Anoppi kokkaili eilen keittiössä suklaaherkuista vielä viimeisiä joululahjoja. Olkkarissa alkoi kärttyinen mutina, kun valkeni, ettei suklaakattilasta ole herumassa meille muutamaa maistiasta enempää suklaaherkkuja. Säälistä (ja pakosta) anoppi keksi meillekin jotain, millä saisi suumme tukkoon. Ja hyvin saikin. Pian kaikki hymyilimme suut makiana ja happamina. Anoppi teki kuumaa kinuskia, jota kaatoi jäisten karpaloiden päälle. Oih, mitä herkkua.
Tähän väliin kerrottakoon, että kinuski on saanut lähipiirissämme uuden merkityksen erään henkilön lipoessaan kielellään ja huutaessa kyseenalaisella sävyllä kinuskii kinuskii kinuskii nähdessään ihania miehiä. Koitin päästä tästä mielikuvasta ja keskittyä annokseni karpaloihin. Miksi ostaa ulkomaisia superfoodeja, kuten goji-marjoja ja muita kuljetettuja, kun omat metsät ja suot ovat pullollaan superfoodin täytteet omaavia ja superherkullisia marjoja?
Kinuskii, kinuskii! Nam, nam. Suosittelen maistamaan. Kuuma kinuski, kohmeiset karpalot ja tuikku konjamiinia olivat super yhdistelmä.
No. En päässyt siitä mielikuvasta. Kuumat kinuskii kinuskii -mielikuvat olivat mielessäni koko loppuillan!
Kinuskii kinuskii!
PS. anna anoppi anteeksi.
Kinuskii!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.