Kaupallinen yhteistyö: VR
Instan puolella kysellään usein työpäivistäni, että mitäs hittoa ihan oikeaksi työkseni teen, vaiko yhtään mitään. Vaikutan lähinnä hengailevan partajäbien kanssa ja ramppaavan keikoilla…ja itseasiassa sitä aika paljon teenkin. (Välihuomio: parrat ovat molemmat tahoillaan naimisissa, heidän parisuhdestatuksesta kysellään Instassa paljon enemmän kuin työasioistani.)
Mutta, duunihommeleihin! Tänään, Rockfutiksen SM-turnauksen jälkeisenä maanantaina, on itsenikin ihan hyvä vähän kyyristyä miettimään, että kuka olen, mistä reidessäni oleva mustelma on peräisin ja mitäs teenkään työkseni. Muistelisin tekeväni työkseni tiedotusta ja viestintää. Perustin oman musa- ja kulttuurialan pr-yrityksen vajaa kymmenen vuotta sitten oltuani ensin töissä levy-yhtiössä. Innostuin alasta, työkavereista, musiikista ja meiningistä ja olin niin parikymppisen kaikivoipainen, että melko pelottomana lähdin vähän fiilispohjalta yrittäjäksi.
Alkuun arvoimme Hipin kanssa tosissamme muuttoa Helsinkiin, sillä suurin osa alan yrityksistä ja kaikki isommat mediatalot ovat pääkaupunkiseudulla, mutta lopulta päätin jaksaa rampata tarvittavat Hesan päivät ja tapaamiset Tampereelta käsin. Ja se on kyllä sujunut hyvin, kun saan kuitenkin junassa hyödynnettyä ajan töihin. Ensin pidin toimistoa Akun Tehtaalla ja Nekalaan muuttomme jälkeen siirryin vuokraamaan pöytää keskustasta levy-yhtiön toimistosta.
Teen tiedotusta, promoa ja viestintää artisteille, tapahtumille, festareille, kirjailijoille, teattereille sekä myös erilaisille yrityksille ja hankkeille. Viime vuosina olen laajentanut musapuolen lisäksi yritysviestintään ja tehnyt jonkun verran myös copy writerin töitä. Työni on aika projektiluontoista ja asiakaskunta kirjavaa, tehtävät vaihtelevat aina tilaajan tarpeiden mukaan. Yleensä teen yhdessä asiakkaan (esimerkiksi levy-yhtiön) kanssa tiedotussuunnitelman, jota sitten vien tavoitteellisesti läpi.
Kirjoitan tiedotteita, pidän yhteyttä toimittajiin ja tuottajiin, sovin haastiksia tai mediauutisointeja ja mietin kulmia näkyvyyden tavoittamiseksi, käyn uusien biisien kanssa tapaamassa radiokanavien musatiimejä, säädän kuvia, kuvauslupia, latauslinkkejä ja levyjä, istun palavereissa, soittelen, briiffaan asiakkaita haastiksiin, aikataulutan, ja muistuttelen heräämään aamutelkkariin, jos en itse ole mukana.
Yleensä perus työpäiväni kuluvat toimistolla tylsännäköisesti läppäriä näpyttäen ja työkavereille pulputtaen. Suunnilleen joka toinen viikko poikkean Helsingissä palavereissa ja tapaamisissa. Keikoilla, festareilla ja alan tapahtumissa käyn myös aika paljon, tosin enää en ihan niin ahkerasti kuin alkuaikoina.
Onneksi olen aikoinani sönköttänyt kaikki gaalat ja metallimessut läpi aamuyön jatkoille asti, niin olen saanut hyvät verkostot ja paljon kivoja kollegoja. Nostan edelleen hattua keltanokkaitselleni, joka aikoinaan lähti yksin junantuomana orpopiruna Hesaan musalehden juhliin vähän tutustumaan ihmisiin. Juuh. Ja on sittemmin kyllä tullut aika paljon pyörittyä kaikenlaisissa kekkereissä ja kummallisissa tilanteissa.
Tykkään työstäni. Erityisesti vaihtelevuudesta, työpöydällä saattaa samana päivänä olla vaikka punkbändi Huoran uusi levy, Sitran kiertotaloushanke, uuden pienpanimon lanseeraus ja musikaalin mediabuukkaukset.
Joillekin asiakkaille on tärkeää, että näytän välillä myös naamaani ja olen aina yrittänyt tehdä selväksi, ettei Hesan palaverit tai mediakäynnit pääkaupunkiseudulla ole kynnys. Pääsen joustavasti ja olen helposti tavattavissa. Hesan päivinä lykkään yleensä muutamankin tapaamisen samalle päivälle ja yritän päästä kotiin vähän virka-ajan jälkeen.
Käytän aina junamatkat tekemällä töitä, jotta päivän toimistohommat ei palavereiden ja siirtymien takia jää illalle. Juon junassa aamukahvit ja haen ehkä leivän, sudin päivän meilit ja kirjoitustyöt valmiiksi, eikä työpäivän pituus tai tehokkuus paljon poikkea tavallisesta Tampereen toimistopäivästä. Junamatkoilla saan itseasiassa lähes aina topakasti hommia tehtyä, koska aika tosiaan päättyy asemalle kuin seinään, eikä työaikaa oikein voi viruttaa vielä viittä minuuttia, vaan haluan tosissani saada hommat purkkiin ennen kuin pakkaan läppärin ja kamat kassiin ja hyppään laiturille.
Usein varaan työskentelypaikan ravintolavaunun yläkerrasta, jossa on yleensä rauhallinen duunailutunnelma kaikkien keskittyessä omiin hommiinsa läppärit rapisten. Välillä istun napit korvissa musan pauhatessa ja mietin, mitäköhän kaikki muut mahtavat koneillaan keskittyneesti puuhata. Yritän arvata, millä alalla kanssamatkustajat ovat ja mihin he ovat tyylikkäissä vaatteissaan kiireisen näköisenä menossa.
VR:llä on nyt menossa kamppis, jossa on hyvä ale sarjalippuihin! Jos on enemmänkin junailua tiedossa, kannattaa hyödyntää alennus ja napata kamppisliput. Tarjous voimassa 8.9.2019 asti.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Täällä toivutaan työkavereiden kanssa vietetystä villistä viikonlopusta. Jänniä mustelmia ja aika outoja ajatuksiakin löytyy.
Siis sulla on ihan sairaaaan siistin kuuloinen työ, olipa tosi mielenkiintoista lukea siitä vähän enemmän. Kuulisin mielelläni lisääkin! 🙂
Hei kiitos, ihana kuulla! Pitää joskus kirjoittaa siis toistekin! 🙂
Samaa olin tulossa kommentoimaan, että tosi mielenkiintoista kuulla näistä, kun aina instassa näyttää kiinnostavalle sun työt. Ite en meinaa yleensä uskaltaa junalla lähteä, jos on tärkeitä tapaamisia, jos sattuukin sitten oleen myöhässä. Sama kentälle mennessä.
Ja kiitos blogista! On ainoa, jota jaksan lukea!
Mukava kuulla, että kiinnostaa! Jee! Oon tainnu kymmenen vuoden aikana myöhästyä kerran sen takia, että juna oli myöhässä ja missasin jatkoyhteyden, kun tapaaminen oli Vantaalla. Sillon oli kyllä aikamoinen lumimyräkkä ja selvisin noin 30 min myöhästymisellä, muuten ollut aina tuuria. Meen koputtaa puuta!
Huvittaa aina kun suomalaiset kokee, et puolentoista tunnin junamatka pari kertaa viikossa on suurtakin venymistä ja sankaritarinaa. Tääl Lontoon kylillä puoltoista tuntia suuntaansa on ihan perus. Eikä suomalaiset todellakaan ahkeroi mitenkään otsa hiessä, vaikka ahkeruuttamme aina ylistämme. Vasta maailmalla olen tajunnut, mitä työnteko on, ja siis kulttuurialan asiantuntijahommissa tämäkin.
Buahhahhaaa! Hyvä että saatiin kulttuurialan sekä oikean työnteon asiantuntijan kommentti tähänkin väliin!
Jooo..itseasiassa asuessani Saksassa, matkustin aina molemmissa kaupungeissa parin vuoden ajan päivittäin vähintään reilun tunnin suuntaansa metrolla ja toisessa kaupungissa junalla + pyörällä. Se oli ihan ok, sopi hyvin ja silloinkin käytin yleensä matkat hyödyksi.
Mutta ainakin nyt tässä elämänvaiheessa olen halunnut järkätä työni siten, että yleensä pääsen pyörällä 20 minuutissa paikalle, enkä mitenkään otsa hiessä. Ja ihan mielelläni käyn välillä junalla Hesassa hommissa, ihan tykkään niistä päivistä myös! 🙂 Kukin tavallaan.
Tää oli kiva postaus! Saako tiedustella, että minkälainen koulutus sulla on? Vai ootko ns. ajautunut noihin hommiin jostain kautta? Itseäni kiinnostaisi saman tyyppinen duuni, joten siksi pohdin täällä eri koulutusmahdollisuuksia..
Jes, mukava kuulla! Ehkä joskus toistekin intoudun kirjoittamaan työjuttuja 🙂
Oon kirjoittanut ylioppilaaksi, opiskellut kansanopistossa radiotyötä, tehnyt sanomalehtiin free-toimittajan töitä, valmistunut ammattikorkeasta medianomiksi pääaineena ääni, Berliinissä opiskelin korkeakoulussa käsikirjoitusta ja dokumenttielokuvien ohjaamista, työharkat tein radiossa ja tv-toimituksessa ja siitä sitten menin levy-yhtiöön töihin ja lisäksi oon opiskellut ylempää AMK-tutkintoa (mediatuottaminen), mutta se on kesken.
AI NIIN! Ja oon lukenut yliopistossa saksaa vajaan vuoden, mutta se ei ehkä liity tähän, vaikka on mulla toki ollut aika paljon saksalaisia asiakkaita.
En tiedä auttoiko tämä sillisalaatti sun pohdintoja, mulla ei ollut selkeetä, mitä tuun tekemään niin menin vähän mutkitellen, varmasti on suorempia reittejä myös 🙂 Tsemppiä mietintöihin!
Joo muakin kiinnostaa sun koulutus ja sitten se, että miten sait sun yrityksen alkuun ja lisää asiakkaita jne? PR-työt ja yrittäjyys kiinnostelee, mutta en meinaa uskaltaa. Oot muuten mun yksi lempikirjoittajista, tosi taitava ja muutenkin esimerkillinen muija!
Oon opiskellut kansanopistossa radiotyötä, tehnyt sanomalehtiin free-toimittajan töitä, valmistunut ammattikorkeasta medianomiksi pääaineena ääni, Berliinissä opiskelin korkeakoulussa käsikirjoitusta ja dokumenttielokuvien ohjaamista, työharkat tein radiossa ja tv-toimituksessa ja siitä sitten menin levy-yhtiöön töihin ja lisäksi oon opiskellut ylempää AMK-tutkintoa (mediatuottaminen), mutta se on kesken.
Yrityksen perustin, kun olin ollut alalla jo pari vuotta ja mulla oli kollega, joka auttoi alkuun (suositteli mua asiakkailleen) ja sitten alkoi poikia lisää ja lisää töitä. Toki tutustuin ihmisiin ahkerasti ja tein tosi paljon töitä etenkin ekat vuodet.
Tsemppiä sulle mietintöihin ja kiitos tuhannesti lukemisesta ja palautteesta! <3
Arvotaan just, muutetaanko Hämeenlinnasta Hesoihin, kun menin saamaan unelmieni työn…Vai meniskö se vaan päivittäin junalla kuitenkin? En haluis lapsille ylipitkiä päiviä ja vähän muutakin showta tässä elämässä. Vähän sain toivoa tästä ja jos ne junat kulkis ajallaan…
No Hämeenlinnastahan varmaan pääsee aika kätevästi, se on jo puolessa välissä, jos meiltä katsoo 🙂
Tsemppiä pohdintoihin! <3