Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Työpäiväni kuvina

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Perjantaina jäin pitkästä aikaa kotitoimistoon tekemään etäpäivää.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kotitoimistopäivien hyvät puolet ovat pienissä assareissa, jotka säätävät apuna kahvin ja puuron keittämisessä sekä tietokoneen näppäilyssä.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Sekä isommissa assareissa, jotka hakevat lehden ja kyseenalaistavat, onko työpäiväni nyt niin kovin kiireinen tai tarpeellinen, voisinko ehkä olla hetken lasten kanssa, jos hän joisi kupposen kahvia.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Fiilistellessäni ihania kotiporukoita muistin myös naulan olkkarin verhon takaisessa seinässämme sekä etätyöskentelyn muut puolet, jotka keväällä suistivat meidät kriisiin ja kahden kerroksen väliseen poterosotaan.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Päästyäni alakerran puuroista ja kahvitteluista vihdoin yläkerran toimistooni, oli työpöytäni mystisesti hävinnyt! Keltainen duunipöytäni oli tosiaan kannettu ruokailuhuoneeseen jatkopalaksi kymmeniä synttärivieraita varten. Tilalla oli epämääräinen lipasto, lelulaatikko, ikkunarempasta jäänyttä tiivistysnauhaa ja Knausgård.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Yleensä hillun kotityöpäivän kauhtuneessa villatakissa ja epämääräisissä sukkahousuissa tai shortseissa (joka on muuten syy, ettei päivien asu -postauksia ole täällä hetkeen nähty, voisin skarpata, niitä on toivottu!), mutta lounaspalaveri sai ryhdistäytymään kauluspaidalla ja korvakoruilla.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Lounaspalaverini oli tietty rakkaassa vakkarimestassani, Nekalan Wanhassa Tappissa, jossa oli herkullista lohisoppaa tarjolla. Uudet projektit ja asiakkaat tuovat syksyyn mukavaa vaihtelua. Kyllä, Riittahan se siinä! Ihana tyyppi.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Palaverin jälkeen palasin jatkamaan tärkeitä hommiani  kohtuu käppäisen ”työpöytäni” ääreen, kunnes noutaja saapui hakemaan alakertaan kahville. (Kuvassa näkyvä olut on kuvausrekvisiittaa.)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Alakerrassa oli viikonloppu jo alkanut, Hippi kokkasi päivällistä. Itsekin laitoin pillit pussiin vähän aikaisemmin. Ihan hyvä niin. Viikonloppuna riitti äksöniä, niin Klubin 15-vuotissynttärijuhlilla kuin myös lauantain 4-vuotisjuhlilla. Olipa hauskaa!

     

    Nyt takaisin toimistolla, oikean pöydän ääressä! Juhuu!

    Ahkeraa alkanutta viikkoa vaan kaikille!

     

    Lue myös:

    Työpäiväni kuvina

    Maanantai kuvina

    Klamyn päivä kuvina

    Share
  • Asikaine
  • Klassisia traumoja lapselle

    Poika toivoi synttärilahjaksi suklaata ja leijaa, josta oli haaveillut jo pari kuukautta. Lahjahankinnat kuitenkin unohtuivat lastenkutsuhässäkässä, eikä meillä lopulta ollut oikean syntymäpäivän aamuna yhtäkään pakettia sankarille. Lupasimme Pojan pääsevän itse lelukauppaan valikoimaan mieleisensä leijan lahjaksi.

    Innoissaan pojat lähtivät porukalla lahjaostoksille Ideaparkkiin, josta palasivat pari tuntia myöhemmin tyhjin käsin. Hippi totesi, ettei reissu menny ihan putkeen..vaan meni aika klassisesti.

    – !!??

    Pojan hartaudella valikoima leija oli jäänyt lelukaupan kassalle, sillä Hipillä ei ollutkaan rahaa. No oisit soittanu, nii mää oisin siirtäny teille rahaa! No eihän Hippi voinut soitella kaupasta, sillä pitkätukan puhelin on toista viikkoa kiinni Pikkuveljen näpyteltyä puhelimen pin-koodit solmuun, eikä Hippi ole toistaiseksi pitänyt minkäänlaista kiirettä kysyäkseen PUK-koodia puhelimensa avaamiseksi.

    Tyyppi on itseasiassa smoothisti siirtynyt kahdeksankymmentäluvulle, jossa etukäteen sovitaan tapaamisajat tai tarvittavat asiat soitellaan eteisen lankapuhelimella (=minun puhelimellani). Välillä on käynyt mielessä hermostua Hipin vaikeastitavoiteltavuudesta sekä bändikavereiden yhteytenotoista (Vittu mää oo mikään saatanan sihteeri!), mutta miettiessäni puhelimiinsa uppoavia puolisoita, olen arvostanut elämäntapainkkarini valintoja sekä iloinnut saadessani Melodyn pelaajista uusia facebook-ystäviä.

    Jotenkin ajauduin sivuraitelle tässä hommassa. Olen pahoillani, taas mennään.

    Niin, ne klassikkotraumat.

    Rahaton Hippi ei juu voinut soitella ja Pojan synttärileija jäi lelukauppaan, jonka lisäksi kolmikko oli koko ajomatkan jännittänyt, riittäisikö bensa Nekalaan asti. Että semmoinen reissu. Vähän huolestuneena kyselin esikoiseltani, mitä hän tuumasi lahjafarssista. No mites teille ny sillain, eikö isällä sitte riittänytkään rahat siihen leijaan?

    – Eiku ei se sillain menny!

    – No mites se meni?

    – ..no sillain, että isällä ei ollu YH TÄÄN rahhaa! 

    Poika nauroi ja heilutteli jalkojaan ilmassa olkkarin lattialla maaten.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Tulipahan taas opeteltua elämän perus coelhoa, että ei lahjat vaan juhlat, raha ei tuo onnea, bensalla pääsee, atk on toisarvoinen ja mitä näitä nyt oli.

    Ihanaa sunnuntaita kaikille! Me toivumme juhlien ja rakkauden täyteisestä viikonlopusta ja ehkäpä lähdemme lennättämään leijaa.

     

    Ennenkin sekoiltu siellä Ideaparkissa:

    Nimihomman hoitaminen

    Soitellaan

    Passimysteerin ratkaisu

     

    Share