Eilen meinasin toimistolta lähtiessäni huikata työkavereille hyvät viikonloput. Kuluvalle viikolle on mahtunut sen verran äksöniä, että keskiviikko tuntui perjantailta.
Maanantaille pakkautui kunnon työsuma, sillä tiistain vietin tien päällä, Helsingissä neljässä palaverissa, joista kiiruhdin kotiin hujauksessa valmistelemaan lastenkutsuja, joille synttärisankari oli kutsunut koko päikkyryhmänsä.
Onneksi naapurin muija kolmen lapsen äitinä briiffasi tosiystävän vahvalla otteella lastenkutsuilla huomioitavia asioita epäkäytännölliselle ystävälleen. Niin, kaiken pitää ihan oikeesti olla valmista, kun vieraat tulee. Jos teille tulee sinne kakstoista lasta, niin sää et voi kattaa pöytää kun ihmisiä alkaa tulla.
Jep. Yleensä olemme viettäneet synttärikekkerit sukulais-, ystävä- ja naapuriporukoilla, jolloin naapurin muijat ovat reippaasti ottaneet tilannetta haltuun huomattuaan, ettei kukaan tulisi koskaan saamaan kakkua minun haahuillessa etsimässä tietynlaisia kukallisia servettejä ja Hipin valikoidessa juhliin sopivaa musiikkia kakun ollessa vielä koristelematta. Arvostin ystäväni konkreettisia ohjeistuksia, joita ilman olisin ehkä valikoinut yläkerrassa pöytäliinaa pienten vieraiden lapatessa sisään.
Niinpä nyt valmistelimme maanantaina illalla kaiken mahdollisimman valmiiksi. Kannoimme pöydän alakertaan. Minä pakkasin ongintakamoja, Hippi leipoi kakun ja koristeli ruokailuhuoneen. Tiistaina ennen juhlia katoimme pöytää huudellessani hysteerisenä ohjeita Laita vessaan matto! Tee mehua noihi kannuihi! Ooksää pilkkonu ne kurkut ja porkkanat! Kato ettei toi vedä tota pöytäliinaa!
Kaikki oli valmista synttärisankarin avatessa oven ensimmäisille vieraille.
Naapurin muijan ehdottama karkkipuffa oli toimiva ajanviete, kuten oli myös ilmapalloista miekkoja ja koiria taiteileva naapurin äijä! Ihan mahtavaa! Kaikki meni tosi hyvin, sankari nautti juhlista ja jopa itsekeksimäni kalastuslupaleikki meni kohtuullisesti, vaikka Hippi epäili ideaani viimeiseen kitaranrämpytykseen asti.
Kaiken työhässäkän, Helsingin keikauksen ja lastenkutsujen jälkeen oli täysin ansaittu päätös ottaa naapurin muijan kanssa pieni tilannekatsaus ja perjantaiviinit keskiviikkoiltana.
Miten ihanaa, että huomenna on ihan oikea perjantai! Luvassa on lisää synttärijuhlia ja vierashuone täyttyy odotetuista sukulaisvieraista. Risto on opetellut synttärisankarin toivebiisit. Jääkaapissa odottaa Ryhmä Hau -kakkupäällinen. Kolme isoa pitsaa on tilauksessa ja pitkä pöytä seisoo ruokailuhuoneessa jo valmiina.
Nyt voi jo toivottaa hauskaa viikonloppua!
Hei apua, kerrothan enemmän tosta kalastuslupaleikistä? 😀 nimi kuulostaa niin hauskalta et haluan kuulla siitä lisää <3
Haha. Se ei ihan menny suunnitellusti, mutta leikki meni niin, että
lapset istuvat piiriin lattialle ja heille annetaan pieni pussukka, jossa on kaikille kalastusluvat (= pahvikortti, jossa kalan kuva). Ja pussia kierrätetään piirissä aina ojentamalla se seuraavalle ja seuraavalle, kunnes musiikki loppuu ja hän, jonka sylissä pussukka musiikin lakatessa on, saa ottaa pussukasta itselleen kalastusluvan. ja sitten leikki jatkuu niin kauan, että kaikki ovat saaneet luvan itselleen.
Ja seuraava ohjelmassa oli tietty onginta!! 😉 Olen nero!