vaikka naapurin muija oli varannut huoneen Cumulus Kaisaniemestä.

Joka puolelle aukeavien maisemien lisäksi seitsemännen kerroksen Twin Peaks -henkinen käytävä oli näkemisen arvoinen. Retroa mustavalkoruudukkoa kelpasi karavaanin rullata huoneeseen hengähtämään tai kipittää kohti kylpyläosastoa uikkarit jalassa.

Kylpylän lisäksi hotelli Aulangon yhteydessä on minigolf-rata sekä koko perheen seikkailupuisto Hugo-park, jonka köysiradat tarzan- ja base jump -meininkeineen vaikuttivat houkuttelevilta, mutta olivat vielä vähän liian haastavia retkiporukallemme.

Köysiradan sijaan teimme pienen iltaretken metsän reunassa olevalle vanhalle rauniolle, joka oli torneineen ja tunneleineen ihan tarpeeksi jännittävä kokemus itse kullekin korkeanpaikankammoiselle.

Hotellivieraissa näytti olevan tyky-porukoita, perheitä pikkulasten ja isovanhempien kanssa, ystäväporukoita… Koko hotelli taisi olla täyteen buukattu. En ihmettele, Aulangon ainutlaatuiset maisemat ja ympäröivä vanha metsä varmasti houkuttelevat kaikenlaista sakkia mestoille. Hieno paikka.

Lukuunottamatta päänkolahdusta sekä erästä ikävää ketsuppi-episodia meillä oli hauska reissu!

Paluumatkalla Tampereelle pysähdyimme Iittalan Lasimäessä, josta ostin Hipille tuliaisiksi paistinpannun.

Suosittelen poikkeamaan Aulangolla!