Case Gaalamekko

Hippi poikkesi eilen hankkimassa itselleen illaksi uudet keikkavaatteet ja saapui yllättäen kivasti kimaltava vintage-mekko mukanaan. Pitkätukka oli jo pidempään suunnitellut kukallisen keikkakoltun ostamista ja Tampereen parhaasta second hand -kaupasta oli sopiva löytynyt vartissa. Hetken isohkoa mekkoa ihasteltuani hujautin mekon yöpukuni päälle ja jahas kappas!

Holkkihihainen retromekko laskeutuikin tosi kivasti myös itselleni! Helma hipoi sopivasti maata ja kukkien joukkoon pujoitetut kimalteet välkkyivät keimaillessani ympäri kämppää. Myös kultaisen vyön kanssa jämäkkä mekko asettui linjakkaasti. Juhlavan meikin ja korujen kanssa retromekko voisi olla vaikka täydellinen gaalamekko ajatellen esimerkiksi ensi viikon gaalaa, jossa KRÖHÖM – blogini on ehdolla vuoden hauskimmaksi – ja johon minulla ei edelleenkään ole asua mietittynä tai hankittuna.

Ilmoitin Hipille, ettei hän voisi laittaa mekkoa illan keikalle, sillä kuitenkin hajoittaisi, hikoilisi ja sottaisi kaunokaisen rokkenrollilla (Pispala Folkin persehikiepisodin jälkeen luovutin kaikkien yhteisomistusvaatekappaleidemme huoltajuuden Hipille).

Jääräpäinen hienohelmapoikaystäväni ei tietenkään suostunut luopumaan suunnitelmastaan pukeutua MINUN gaalamekkooni Tekalan keikalle. Sinnikkäästi pidin kukkamekkoa päälläni jankaten minulla olevan kolttuun suuremmat oikeudet, sillä Hippi on ominut niin monia kivoja vaatteitani! Koston aika oli tullut! Kosto oli kukallinen vintage-unelma.

Rankka maanittelu ja juupas-eipäs-jankkaaminen keskeytyi Yesterdayn pitäjän, Tuiren, sattuessa soittamaan kinastelun väliin (,olin yrittänyt tavoittaa häntä aikasemmin kysyäkseni lauantain aukioloaikoja.) Avauduin puhelimeen mekko-casesta, mutta Tuire piti selkeän linjan. Et sää voi sitä mekkoa ottaa! Kyllä sun täytyy antaa se sille sinne keikalle! Se osti sen, se on sen mekko ja sun täytyy antaa sen riehua se mekko päällä. Siks se halus sen. Katotaan sulle joku muu täältä sinne gaalaan. Tuut ens viikolla käymään, vaikka hirveitähän nää kaikki täällä on, ei sille voi mitään. No säähän tiät sen. Katotaan sulle joku sopivan törkee.

Anna sen mennä.

Sun täytyy.

Nähään me sitte kato ens viikolla.

Lopetettuani Tuiren kanssa puhelun, riisuin kukkakoltun päältäni ja ojensin sen takaisin omistajalleen. Eilisillan jälkeen kimaltavaa kukallista ei ole näkynyt, ei ehjänä, eikä hajonneena, vaikka koltun omistaja kyllä palautui yöllä kotiin. Näköjään voi hukata vaatteetkin päältään.

Hyvästi kaunokainen, missä ikinä oletkaan! Kohti ensi viikon asukriisiä, vaikka luottoni Tuireen on kova.

Leppoista sunnuntaita kaikille!

Tsekkaa myös:

Virallisesti hauskimpien joukossa

Asikaista ei kutsuttu Blog Awardsiin

Share

4 kommenttia

  1. Kati kirjoitti: Vastaa

    Kyllä on tuire meinaan sen luakan ihminen että olen varma että sieltä löytyy joku tarpeeksi törkee.
    Ja oikeessa on, kyllä pitää antaa mennä ja hikoilla ja esiintyä jos toinen on menny löytään justiin oman maun mukaisen koltun!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Löytyhän sieltä, parikin 🙂 Tuire on huippu ja niin taitava!!

  2. Maininki kirjoitti: Vastaa

    Ylihiano! Toivottavasti löytyy vielä (eikös Hipin tapaukses se oo ihan normi ?)

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ei oo vielä tullu mekko kotiin, mutta ootellaan 😀

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.