Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Vuosipäivä – throwback

    Nyssi! Selatessamme naapurin muijan vanhaa hääalbumia törmäsimme ilahduttavaan kuvaan, jossa Hippi onnittelee napattuani morsiuskimpun perinnerituaaleissa. Vuosi on 2007 ja olin ensimmäistä kertaa häissä avecin kera, ennen olin ehkä aina ollut vaikeasti määriteltävä tai sillä tavalla kevyt.

    Kimpusta huolimatta en päässyt (tai joutunut) naimisiin seuraavana, enkä sitä seuraavana. Enkä sitä seuraavana. Enkä sitä. Enkä koskaan. Mutta eilen kuitenkin vietin kahdettatoista vuosipäivää kengättömän random kesäheilan kanssa, jonka piti olla ihan yhden kesän huoleton villitys. Joka keksi keinot nähdä PMMP:n keikan ilman lippuja. Ja joka ensimmäisillä treffeillämme vahingossa poltti kassinsa, lahkeensa ja paitani. Ja joka aina soitti, vaikkei omistanut puhelinta. Tai kenkiä. Tai mitään. Muuta kuin valloittavan vinohampaisen naurun, kassillisen palaneita kirjoja ja vähän käsittämättömät käärmeennahkabuutsit.

    Että ei mitään vakavaa.

    Tasan kaksitoista vuotta huurteisen Tammerfest-illan jälkeen pyöräilimme koko perhe takaisin paalupaikalle Ratinan rantaan. Tai minä potkin lonkkarilla ja pojat pyöräilivät perässä onki repussa töröttäen. Rannassa pidin kädestä kiinni Pikkuveljeä, joka nakkena kipristeli ja kyyryili virtaavan veden kivikkoisessa rannassa haluten uida, mutta ei kuitenkaan ja lopulta huutaen rimpuili ja pyristeli veteen ja takaisin ja veteen ja takaisin todella oudosti. Poika onnistui heittämään uuden vieheensä kiinni Ratinan sillan rautoihin, josta Hippi lopulta sai useampien kiipeämisyritysten jälkeen pienen onkijan tärkeän kalastusvälineen pelastettua. Nälkä yllätti retkiseurueen pienimmät tietysti huutavana pommina, kuten aina, kun eväänä on vain pillimehuja. Huomasimme Laukontorille vievän reitin olevan MM-kisojen takia suljettu ja räpistelimme aitojen takana, jonka jälkeen suhrasimme uuteen alikulkutunneliin, jossa laskin laudalla ääneen huutaen, koska en tiennyt tunnelin ulostulosta hertsinverttiä. Poika halusi kiinalaista ruokaa ja lopulta törttöilimme crocsijalkaisena virvelitörröttävien reppujemme ja nälkäisen pyöräilykypärä-rullalauta-kesäesa-seurueemme kanssa uudessa jättimäisessä kiiltävässä ostoskeskuksessa etsimässä jotain KIINALAISTA RAVINTOLAA, jonka etsiminen oli tasan juuri sellaista paskaa kuin kahden nälkäisen lapsen ja virvelirullalautaraahausroinien kanssa tietyn kelpaavan ruokapaikan etsiminen uudessa kolmekerroksisessa ostarissa on. Löydettyämme vihdoin kolmannen kerroksen viimeisestä kulmasta pienen kiinalaisen ravintolan, oli se tietysti täynnä!  Kärsimättömällä kärkyllä saimme lopulta napattua hyvän pöydän ja istutettua nälästä kehvelöityneet pikkukaverit pepsien kanssa pöytään. Piilotimme virvelimme, reput ja laudat ostarin nurkkaan ja söimme hyvän vuosipäivän juhlalounaan kiinalaisessa buffassa.

    Onnea meille!

    Kahdentoista yhteisen vuoden yhteisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että

    ei kai kaiken aina tartte olla niin vitun vakavaa. 

    Tänään lähdemme illalla ihaniin häihin. En ehkä tappele morsiuskimpusta niin rankalla kyynärpäätaktiikalla kuin yksitoista vuotta sitten, vaikka välillä hauskoista häistä haaveilenkin.

    Myötä- ja vastamäessä ja ruuhkaisen kiinalaisen buffan jonossa voi onneksi rakastaa muutenkin.

    Ihanaa viikonloppua kaikille!

    Lue myös:

    Rakkaalleni

    Vuosipäivä

    Prinssi Täydellinen

    Kuumat treffit

    Share
  • Asikaine
  • Unelmien lomaseuralainen

    Varmaan vaikea arvata, kuka sai uimarannalla parkkisakot unohdettuaan asettaa parkkikiekon ikkunaan. Ja oli ihan tosissaan lähdössä huomenna Pori Jazzeille Nick Caven keikalle, joka onkin vasta viikon päästä. Sääti lastenvahdit ja majoitukset tälle viikolle.

    Samainen kesähessu vei naapuriin kuukaudeksi reppuunsa hautautuneen yhteisen vesilaskun, jonka eräpäivä onkin ööh, oho TÄNÄÄN, sori! Ja nukkui puolikahteentoista muun perheen yrittäessä kerrankin tehdä ajoissa lähtöä Muumimaailmaan. Särkässä kaveri hukkasi lastenrattaat niin tehokkaasti, ettei moneen tuntiin edes huomannut unohtaneensa niitä, eikä tosiaan tiennyt, missä oli rattaita viimeksi työnnellyt. Pyöräretkellä hän piti hyvänä ideana antaa kaksivuotiaan spontaanisti uida rannassa, johon parin aallon jälkeen huuhtoutui huumeruisku. Eikä tietenkään ollut pakannut uimarille kuivia vaatteita mukaan.

    Aamuisin tyyppiä ei saa ylös ennen kahtatoista (edes laivan saapuessa satamaan), ja lounasajoista pitää lasten erikseen muistuttaa. Ruokaostoksilta tullessaan kassistaan löytyy vain mansikoita, herneitä ja kauramaitoa, eikä oikeastaan mitään järkevää syötävää.

    Tukka on riistäytynyt yhdelle rastalle, sillä peseytyminen on hoidettu lähinnä mökkisaunassa tai uimarannalla, jolta tullessaan kassi unohtuu tyhjentää joka kerta. Kuukauden ajan hän on jauhanut siivoavansa kaaoottiseen tilaan ajautuneen yläkerran ja pesevänsä pyykkiä lunastamatta lupausta kertaakaan.

    Tili on tyhjänä ja muutama lomalla huolehdittava pieni työasia on jäänyt niin hoitamatta, ettei kaveri edes muista, mitä kaikkea on unohtanut. Iltaisin hän pyytää muistuttamaan, että lähettäisi heti aamulla kummitytölleen synttärikortin. Öisin hän unohtaa terassilla olevan lasisia seiniä yrittäen kävellä niistä läpi.

    Jep, tämä Kanarian reissultamme tuttu, täysin tyhjäpäinen unelmien lomaseuralainen, rantareissujen piina ja turhan leppoisasti raahustava kesäkaveri, is BACK! Kyseisen kaverin tunnistaa lepattavasta pinkistä ananasmekosta ja tiuhaan vaihtuvista lainalaseista, sillä omat on hukassa.

    Ehkä aurinko on taas vähän pehmentänyt aivoja tai hetken rentoutuminen on aiheuttanut pään ympärillä kiristäneen kuminauhan katkeamisen. Ehkä seura tekee kaltaisekseen tai loma tehtävänsä.

    Että ihanaa kesää ja lomaa kaikille!

    Lue myös:

    Unelmien matkaseuralainen

    Meikä matkustaa

    Kesäkuu kuvina

    Share