Ystäväni tuuppasi pakon edessä yksivuotiaan lapsensa meille extempore hoitoon. Ilahduin pienestä lauantaipäivämme piristyksestä. Joo, tänne vaan. Kyllä pärjätään -olenhan tottunut lapsiin, itsellänikin on sellainen.
Ystäväni hävittyä ovesta tajusin jonkun deletoineen kovalevyltäni kansion Alle kaksivuotiaan lapsen hoito.
Muistelin poistetun kansion sisältöä..hmm..vaipanvaihto. Huusin Hippiä apuun. Hei, täällä ois yks juttu, voitko tulla vaihtaan tän vaipan! Valitettavasti kriisitilanteissa aina rauhallinen Hippi oli edellisenä iltana deletoinut kaikki kovalevynsä jalkapallojoukkueensa homotoogabileissä, jonka lisäksi päivänsäde ja menninkäinen pelkäsivät toisiansa. Minä tunsin rinnassani kummaa leiskuntaa. Miten Poika on selvinnyt täällä, jos tämä touhu on tosiaan näin onnetonta?
Säkällä ja rakkaudella.
Erikoistilanne! Hajaannumme ryhmiin. Minä keskityin tutustumaan yksivuotiaaseen ja kaksivuotias otti huolehdittavakseen kahvikuppi kädessä pyörivän tyhjäkovalevyisen ameeban. -Isi tule tänne muumii kattoo minun kaa.
Selvitettyäni pienelle reippaalle vaipat ja vaatteet tuijottelin, väsyttääköhän sitä? Nostellessani meinasin lennättää söpöläisen seinälle Pojan elopainoon tottuneella hallitsemattomalla haballani. Pieni katseli luottavaisesti, silmä luppasi. Ehkä lähdemme ylös nukkumaan. Kiipesimme portaat. Katselimme mobilea, nallea ja pinnasängyn pehmusteiden kuvioita.Vedin pöllösoittorasian. Siinä se köllöttää. Hmm. Pieni ihana. Tuhisee, eikä pysty nukahtamaan psykomuijan kyylätessä sängyn laidalla.
Pitäisi päivittää ohjelmistoaan useammin, niin pääsisi toistekin nauttimaan pikkuruisesta seurasta. Ei kovalevymme kuitenkaan niin tyhjänä raksuttele, ettemme ottaisi haastetta vastaan tai auttaisi ystävää. Säkällä ja rakkaudella.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.