Maanantaina startannut viiden päivän riitelemättömyyshaaste on tähän mennessä onnistunut hienosti. Selvisimme jopa eilisestä, vaikka päivään sisältyi yhdessä säädettävä vauvan lääkäri ja minulle oli kertynyt illaksikin duunia. Olemme edenneet haasteen puoleen väliin ilman ainoatakaan matsia, joita aikasempina kotitoimistopäivinä taisteltiin lukuisia päivässä. Kotona on vallinnut rauha.
Ja niin vallitsee muukin.
Kävin aamulla alakerrassa hakemassa kahvia.
Suustani kuuluvan vaimean korinan säestämänä katselin ympärilleni. Kurkistin olohuoneeseen, jossa Hippi opetti vauvaa kävelemään. Ai ku sie meet hienosti, ai ku sie ossaat.
Haasteen sääntöihin kuuluu, ettei yläkerta puutu alakerran asioihin. _Ystävällinen_ kysyminen on kuitenkin sallittua. – Ööh, rakas. Mitä täällä keittiössä on tota..tapahtunu?
– Miten nii? Mie tein siulle kahvia ja aamupalaks smoothien, jos siulla on tännää ne palaverit ja kaikki.
Totta! Siinähän ne. Smoothie ja kahvi. (Miten olinkaan niin typerä, etten heti huomannut.)
– Kiitos rakas! Tosi hyvää!
Sopuisaa keskiviikkoa kaikille! Ja kaikki pukarit, jotka ette vielä ole lähteneet mukaan haasteesee, vielä ehtii. Suosittelen!
Sitte kun tuut perjantaina töistä, työ voitte yhessä siivota keittiön. Siitä sitte kiva alkaa viikonlopun viettoon. 🙂
Hetkinen… Yritätkö sä rivien välistä vihjailla, että keittiön ei kuulu näyttää tollaselta?!? täällä toikin lasketaan siistiksi 😀
Meillä ei onneks oo mitään riitelemättömyyshaastetta menossa, aioin ihan sanoja säästelemättä kertoa miehelle kuinka kivaa oli aamulla paniikissa etsiä auton avaimiani, tyytyä vara-avaimiin ja ahsistuneena miettiä että mihin hittoon oon ne avaimet hukannu, jotka lopulta sitten löysin miehen takin taskusta, är ja mur!
Samaa mietin kuin edellinen kommentoija. Piti kahdesti katsoa kuvia ennen kuin tajusin, että tuo lasketaan varmaan muutamissa (monissa) perheissä sotkuksi. Ite pyrin tuohon, mutta siihen on vielä matkaa. Olen toistaiseksi kotona vauvan kanssa, mutta siinä se onkin. Täällä olisi paljon siistimpää, jos kävisin päivätöissä! Nyt ottamaan kiinni tiskimuodostelman ylimmäisestä kattilasta ennen kuin keikahtaa…
Joo siis mulla ei ole edes lapsia ja mun keittiö on sotkuisempi kuin tuo 😀 Nauti kuule nyt vain smoothieista 🙂
Hyvähyvä!
Ihan mahtavaa tuo teidän riitelemättömyys! Tahdolla saa hyviä tuloksia! Kiitos muuten kohtaamisesta tänään klo 12:59! Hymyssä suin siirryin siitä messuhumuun! Innoissani selitin työkavereille: ”näittekö sen naisen, ketä jututin (eli kenen mahd. työpalaverin keskeytin)?” No eivät nähneet, mutta pääsin sanomaan:”mä fanitan sitä, se on bloggaaja!”
Musta on aina yhtä hämärää, miten joissain kodeissa pystytään vauvan (ja toisen lapsen!) kanssa oikeasti pitämään koti siistinä. Meillä on 1 v 10 kk ikäinen lapsi, ja ihan viime kuukausina hän on alkanut jonkin verran viihtyä omissa leikeissään niin, että samalla saa jotain touhuiltua. Kyllä meillä koko vauvavuosi ja pitkä pätkä päälle meni niin, että jos yksin lapsen kanssa olemisen ohessa sai jotain tehtyäkin, se oli plussaa. Tämä siis molempien puolisoiden kokemus – onneksi. 😀 Vaikka nyt on helpompaa, ei meillä siistiä yleensä ole. Ei voi siis kai enää vain lastakaan syyttää. 😀
nainen, sulla on lehmän hermot, tai ehkä jopa jonkun vyötiäisen! Aaargh, miten sulla kestää nuppi?
Mulla olis aivot sulanu ektoplasmaksi. Ja tähän todettakoon heti perään, että valitettavasti tilanne on sellainen, että ne kyllä SULAVATKIN, koska mies. :/
Kuinka vaikeaa on laittaa viilipurkki _heti_ roskikseen? Astiat koneeseen? Maito/voi/juusto/muu vapaavalintainen jääkaappiin? Avaimet eteisen koriin? Takki naulakkoon tuolinkarmin sijaan? Shall I jatkaa?!
Nyt menen sikiöasentoon ja itken vähän.
Rispektii haasteeseen!
Se ei kuulemma ole mitenkään hirveen sekanen. Asioita on vaan vähän pöydillä.
Eli ei tarvi siivota 😀
hahaha. y-ri-tän!
Voi ahistus, tuo autonavaintilanne kuulostaa NIIN tutulta, että ihan raivostuttaaaa!!! AAAAAARGH!
No niin, kukin tyylillään. Ja on munkin ”kotivuorollani” yleensä aika sekasta, mutta tuo oli mielestäni jotenkin pommi. HUOH!
Mutta niin, ei se tee mun tapaa (siistiä ehkä pikkasen enemmän, antaa lasten pyöriä siinä hetki itekseen) oikeammaksi käytännöksi, ehkä se mun tapa on väärä ja Hipin tapa oikea. Joka tapauksessa, keittiö on nyt hänen valtakuntaa, kunhan reitti kahvinkeittimelle on selvä, ei pitäisi olla nokan koputtamista.
NO juuri näin, tyylejä on monia 🙂 Ja oli hyvää se smoothie, todella <3
Jee!
Hei, hymyssä suin lähdin minäkin siitä, ihan tosi kiva, kun tulit tervehtimään! 😀 Ja se palaveri oli juuri loppumassa.
Toivottavasti oli hyvät messut! 🙂
Ahahahahahhaaa mulla on vyötiäisen aivot, joilla joo mietin näitä samoja asioita..että miten ei voi samalla sitä tätä..Aukinaisen tiskikoneen kanttakin on helpompi väistää neljäsataa kertaa kuin laittaa se vaan kerran ohimennen kiinni!
Toivottavasti sikiöasentoitku vähän helpottaa!! <3
Joo, sitä samaa määkin oon ihmetellyt, ei mullakaan täällä yleensä siistiä oo ollut, joskaan ei noin räjähtänyttäkään..kai…ihan..en kyllä ehkä myöskään pyöräytellyt smoothieita, että sinäänsä..
Mutta joo, oli sekaista tai ei, pääasia, että ite on tyytyväinen ja armollinen tilanteeseen niin, eikä niin, että yläkerrasta tulee vähän väliä joku oman elämänsä tupatarkastaja vauhkoamaan puurosta lattialla. Se ei ole hyvä, sen olen jo huomannut.
Tsemppiä sinne taaperotouhuihin, parasta aikaa 🙂
Kuin jotku jaksaa ressaa sotkusta tai varsinkaa hermostua?? Ylellisyyshuolia nuo.
Joo turhaahan se on. Hyvin on asiat, jos tässä on huolen aiheet, ihan oikeesti.