Lauantaina kävimme Design Boulevard -sisustusliikkeessä. Värikkäästä myymälästä löytyy lahjoja, huonekaluja, valaisimia, sisustustavaroita..kaikkea kaunista.
Usein olen piipahtanut Design Boulevardissa lahjaostoksilla -mitä nyt kerran retkahdin ostamaan kotiimme Moodin kokoelmasta alumiinitaulun Party Life, joka roikkui parataatipaikalla jo edellisessä asunnossamme ja on sittemmin jatkanut juhliaan keskeneräisessä olohuoneessamme Nekalassa. Iloitsen taulusta edelleen päivittäin ja vähän jäi harmittamaan, etten järkevänä pihiyksissäni ostanut kokoelmasta Party-muijan kaveriksi myös toista Pertti Lohinivan alumiiniteosta.
Mielenterveydestäni vaarallisen otteen napanneet puukädet heiluttelivat tällä kertaa ystävällisesti –ristiriitaisesta suhteestamme huolimatta. Kiersin Hayn heiluttelijat silti hyvän etäisyyden päästä. Hei hei! Hei hei!
Boulevardissa oli myynnissä myös haaveilemiani Dots-naulakoita, joita kaavailin remontoidun eteisemme harmaaseen muuriin nappaamaan pienen tarharepun ja minun veskani.
Hetken aikaa arvoin myös Normannin kauniiden puukoukkujen kanssa. Koska laukkunaulat kuitenkin tulevat muuriin asennetun hyllyn alapuolelle, kahvamallinen koukku mietitytti..Mielummin telon itseäni ohimennen nuppiin kuin koukkuun. Tulee siistimpää jälkeä.
Niinpä pysyin suunnitelmissani ja ostin harmaaseen eteiseemme Muuton erivärisiä ja erikokoisia Dots-naulakoita.
Väkivallattomuuden lisäksi valintaan vaikutti myös Dotsin ihana värivalikoima.
Vaikka itseasiassa on aivan sama, millaisia ranskanpastillin sävyjä tai rautanauloja muuriin sommittelen, heti ensimmäisen tilaisuuden tullessa Hippi kuitenkin huitaisee likaiset raksavaatteensa seinälle roikkumaan. Raivostuttaa jo valmiiksi, vaikka nupit ovat vielä laukussani! Pois se likane takki siitä mun söpöstä seinästä perkele! Sen paikka ei oo siinä!! Aarghh!
Rauhallista maanantaita! Pakko mennä ostamaan ranskanpastilleja, etten vahingossa syö naulakkoa.
Oijoi.
Mie en saa mennä Design Boulevardiin.-Mie en saa katella tämmösiä juttuja.-Mie en saa ostaa tommosia kivoja pastillinaulakoita.-Mie en saa EDES katella tämmösiä juttuja.-Mie en saa ostaa mitään sisustusjuttuja…
Milloinkas se olikaan se Tampereen viikonloppu…
Nään jo sieluni silmin ne raksaremppavaatteet noissa söpöliineissä. Omassakin kodissani tulos olisi sama 😀
Oi, miten ihanan näköistä! Itseäni vaivaa jokin ihmeellinen sisustusliikesyndrooma: rakastan niissä kiertelyä, mutten osaa koskaan ostaa mitään, vaikka tarjolla olisi vaikka miten mahtavia juttuja. Jossain vaiheessa mieleen iskee aina ajatus, että enhän mä nyt oikeasti tarvitse täältä mitään. Siksi onkin ihanaa huomata, että joku ostaa niitä kauniita asioita! :–)
Oi mikä herkku koko puoti! Ja söpöt Dotsit, kelpais mullekin, niin kauniita!
ainahan voi mennä vaan katselemaan ;D
Niin määkin..ja kaikki ihmeelliset kangaskassit (myös omani) ja kaiken, mikä nyt pitää eteisessä pois käsistään lykätä..
Joo, mulla on itseasiassa usein sama ilmiö! Jos on paaljon kaikkea kivaa, tulee sellainen aargh haluan kaiken!! – en osaa päättää – emmää ota mitään! Käyn usein vaan katselemassa.
Tosin ihania lahjoja olen käynyt tuolta ostamassa, aina löytyy jotain kivaa etenkin, jos ei yhtään tiedä, mitä on hakemassa.
Naulakoiden kanssa nyt oli aika täsmäisku, olin jo pitkään noita naulakoita mietiskellyt. Tosin se taulu oli silloin heräteostos.. hmm..I have no logic..
Niin on, iihana 🙂
Sulle on itseasiassa muita kelpotuliaisia, kun nyt kerran poistuin Nekalasta… ;D
hahahahahahahahahahha
Hei nyt sä oot vihdoin kunnostautunut instassa! Hyvä! Tätä oon oottanu, aloin heti seuraamaan!
No niin oonkii! Kiva, että huomasit 🙂
..vähän vaan katselemaan..!
Haha, feel you, sis! Nuo pallonaulakot ovat nyt ainakin ihan napakymppi, hyvä ostos! :–)
Oi mahtavaa, can’t wait!! 🙂
Kun sais ne vielä laitettua seinälle 😉
Vihje: liittyy sun perus kuistieväisiin <3