Esikoisen vauva-asu
Toisen lapsen vauva-asu
Esikoisen hoitolaukku
Toisen lapsen hoitolaukku
Anopilta esikoiselle
Anopilta toiselle lapselle
Esikoisen vauvakirja
Toisen lapsen vauvakirja
Esikoisen vauvaleluja
Toisen lapsen vauvaleluja
Esikoisen vaunut
Toisen lapsen vaunut
…ihan on samat lähtökohdat molemmilla lapsilla, mutta varmuuden vuoksi alan jo säästämään terapiaa varten.
Lue myös: Puoliksisyötyjen leipien syvin olemus ja elämän ihme
Voi toista 😀
No niinpä, ihana toinen 🙁
Näin toisena lapsena tiedän tunteen. Vauvakirja on mullekin sentään hommattu, mutta ei ole ehditty täyttää. Esikoisella on marginaalitkin täynnä tekstiä. 🙁
SAMA MULLA!!!! 🙁
Ilolla pistän merkille, että te(kin) olette paneutuneet kompensoimaan kaikin voimin esikoisen tragediaa. Pikkuveljethän tunnetusti syntyvät valmiiseen maailmaan, maailmaan, jonka täyttää isonsisaruksen rakkaus, esimerkki ja lasten yhteishenki, maailmaan, jossa vanhemmat osaavat jo hiukan hellittää, kun eivät muuta ehdi.
Täällä isosisko syksyllä jo viis ja pikkuveli tomerasti yli kaks ja melko samoilla mennään.
Joo, toki pikkusisarena olemisessa on suuria plussia ja etuoikeuksia, tämä tarkasteli tilannetta vaan vauvavarustelun osalta 😀
Pitääkin ehkä ottaa vielä käsittelyyn muitakin plussia ja miinuksia 😀
Kuopuksena Mua on harmittanut tuo mun oman vauvakirjan täyttämättä jättäminen. Ei sen puoleen ei sitä esikoisen (mun isoveljen) kirjaakaan oltu kovin innokkaasti täytetty, mut enemmän ku mun.
Päätin sit oman esikoisen synnyttyä täyttää ahkerasti hänen kirjaansa… Ei ihan mennyt niinku kuvittelin. Ja tokan tullessa päätin taas et teen hänen kirjaansa ainakin yhtä paljon ku esikoisen… Arvaa vaan teinkö? En varmaan paria täyttö kertaa enempää.
Joten en enää ole omalle äidille niin katkera siitä omasta kirjastani. Ymmärrän hyvin miks ei oltu täytetty. 🙂
Ps. Terveisiä serkkupojalle! 🙂
Itsekin vannoin, että molemmille samat, molemmille samat ja kuinkas vaan on käynyt..voi huoh!
PS: Takaisin terveisiä 🙂
Ahahhaa! Arvaa vaan miltä meillä näyttää kun vertaa esikoisen ja kuopuksen(seitsemäs lapsi) kamoja :”D
En uskalla ees aatella :/
Meillä on neljä! Vai oliko niitä vaan kolme..?
”Muistatteko syntyikö meille silloin yks syksy vauva?”
”Joo-o!”
”Ootteko millon nähny sitä?”
Ahahhahahhahhhahhahahhahhhahhaaaa!
Oivoi, meidän esikoisen jutut näyttää aika täsmälleen samoilta kuin nuo kuopus-kuvat. Mitenköhän käy meidän toiselle lapselle?
…ole poikkeus! Panosta enemmän kuin ekan kamoihin 😀 😀
HAHAHHAH tuo vauvakirja kruunasi! I feel you! 😀
Jep! Miten se menikin noin huonosti, vaikka itse olen se katkera toinen lapsi, jolla ei ole vauvakirjaa!
Onneksi voin lohduttaa sillä, ettei esikoisenkaan kirjaa ole hirveän ahkeraan täytetty..
Noinhan se menee ?? Siihen päälle vielä se esikoisen saama aika ja läsnäolo. Mutta noh, toisaalta toinen lapsi saa rennomman ilmapiirin, kun vanhemmat eivät ole joka äännähdyksestä hermojaan menettämässä.
Totta se on, puolensa ja puolensa! Vaikka välillä tuntuu, että tuo pieni yrittää roikkua lahkeessa mukana, kun kukaan ei ehdi olemaan läsnä niin kuin esikoisen kanssa. Odotettiin vieressä, jos hän sattuu heräämään. Hymyiltiin siinä jo valmiiksi…
Esikoisen tragedia myös. Esikoiseen usein ladataan odotuksia ja paineita. Toinen lapsi saa sitten olla jo oma itsensä. Eikä turhaan enää hössötetä.
Joo, totta! Puolensa ja puolensa molemmilla, tässä oli käsitelty vain tätä varustelua 🙂
Hyvä vakutus maksaa psykoterapiat XD
Pitääkin katsoa, millainen vakuutus on tullut otettua…
Nää on taas näitä, jotka jää häiritsemään… Mitä ihmettä noille vaunuille tapahtui?
EN YMMÄRRÄ! Rauta poikki! Hippi kärräs…
Taidan olla poikkeus… Olen esikoinen, mut mun vauvakirjassa ei lue mitään. Pikkusiskolla taas on merkintöjä. Omien kahden lapsen kirjat on suunnilleen yhtä huonosti täytetty.
Poikkeus vahvistaa säännön!
Huippu! 😀
😀
Toisen lapsen hoitolaukku! ?
Anopin panostus 😀
Oikeasti se pikkuveli saa ihan parasta eli isonveljen 🙂 Sillä pärjätään jo pitkälle terapioiden tuolle puolen.
…toinen lapsi saa myös esikoisen jämät. Hienoa siis, että myös toinen saa jotain omaa ha uutta.
Eikä täällä meillä ole ehditty täyttää vauvakirjaa kummastakaan.
Hahaa mahtava ? Tuli oma lapsuus mieleen, isoveljen vanhat rytkyt ja kamat kun pistettiin häpeilemättä mulle kiertoon. Kato kyllähän nyt pikkusiskolle kelpas ryönäsetkin vaatteet, eikä ollut niin justiinsa vaikkei pikkusisko tykkännyt urheilusta. Ne kaikki reikäiset golf/jalkapallo/ihanmikävaanurheilu-teemaiset sukatkin oli tosi hienoja, vähän vaan varvas pilkotti päästä! Niimpä sitä kuljettiin peräkanaa pitkin maita ja mantuja, veikka edellä präniköissä kuteissaan ja mää perästä hipsien hukkuneena vanhaan ylisuureen kollariin, reikäisiin sukkiin ja auringon kulahduttamaan lippakieroon lätsään… NÄÄ TRAUMAT 😀
Voi ei! Mullakin oli isoveljeni vanhat vaatteet, mutta ei tainnu menoa hirveesti haitata, tykkään itseasiassa sinisestä edelleen enemmän kuin punasista. Mutta sen isoveljen vauvakirjan otin henkilökohtaisena loukkauksena! Traumansa kullakin!
Mie sain äitin kaverin tytön vanhat kamppeet, jotka minun jäläkeen kierrätettiin pikkusiskolle. Pyörivät varmaan vieläki kirppareilla.
Olihan se ihana se kukkahaalari!
Mää sain isoveljeni vanhoja aika paljon 🙂
Ihana! Ja niin totta!
🙂
Mä kolmantena lapsena olen aina ollut tyytyväinen asemaani. Siskolta/vanhemmilta serkuilta perityt vaatteet oli aina just niitä parhaita ja lisäksi sain tiettyjä ”oikeuksia” vähän helpommin (kuten miten pitkään sai olla ulkona tai bileissä), kun sisarukset olivat tasoittaneet tietä valmiiksi 😉
Mut toi hoitolaukku 😀 Serkkuni kerran just kuvaili, miten ekan lapsen kanssa oli aina mukana täyteen ahdettu hoitolaukku ja neljännen kanssa heitettiin lähtiessä vaippa takataskuun, jos muisti.
Haha! Joo, meillä on esikoisellakin paljon perittyjä (naapurista) vaatteita ja ne on juurikin parhaita, ei tunnu siis haittavan.
Yksi päivä oikein mietin, mitä mulla aina oli siellä hoitorepussa, kun se oli NIIN täynnäkin!
Hah, Näyttää niiiin tutulta. Listaan voisi lisätä myös ruuat. Esikoisen kanssa sitä keitteli ties mitä. Ja kuopuksen kanssa se purkkiruoka napsahtaa melko näppärästi.
NO meillä on molemmat olleet sormiruokailijoita, niin aika helpolla on päästy. Syövät suunnilleen samaa kuin muutkin 😀 Se on ollut helppoa 😀
Esikoisvauvalla oli meilläkin yöpuku ja päivävaatteet erikseen, kuopukselle oli just noita potkareita (ihan parhaat) joita käytettiin niin kauan kunnes liikantui 🙂 ja neuvolaan lähtö: kuopus syötettiin ja nostettiin yöpuvussa ja -vaipassa vaunuun ja menoks koska neuvolassa riisutaan kumminki kaikki niin vaipanvaihto yms.käy siinä samassa. Esikoisen kanssa neuvolaan valmistauduttiin koko aamupäivä ja silti tuli kiire. Tietysti esikoisen saaman huollon taso laskenut samalla kuin lehmän häntä. Ei ihme että häntä harmittaa välillä koska kyse kumminkin saavutetuista eduista, Mutta on varmaan ihan terveellistä kaikille et mutsi ei jaksa ja pysty olla niin tärkeenä ja täpinöissään kaikesta 🙂
Haha! Sama täällä, taisin olla jokaisella neuvolakäynnillä (joille muistin mennä!) herätellä vauvaa unilta siellä vastaanotolta, kun suoraan sängystä repästiin liikenteeseen. Kätevää!
Voi, näyttää kovin tutulta! Tuo esikoisen – kakkosen – kolmosen erilainen ”asema” näkyy muuten jo raskausaikana. Ekan lapsen kohdalla tiesin tasan tarkkaan raskausviikot ja missä kehitysvaiheessa vauva oli. Tokan kohdalla olin toisinaan kärryillä, availin silloin tällöin esikoisen odotusajoilta jäänyttä raskauskalenterikirjaa. Nyt kolmannen kohdalla ei viikoista ole yleensä mitään hajua, enkä edes tiedä, missä koko raskauskalenterikirja on! ?
Haha! Juurikin samalla tavalla meni täälläkin, en tokan kanssa enää oikein pysynyt viikoista kärryillä. Ekaa lastaan odottava kaveri vieressä muisti viikot ja päivät siihen päälle :/
ONnea sinne odotukseen, odottaa voi onneksi ilman kirjaakin 😀
Mulla on täällä neljäviikkoinen viides. Luulen ainakin että sen ikäinen. Ja luultavasti myös mun. Sain hänen 2v isoveikalleen just ostettua vauvakirjan. Näppärää. Muistan varmaan tosi hyvin koska tää nelonen oppi kääntymään vatsalleen. Hätäseen muistan syntymäajan. Loppuosaa en.. 🙂
Entäs sitten kun on 3 lasta ?