• Asikaine
  • Samoja olemme kaikki

    Kaupallinen yhteistyö: Kirkon Ulkomaanapu

    On kulunut kolme kuukautta matkastani Nepaliin, jossa reissasin toukokuussa tutustumassa Kirkon Ulkomaanavun kenttätyöhön. Edelleen lähes päivittäin palaan mielessäni halki viidakoiden taitettuun matkaan, pöliseviin peltomaisemiin, kohtaamieni naisten katseisiin sekä kehitysyhteistyöstä heränneisiin ajatuksiin.

    Muistan kaulaani ripustettujen pistelevien villikukkien tuoksun, lehdistä tehdyiltä lautasilta tarjoillut tuliset maut sekä 43-asteisessa helteessä porottaneen auringon, jolta ystävälliset kyläläiset yrittivät meitä jatkuvasti huomaavaisesti suojella. You are so pale, miss, please don´t stand in the sun.

    Mietin, mitä onko yhteistyön projekteissa vasta alussa olleen kyläyhteisön tyhjiin kanaloihin tuotu jo kanoja ja miltä halkeilleet pellot sadekauden jälkeen mahtavat näyttää ja mitä Basandin ravintolassa on tänään tarjolla.

    Vierailimme Nepalissa useissa entisten maaorjien perustamissa pienissä kyläyhteisöissä, joissa  Kirkon Ulkomaanapu on jo pitkään tehnyt suunnitelmallista kehitysyhteistyötä auttaakseen syrjäiselle maaseudulle asumaan asettuneita, vapautuneita maaorjia pääsemään jaloilleen. Vasta kymmenen vuotta sitten lakkautettu maaorjuus on jättänyt jo ennestään köyhään ja maanjäristyksen runtelemaan Nepaliin tuhansia paperittomia, kodittomia, työttömiä ja kouluttamattomia ihmisiä, jotka ovat eläneet useamman sukupolven yli periytyneessä velkaorjuudessa. Kehitysyhteistyön avulla yhteisöjä autetaan pienin keinoin saamaan oma elinkeino, kuten esimerkiksi viljelmä, jonka avulla perhe pääsee jaloilleen ja saa lapsensa kouluun.

    Mietin usein ekassa vierailemassamme kylässä tapaamiani teinityttöjä ja nuoria naisia, jotka kutsuivat minut kotiinsa esitelläkseen valkoisen lemmikkipupunsa ja huoneensa. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta nauroimme porukalla monta kertaa. Ehkä välillä jopa samalle asialle. Naiset nimesivät omalla maanviljelyllä työllistymisestään parhaaksi vaikutukseksi sen, että saavat olla yhdessä. No, siis saamme tehdä juttuja yhdessä. Jutella ja auttaa toisiamme.

    Mietin katseita, jotka kääntyivät tyhjinä pois, koska eivät olleet koskaan tottuneet vastaamaan sekä naisia, jotka olivat saaneet itsetuntonsa ja ryhtinsä, päässeet avustuksen turvin työssä tai viljelemisessä alkuun, saaneet lapsensa kouluun ja ylpeänä rohkaisivat koko yhteisöä. Sekä naisten ryhmää, joka oli heti oman säästöryhmänsä pyörimään saatuaan alkanut järjestelmällisesti auttaa muita antamalla lainoja ja neuvoja yrityksen perustamiseen.

    Enkä voi olla miettiämättä kohtaamaani 90-vuotiasta entistä velkaorjaa, joka oli kahden pienen lapsen kanssa karannut heitä huonosti kohdelleelta isännältä. Nyt yhteisön vanhimpana ja omien sanojensa mukaan onnellisia päiviä elelevä mummo halusi käydä vaihtamassa vaatteet ennen valokuvausta. Hän kertoi tatuoineensa sääriinsä riikinkukon, hevosen ja hellan(!!), koska saattaisi kuulemma tarvita niitä kuolemansa jälkeen. Juttu nauratti kovasti, ensin eniten häntä itseään ja kesti tulkillakin hetki ennen kuin saimme kuulla, mikä heillä oli niin hauskaa.

    Elävistä muistoistani huolimatta välillä koko Nepali, kohtaamani ihmiset, heinäkattoiset talot, kuivat pellot ja varjellut viljelyksensä tuntuvat kuin toiselta todellisuudelta, mutta yksi matkallani havahduttavista asioista oli huomata, kuinka samanlaista elämä tavallaan sielläkin on.

    Kulkiessani aamulla varhain halki hökkilisten kylien, lapset istuivat sankoissa aamupesulla, naiset kampasivat tukkaansa ja vuohia vietiin kepit kädessä pellolle. Miehiä ja naisia pyöräilemässä töihin kreisit viritelmät pyöriensä tarakoihin kiinnitettynä, kantamassa hedelmiä ja työntämässä torille kärryjä. Koulujen pihalla törötti vielä vähän unenpöppöröisiä lapsia värikkäissä vaatteissaan. Kojuilla oli ruuhkaa ja ihmisiä odottamassa kyytiä, ihme aamuhässäkkä. Iltaisin ihmiset hakivat pelloilta lehmiä ja vuohia talliin, istuskelivat kioskiensa tai kotiensa edessä. Äidit istuivat vierekkäin talojen katoksessa imettämässä vauvoja, nauroivat ja toruivat vieressä keppien kanssa huitovia lapsia.

    Tavallaan kaikki oli ihan tuttua, ihan samaa. Että ihan samoja ihmisiä olemme kaikki, kaikille kuuluu ihmisarvoinen elämä ja apu.

    Kuivista maaseuduista tuli myös yllättävän paljon mieleen kuvat sodan jälkeisestä Suomen maaseudusta yrittämästä nousta jaloilleen. Kirkon Ulkomaanapu onkin alunperin perustettu tuomaan ulkomailta tukea sodan runtelemaan Suomeen. Nykyisin KUA on Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö, joka jatkaa auttamistyötä useissa maissa humanitaarisien kriisien keskellä ja tekee pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.

    PODCAST! Jotta voisin kuljettaa lukijani vähän lähemmäs Nepalia ja kaikkea kokemaani, äänitimme kesällä myös podcastin, jossa kerron matkastamme tarkemmin, kuten esimerkiksi kuinka vähillä taustatiedoilla lähdin reissuun!

    Podcast-höpöttelyni voi kuunnella TÄSTÄ.

    Kirkon Ulkomaanavun sivuilla on nyt myös matkallamme kohtaamien ihmisten tarinoita, ja kuvia, kannattaa käydä vilkaisemassa ja KUA:n projekteja ja työtä voi seurata myös KUA:n Facebook-sivulla ja Instagramissa.

    Kirkon Ulkomaanavun tärkeää ja tuloksellista auttamistyötä niin Nepalin maaorjien parissa kuin myös akuuteissa kriiseissä voi tukea KUA:n sivuilla.

    Olen myös kaivannut mahtavaa, hauskaa ja iloista matkaseuraani Lauraa, jonka blogissa on myös muistoja ja kokemuksia reissustamme. Kannattaa lukea ja tsekata Lauran ihana blogi muutenkin.

    Kuvat vanhemmasta naisesta (11.) ja viljelevästä pariskunnasta pellolla (18.) on ottanut valokuvaaja Tatu Blomqvist

    Hyvää tiistaita kaikille!

    Lue myös aikaisempi kirjoitukseni Nepalin matkasta:

    Naisia, joilta ei oltu koskaan kysytty mitään

    Share
  • Asikaine
  • Tutkimus: Mikä helvetti varhaiskasvatuksen opettajia vaivaa?

    Hyvää maanantaita! Aamun Hesari uutisoi, ettei palkankorotuksella ollut vaikutusta pääkaupunkiseudun huutavaan pulaan varhaiskasvatuksen opettajista. Jo toissa vuonna uutisointiin, että yli 40 prosenttia lastentarhanopettajista harkitsee alan vaihtoa, eikä tilanne muuttunut, vaikka Helsinki ja Espoo nostivat varhaiskasvatuksen opettajien palkkaa 175 eurolla kuukaudessa ja Vantaa 145 eurolla kuukaudessa!

    Koska olimme tästä yllättävästä uutisesta niin uskomattoman ällistyttävän yllättyneitä, käynnistimme välittömästi tutkimukset palkankorotushankkeen epäonnistumisen syiden selvittämiseksi. Laskukoneen sekä empiirisen menetelmän lisäksi Kutsumusammatissa rahaa se on leikkirahakin –tutkimuksessa käytettiin välineenä muistia (lyhytkin riitti) ja kyyristyttiin hetkeksi tutkimushuoneen lattialle aamupiiriin miettimään tutkimusongelmaa: mikä helvetti kaikkia varhaiskasvattajia oikein vaivaa?

    Tutkijat yllättyivät tutkimuksessa ilmenneistä havainnoista melkein yhtä paljon kuin hallitus syntyvyyden laskusta.

    Ratkaisevin havainto oli merkittävä, etenkin päättäjille tieto tuli aivan puskista: toisin kuin yleisesti on kuviteltu, varhaiskasvatuksen opettajat osaavatkin laskea. Huolimatta stressaavasta ja vastuullisesta kutsumustyöstään, empiirisessä tutkimuksessa selvisi varhaiskasvatuksen opettajilla olevan korkeakoulututkinto sekä selkeän enemmistön tietävän esimerkiksi, ettei seitsemän pikkulasta ole ihan sama kuin kahdeksan pikkulasta (tämä oli jopa monelle vuoden 2015 poliittiselle päättäjälle vaikea ymmärtää, mutta varhaiskasvatuksen opettajilla huomattiin olevan ammatissaan kehittynyt, selkeä konkreettinen käsitys lukujen eroista).

    Toinen Kutsumusammatissa rahaa se on leikkirahakin –tutkimuksessa tehty läpimurto oli huomata monien varhaiskasvatuksen opettajien kykenevän kuormittavasta työstään huolimatta muistamaan yllättävän tarkasti jopa parin vuoden takaisia yksityiskohtia, jotka moni on unohtanut.

    Erityisesti monille mieleen oli jäänyt vuosi 2017, jolloin lastentarhanopettajien lomarahoja leikattiin 30 prosenttia, jolloin käytännössä palkka aleni noin 450 euroa vuodessa (liittyy vahvasti myös ensimmäiseen havaintoon: laskutaito). Samana vuonna lastentarhanopettajien työaikaa myös pidennettiin lisäämällä työaikaa 30 minuuttia per viikko, vaikka päiväkotihenkilökunnalla ei usein ole mahdollisuutta edes lakisääteisiin taukoihin.

    Melko järkyttävänä tietona tutkimuksessa tuli myös havainto varhaiskasvattajien haluttomuudesta puhaltaa ”yhteen hiileen”. Kutsumusammatistaan huolimatta varhaiskasvattajat eivät olleet osanneet arvostaa viime vuonna (katso havainto kaksi: muistaa vuoden takaisia asioita) uutisoitua pääkaupunkitasoista herrasmiessopimusta. Palkkakartellin Herrasmiessopimuksen avuin kolmessa pääkaupunkiseudun kunnassa lastentarhanopettajien kuukausipalkat oli pysäytetty 2 300 euron tietämille työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisen minimipalkan ollessa 2 304,88 e.

    Lisäksi Kutsumusammatissa rahaa se on leikkirahakin –tutkimuksessa havaittiin varhaiskasvattajien omituinen tarve asuntoon työpaikan läheisyydessä. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset olivat jostain saaneet tietää, että asuminen olisi selvästi kalleinta ja asumismenojen kasvu nopeinta pääkaupunkiseudulla: Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Tutkimusryhmälle ei selvinnyt, kuka tiedon oli kertonut varhaiskasvattajille, mutta ”herrasmiessopimuksen” laatijatkin haluaisivat sen mielellään tietää.

    Lisäksi tutkimusryhmän kerätessä taustatietoja selvisi varhaiskasvatuksen olevan nykytiedon mukaan kaikkein tärkein oppimisen ja kasvamisen vaihe, ja että OECD, Maailmanpankki, YK ja EU kehottavat panostamaan varhaiskasvatukseen, ja investoinnin lasketaan tuovan yhteiskunnalle seitsenkertaisen tuoton. Mutta nämä tiedot päätettiin hetken pähkäilyn jälkeen siirtää takaisin Ei vaikuta! –arkistoon, jossa niitä on jo aika monta vuotta tarpeettomana säilytetty.

    Seuraavaksi tutkimusryhmä siirtyy tutkimuksen toiseen osioon, jonka tutkimusongelma on Kuka yllättyi, ettei pääkaupunkiseudun palkankorotus purrut varhais­kasvatuksen opettajapulaan?

    Tutkimusmenetelmä: Käsi pystyyn! -laskenta

    Jep. I rest my case.

    Lue myös:

    Tervetuloa synnytystalkoisiin!

    Ihan pari kelaa, et jengin syntyvyys kehittyis positiivisesti

    Näistä voisi olla hyvä olla hyvä pikkulapsiaika tehty

    Ei leikkirahaa!

    Isilehmät on vittu töissä!

    Share