Tietoa mainostajalle ›
  • Koti
  • Mie annoin niitte vähä rakennella

    Siivoillessani ninjojen työmaa-alueeksi muuttunutta ruokailuhuonettamme huomasin vanhasta kaappikalusteestamme kadonneen hyllyn. Kaikki toki on mahdollista tavaroiden hävittämisessä kunnostautuneessa GoneMari-metodin päämajassa, mutta etsittyäni koko alakerran löytämättä isoa puuhyllyä, tilanne alkoi epäilyttää.

    Lopulta laajensin etsintöjä yläkertaan -tuloksetta. Jonka jälkeen jo vähän kärsimättömänä kipitin kellariin, jossa törmäsin etäisesti tutun näköiseen laudan kappaleeseen.

    Eihän tää voi olla se hylly vai voiko?

    Kyllä voi. Aina voi. Ja on.

    – Äiti mää korjasin sen sun hyllyn, kusse oli vähä rikki.

    – ….*jähmettynyttä kurkkukorinaa*. (Samaa, jota kuuluu aina löytäessäni 90-luvun muumimukini lähipuistosta)

    – Eikö oo hieno ja sitte nysse on samalla sellane peli, jossa mennää näin näitten naulojen välissä näin.

    –  *jähmettynyttä kurkkukorinaa*. (Samaa, jota kuuluu aina löytäessäni 90-luvun muumimukini automme takakontista bassokotelon ja ruttuisten kaljatölkkien seasta.)

    – Mää osasin ihan itte naulata nää tähä, eikö ookki tosi hieno äiti?

    –  *jähmettynyttä kurkkukorinaa*. (Samaa, jota kuului kurkustani löytäessäni vanhoja teiniaikaisia duckface-valokuvia itsestäni.)

    Äiti!?

    – Joooo. On. Tosi hieno tää. Tää hylly.

    – Eiku tää on peli. 

    – Niin. Hieno peli.

    – Niin on, kato äiti tässä mennään näin.

    – Juuh…tota..kenenkäs kanssa sää teit tän.._pelin_?

    – Ehkä Viivin kanssa.

    – Niin..mutta kukas teille anto noi naulat ja vasaran sillon?

    – …isi.

    – *jähmettynyttä kurkkukorinaa*. (Samaa, jota kuului nähtyäni Hipin ”rapsuttaneen” keittiön vanhan tiilimuurin esiin piikkauskoneella)

    – Hei mitään tietoo tästä hyllystä sulla?

    – Ei, ei oo. Ai mistä hyllystä?

    – Tästä hyllystä. Tästä, joka on nyt naulattu täyteen nauloja. Tästä!

    – Ai tuosta. Nii mie vein sen kellarii..

    – !!?

    – Sie ite käskit miun viiä sen pois!

    – !!?

    – Sie sannoit, että se on vaarallinen, ku lapset juoksee tuossa ja siinä on nauloja pystyssä nii mie vein sen sitte pois täältä.

    – !!?

    – No mitä?

    – SE VITUN HYLLY ON HYLLY TOSTA MUN KAAPISTA!

    – Ai mikä? Mistä kaapista?

    – Tosta mun perintökaapista. Se on siitä se hylly! Jota mää oon ettiny täällä, että mihi se on kadonnu. Hylly! Tosta mun isän kotitalosta saamastani kaapista!

    – …

    – Niimmää sitte löydän sen täynnä nauloja! Kellarista! Jostain polttopuiden luota! Ja sää oot antanu se lapsille naulattavaks.

    – …

    – Ei tällästä ei niinku oikeesti tapahdu!

    – No emmie tienny, että se on siitä. Lapsilla vaan oli joku lauta ja mie annoin niitte vähä rakennella, ku ne hallus..ja..

    – Voi vittu! VITTUUH!

    – No anteeks. Mie en voinu tuota tietää. 

    –  ….*jähmettynyttä kurkkukorinaa*. (Täysin ennenkuulumaton korina, erilainen)

    Ilme: epätoivoinen.

    – Ja kai ny lapset saa vähän rakentaa..

    – Joo! Saa! Tuolla on kellari täynnä lautoja ja puuta ja sää annat niille hyllyn mun.. mun huonekalusta?

    – Emmie huomannu, mistä ne oli sen ottanu tai että mikä niillä siinä oli..

    – Voi vittu!

    – No anteeks. Ihan tosi paljo anteeks. Mie korjaan sen.

    – Toi on kaiken lisäks ainoo muisto, mikä mulla sieltä meijä isän kotitalosta on!

    – …

    – Toi kaluste! Se on ainoo muisto, mikä mulla on isästä! Täällä meillä!

    – Ai tuo hylly?

    – NI!

    – Tuo kaappi on siun ainoo muisto, mikä siulla on teijä isästä?

    – NI!

    – Tuo ruokahuoneen kaappi, jonka sie oot siun serkulta saanu?

    – NI!

    – ..jota sie et meinannu ees millää ottaa ku sie sait sen.

    – NI!

    – Nii nyt se on siun ainoo muisto?

    – NI!

    – Ja etenki just se hyllylevy siitä.

    – NI!

    – Nii se on siun ainoo muisto siun isästä.

    – NI!

    – Ainoo asia, mikä jäi.

    – NI!

    – Se ruskee hyllypala.

    – NI!

    – Ok.

    – !

    – Ahahhhahhhahhhahaaaahhhaaa

    – Voi vittu!

    – Ahhhahhhaaahhahhhahhaa!

    – ….

    – Ahhahhhahhhahhaaaahhah!

    – Ahahhakahhhahhhahhahhaa!

    – Ahahhhahhhahhahhaaa

    – Hahhahhhahhhaaaa!

     

    Onnellista sunnuntaita!

     

    Lue myös:

    Raivokasta lukijapalautetta

    Mie vaan avasin sen kannen ja se räjähti

     

    Share
  • Asikaine
  • Millaista on some-tähden elämä? – Dokkarisuositus

    Jos joku miettii viikonlopun telkkuvalintoja, niin Maikkarin Katsomosta löytyy mielenkiintoinen dokkari The Perfect Selfie. Dokumenttielokuva seuraa vuoden ajan Olivia Orasta, jolla on 20 000 seuraajaa Instagramissa. Elokuvassa teini-ikäinen Olivia bailaa, keskustelee vanhempiensa ja ystäviensä kanssa, törttöilee ja somettaa, mutta myös miettii omaa some-käytöstään, syömishäiriöitään, ulkonäköpaineita ja ahdistustaan.

    Maryam Razavin ja Jenni Salosen ohjaama elokuva muistuttaa, kuinka sosiaalisessa mediassa näytetään usein elämästä vain valikoituja palasia. Teinit haaveilevat some-tähteydestä ja tuhansista seuraajista, mutta välillä tekijät eivät itsekään enää tunnista somen välittämää kuvaa itsekseen. Puhelimeen sekä seuraajien kyttäämiseen ollaan rankasti koukussa.

    Pelottaa, että imeytyy sinne someen jotenkin.

    Juhlimisen ja vanhempiensa kanssa somesta riitelyn lisäksi Olivia myös itse kritisoi sosiaalista mediaa sekä sen käyttäjiä. Insta-tähteä harmittaa, miten some luo ennakkokäsityksiä ja antaa pinnallisen kuvan ihmisestä, mutta silti hän kuitenkin virran mukana toimii samalla tavalla.

    The Perfect Selfie -elokuva avaa nykyteinien paineita ja ongelmia. Olivia on avoin ja ailahteleva, mutta osaa myös tarkkanäköisesti pohdiskella omaa käytöstään. Jos ei heti, niin ehkä riidan jälkeisenä aamuna äitinsä kanssa aamupalalla hän on valmis kyseenalaistamaan mielipiteensä. Mielestäni äidin ja teini-ikäisen tyttären väliset keskustelut ovatkin vähän suruvireisen dokkarin parasta antia.

    Vaikka elokuvassa pohdiskellaan siivua, jonka kukin elämästään mediassa voi luoda, antaa Olivia dokkarissa aika rohkean kurkistuksen elämäänsä yhden teinivuotensa aikana – sellaisena kuin se usein on, ahdistavaa ja aaltoilevaa. Jos aikoinaan suosittelemani Mina Laamon ohjaama Matka minuksi -dokumenttielokuva kiinnosti, kannattaa myös katsoa The Perfect Selfie.

    Elokuva löytyy nyt vielä kuukauden ajan Katsomosta täältä.

     

    Mukavaa viikonloppua!

     

    Lue myös:

    Throwback Duckface

    Ysärinuoruus

    Kuvat: SUB/ The Perfect Selfie

    Share