Muistatko ihanan kamalan millarin?

Medioissa on alettu povailla, kuinka 2000-luku olisi muodin mukana jo kovaa vauhtia vyörymässä takaisin elämäämme. Lanteillemme roikkumaan, vetämään Miss Sixtyn farkut niin alas, että stringin narut vilkkuvat lonkkaluiden päällä.

Mutta aika aidon millarin ei koskaan enää palaa! Ennen WTC:n tornien iskuja vallinnut sinisilmäinen ei-koske-meitä-asenne ja Dawson´s Creekin Jen ovat ikuisesti kuolleita. Ei auta, vaikka saksisi tukkaansa kaartuilevaksi siksakkikampaukseksi tai hieroisi helmiäissävyistä luomiväriä ohueksi huoliteltujen kulmakarvojen alle. Uusia nokialaisia ei jenkkiräppäräiden musavideoilla enää vilahda ja Apple tunnetaan vähän muustakin, kuin musan kuuntelun mullistavasta ipodista. Joka pelkistetyssä valkoisessa muotoilussaan oli cooleinta ikinä ja näytti laskeutuneen jostain tulevaisuudesta saaden pinkillä unikkokuosilla koristellun Nokian näyttämään brändityöryhmän jatkoilla koetulta yhteistripiltä. Eikäku katottiin pilvessä Levottomia ja Lasse laitto vanhan kukkapöytäliinan vahingossa siihen telkkarin päälle, nii sitte meille tuli tälläne idea. Me kelattii, että vois olla niiku unikkopuhelimii, unikkosateenvarjoja, unikkomukeja, unikkoTELKKAREITA…

Valkoinen oli muutenkin kovasti in. Valkoiset cargo-housut ja valkoiset topit korostivat kivasti kolmannen asteen palovammaa muistuttavaa rusketusta, eikä kukaan halunnut enää puuteroida naamaansa valkoiseksi, kuten ysärinä. So last season!

Muotiin nousi pronssisen keltsun syvä rusketus, juuri ja juuri lantiolle ylettyvien housujen reunoilta vilkkuvat rusketusrajat ja ylipitkät puntit. Kyllä! Omituisesti reisitaskuhousut ja samanaikaisesti myös paksut niittivyöt, nahkaiset lannevyöt ja leveät lahkeet olivat muotia ja oikeastaan kaikki vyö- ja housumallit, kunhan vain roikkuivat suunnilleen häpyluun kohdalla, eivätkä yhtään ylempänä, jotta myös alaselän tribaali tai Ville Valon inspiroima alavatsan tatska saivat maksimihuomion.

SIMPLE LIFE 2,2004-07.20th Century Fox Film

Valkoisen lisäksi myös kaikki _värit_ tuntuivat pitkästä aikaa ihanilta, etenkin vähän hailakkaina, kuten vaaleanpunainen, vaaleansininen, haalea turkoosi ja lila, jotka olivat myös hyviä sävyjä velour-kokosettiin, jossa alettiin yhtäkkiä näyttäytyä myös kodin ulkopuolella. Kahviloissa, huvipuistoissa ja kaupungilla, oikeastaan joka paikassa, oli erittäin trendikästä hillua pehmeässä oloasussa ja huoletonta vaikutelmaa saattoi korostaa myös linttaan tallatuilla UGG-lapikkailla (joita käytettiin talvella ja kesällä) sekä keltaisilla tai vaaleanpunaisilla aurinkolaseilla ja pipolla.

Ihan kuin olisi joka paikassa vähän vaarassa joutua paparazzin ikuistamaksi juuri ollessaan menossa ottamaan kulmalävistystä tai jonottamassa Idolsin ensimmäisen kauden koelauluihin! Joista muuten armottomasti näytettiin kuvaputkiunikkotelkkarissa KAIKKI! Kyllä. Millarina oli vielä ihan ookke kokoontua porukalla nauramaan kaikille oman elämänsä Christina Aguileroille ja Alicia Keyseille ja ihmettelemään tavallisia ihmisiä telkkarissa sekä ohjelman stylistin repertuaaria, josta löytyi erikoishattuja, lannevöitä, strech-housuja ja toinen toistaan isommat korvarenkaat kaikille Gimmelin jäsenille. I keep on falling……

…iiiiiiiiiiiiin you…fa fa faaaaaaliing.

Lehtiä tilattiin ja luettiin vielä, leffoissa pyöri Mikko Leppilampi, Tarut kaikista Sormusten Herroista ja Kill Bill. Lemppareitani oli myös Almost Famous, High Fidelity ja Dude Where´s my car! Kotimainen tv-sarja Kumman kaa räjäytti potin ja naiskuvan 2000-luvulle tyypillisellä rohkealla otteella, teltasta heräilevät Anne ja Ellu nahkasaappaineen ja olalla kannettavine pikkuveskoineen olivat reteitä edelläkävijöitä hauskoista ja toiminnallisista naishahmoista, joilla ei ollut mitään rotia.

Tosi-tv alkoi vyöryä Suomeen huolella ja lopulta The Hillsin hiuksiaan huokaillen siirtelevät blondit (+ Audrina), Pimp my Riden korjausposse sekä tähtien ökylukaaleja esittelevä Cribs söi suihinsa koko Music Televisionin, jota ei olekaan nähty sitten nollarin. Joitain kokonaisia tv-sarjoja pystyi tilaamaan ulkomailta DVD-bokseina, jolloin saattoi harvinaisena herkkuna katsoa useamman jakson putkeen vaikka The Wireä, Deadwoodia tai Sinkkuelämää, jonka kaudet oli pakattu kauniiseen kenkälaatikkoon. Parasta ikinä, vaikka toki ikävää oli aina nousta vaihtamaan niitä dvd:itä.

Nylon Beat, kuva: Eero Liesimaa

Sedulan baarien kantiskortit yleistyivät samaa tahtia, kun uusiin valkohohtoisiin tai ornamenttitapeilla pimpattuihin yökerhoihin rajattiin köysillä jenkkilätyyppisiä VIP-karsinoita, joissa saattoi tilata coolerissa pöytään kokonaisen pullon kuohuviiniä (joka oli vähän harvinaista show off -juomaa). Seduaitiossa saattoi ehkä säkällä nähdä Sedun tai Pahoja Poikia varten pumpanneen Salkkari-Jasperin tai turkulaisia kauneuskisakonkareita juomassa Smirnoff Icea kädellä, jossa ei roikkunut Louis Vuitton -tyylinen logolaukku. Jollainen oli kaikilla ja jota kannettiin oudosti käsivarren päällä kannatellen. Ja jollaista kukaan ei ole voinut vuosiin enää käyttää! Louis Vuittonkaan ei vielä tiedä, mitä tehdä edes aidoilla monogrammilaukuillaan millari-inflaation jälkeen!

Kotona kokattiin wokkia, johon laitettiin kookosmaitoa ja iltapalaksi lämmiteltiin Ötkerin pitsoja. Joita ostettiin uudesta Lidlistä, joka tuntui järkättyihin hyllyihin tottuneille suomalaisille sekavalta varastolta. Tampereelle avattiin ensimmäinen sushiravintola, jossa oli pöydissä ainoastaan puikot ja haarukan sai vain pyydettäessä, jolloin kaikki saattoivat pitää täysin epäkosmopoliittina. Muutamissa ravintoloissa alettiin ehdottaa tilattavaksi jaettavia annoksia, kuten ulkomailla vedettiin tyypillisesti tapaksia.

Lennot alkoivat halventua, tuli ensimmäiset halpalentoyhtiöt. Jopa opiskelijat saattoivat yllättäen lentää viikonloppureissulle Barcelonaan, Amsterdamiin tai vaikka Malagaan sekoilemaan, jos jätti varauksessa pois ruumaan menevän matkalaukun ja lämpöisen ruoan. Ja jos jätti koko reissulta myös majoituksen pois ja nukkui rannalla reppu palmuun kiinni sidottuna, tuli Espanjan matka vielä halvemmaksi (just thinking). Kukaan ei enää reilannut, reppureissut startattiin Thaimaan lennolla ja inspistä haettiin Madventuresien autenttisista kokeiluista. Pakettimatkat ja Kanaria olivat noloja. Berliinissä ei ollut tapahtunut suomalaishipsterien vallankumousta, vaan pystyin vielä helposti löytämään Prenzlauer Bergistä ison kämpän alle kolmellasadalla eurolla kuussa.

Onneksi rokki ei kuollut, vaan millarina starttasi hieno THE-yhtyeiden kultakausi. The Hives, The Strokes, The White Stripes… ja Green Day kasvoi ysäribuumista vielä isommaksi. Lähdin Roskildeen katsomaan The Hivesia ja Green Dayta, jotka molemmat esiintyivät silloin festivaalin oranssilla päälavalla, en kyllä muista, oliko sama vuosi kyseessä…enkä paljon muutakaan, kuin että myös Scissor Sisters oli paikalla ja housuni roikkuivat coolisti ja kuvissa halaan ystävääni jättimäiset korvarenkaat korvissani. Onneksi somea ei ollut sillon vielä olemassa!

Eikä älypuhelimia ja läppäreitäkin oli ystävistä vain muutamilla (nörtit!), opiskelutehtävät naputeltiin koulun koneilla. Karpalolonkero ja kaktuslonkero oltiin kuitenkin keksitty. Baareissa tilattiin karpalovodkaa, HooVeeta, vodka-redbullia ja valkovenäläisiä. Tai prikallinen fisuja ennen kuin lähdettiin tanssilattialle joraamaan jotain Kings Of Leonia, Tom Jonesia(!!), Katy Perrya, Strokesia tai Pinkia. I´m coming up so you better get the party started..

Ruman röökipuolella (BAAREISSA SAI VIELÄ POLTTAA!) oli kiva imeä kajalit naamassa Long Island Icedteetä pillillä viinikarahvista, koska siihen tulee niin vitusti viinaa. Oikeasti tulee vain 5 cl. Tiedän, koska tein ne juomat!

Mutta kukaan ei tiennyt, onko Jarkko Ahola ja Teräsbetoni tosissaan vai pelleilyä. Että mitä helvettiä? THE-rockyhtyeiden puna-musta dress code alkoi tarttua ja puna-musta-rokkipukeutuminen yleistyi samaa tahtia suoristusrautojen ja oldschool tennareiden kanssa. Rokkiporukat ja vähän muutkin kulkivat puna-mustissa uniformuissa, raitasukissa sekä tähti- ja pääkallokuoseissa. VeroModassa myytiin KISS-ja ACDC -paitoja ihmisille, jotka eivät koskaan olleet kyseisiä bändejä kuunnelleet ja myös miehet alkoivat lakata kynsiään.

Jossain vaiheessa tulivat babydoll-malliset paidat ja joku keksi myös asettaa leveän vyön pitkän paidan päälle, melko ylös sekä pukea leggarit kirkkaiden korkkareiden ja minarin jatkeeksi.. muoti alkoi vetää kierroksia kiihtyvällä vauhdilla, joka uusi koko tyylin aina yllättävän nopeissa sykleissä..Vähän harmittaa, ettei ajalta ole vanhoja kuvia niin paljon kuin toivoisin. Pitäisi vähän kaivaa taas kellaria, jos suurelta häpeältä uskaltaisi.

Löysin ainakin jo yhden lantiofarkkujen ja isojen korvakorjen aikaisen kuvan, jossa poseeraan saksalaisten ystävieni kanssa. Käytin ehkä kuukauden budjettini jalassani oleviin Miss Sixtyn -farkkuihin, joiden leveissä lahkeissa oli takana vetoketjut, jotka raahasivat maata ja kilisivät kävellessäni.

Ihanan alkumillarityylin jälkeen onkin ollut korkkiruuvikiharaa, rastoja, lettejä, hattuja, minihameita, reggaemyssyjä ja vaikka mitä hienoja rock´n roll -vaiheita. Pitäisi vaan uskaltaa kaivaa kuvia…juuh..

..sillä heti ensi vilkaisulla löytyi aivan kamalan kivoja kuvia vuoden 2006 kesäheilasta, joka valkoinen ruusu rinnassaan oli ihan aviomiesmatskua.

Ehkä tietty tiedostamattomuus sekä sekavat päällekkäiset tyylisuuntaukset lopulta ovatkin koko millariajan syvin sielu. Siksi sen on ihan mahdotonta ihan niin vain tulla takaisin.

Aika viattoman millarin ei koskaan enää palaa.

Lue myös: Ysärinuoruus

Throwback Duckface

Share

21 kommenttia

  1. J Lo. kirjoitti: Vastaa

    Huh huh! Kiitos tästä Asikaine! Vaivuin jonnekin ihanaan kamalaan nuoruuteen nyt kyllä ihan täysin. Vieläkään voi ihan ymmärtää niitä vaatevalintoja, mutta kai se sitten oli oikeasti silloin ajanhenki! Häpeä ei laannu ehkä koskaan.
    Osaat kyllä hienosti viedä memory lanelle näillä kirjoituksilla ja muutenkin oot huippukirjoittaja!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! Ole hyvä vaan! Älä suotta häpeä, oon ihan varma, että oot ollut ihan huipputyylikäs, kuten me muutkin <3

  2. Tiia kirjoitti: Vastaa

    Ei hätää. Vaikka somea ei ollut, niin ekat kamerakännykät oli jo tulleet. Mun vanhoissa sumuisissa ja rakeisissa Roskilde-kuvissakin vilahtelee joku aurinkoinen rastapää… 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mahtavaa, että yksi kännykkäkamera edelläkävijä on ollut mukana telttaleirissä!! 😀

  3. Torey kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä postauksesta! Siis apua mitä fläsäreitä omaan teini-ikään! 😂😂😂

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/11/14/kuulumisia-2/

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahaa! Ole hyvä! <3

  4. Noora kirjoitti: Vastaa

    Muistaako kukaan, istuttiinko tuolloin muuten kuin selkä seinää vasten? Vai miten niinkö oikein..? Vai vako vilkkuen?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      EI ISTUTTU tai jotenkin oudosti piti viikkaantua ja tosiaan, nojata taakse päin. Jos jotain tippu, ei nostettu!

  5. Kaisa kirjoitti: Vastaa

    Kiitos, mikä mahtavan kuvaileva ja osuva kirjoitus! Ihana, kamala matka teini-ikään ja täysi-ikäisyyden alkuvuosiin! Nauratti ja ehkä vähän itkettikin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Sama, nauratti kun kirjoitin, mutta vähän lopulta myös itketti <3 VOIH nuoruus!! <3

  6. Kirsi kirjoitti: Vastaa

    Niin ikävä kaktuslonkeroa! Paras krapulajuoma ikinä.

    1. Noora kirjoitti: Vastaa

      Kaktuslonkero the bestest! Ikävöin itsekin aika usein..

      1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

        Pitää laittaa joku pyyntö, että palauttavat tuotantoon 😀

  7. Osan tuosta ajasta olisin halunnut unohtaa, mutten sen Dawson’s Creekin vaalean kiharahiuksisen pojun silmiä – nimenhän tietty olen unohtanut.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Siis joku muu kuin Dawson vai? Kuka??

  8. Ulkosuomalainen kirjoitti: Vastaa

    Kiitos ihanankamalasta ajankuvauksesta! Saa jäädä minun puolesta tulematta. Sattumalta juuri ennen kuin luin tämän sain päähänpiston kuunnella Strokesia nostalgiapuuskassa. Sitten aloin miettiä ovatko esim. The Strokes nykyisen 18-vuotiaan silmissä yhtä retroja kuin 80-luvun alun hittiartistit meidän silmissä vuonna 2002? 🤔 Onko musiikki/tyyli muuttunut vähemmän viimeisessä 18 vuodessa kuin sitä edeltävässä, teknologiamullistuksen vuoksi tai siitä huolimatta?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kyllä, on yhtä retroja, todellakin, kaikki on muuttunut! Ja kohta meidän lapset pukee niitä millarivaatteita ja me pyöritään nurkissa pölysenä päivittelemässä, että ”mullakin oli nuorena tollaset, noi on ihan samanlaiset, kun sillon mulla…” 😀

  9. Tiia kirjoitti: Vastaa

    Sä olet kyllä niin taitava pukemaan tunnelmia ja muistoja sanoiksi! Ihan omaa luokkaasi <3

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      kiitos <3 Tulipa hyvä mieli!! 😀 JEE ! JEE! JEE!

  10. U kirjoitti: Vastaa

    Ihan tippa linssissä luin tätä, tuli niin paljon hyviä muistoja mieleen! Ja hei, mikä parasta, kohta meidän nuoruuden kuvat näyttää lapsista tosi cooleilta (vai mitä sanaa ne nykyään käyttää?), kun nolkyt-muoti nousee taas kunnolla trendikkääksi. Tai ainakin elättelen toivoa, että ne tulisi katsomaan kuvia samalla kateuden sekaisella ihailulla, millä itse katselin vanhempien 70-luvun kuvia! Luin muuten viikonloppuna Hesarin juhlalehdestä jutun Nyt-liitteen alkuajoista ja mietin, et vuosituhannen vaihe kuulostaa nyt jälkeenpäin oikeesti siistiltä ja et oonpas mä oikeesti elänyt makeeta aikaa… 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin, kai se sieltä nousee, mutta mä en vielä ihan oo vakuuttunut että ne kuvat yhtäkkiä on tosi cooleja…
      😀
      Mutta makeeta aikaa se oli, ihan joka tapauksessa!! <3

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.