Yleensä pidän perjantait vapaana, mutta muutaman projektin aikataulumuutoksien sekä Italian lomailun seurauksena kuluva viikko on ollut sen verran työtäyteinen, että tein eilen suosilla täysduunipäivän.
Itseasiassa naputtelin työjuttuja torstai-iltanakin melkein yöhön, joten aamulla hiippailin alakertaan viimeisenä ja väsyneimpänä. Kukkakeittiössä oli puurot jo syöty ja piirtelyt menossa.
..tai osalla oli. Toinen oli heittänyt paperit nurkkaan ja juoksenteli kynät kädessään karkuun.
Aloitin työt kuvaamalla päivän yhteistyöpostaukseen valokuvat koko perheen häiriköidessä vieressä. Päivitellessäni keskinkertaisia valokuvaustaitojani Poika kysyi huoli silmissään Äiti, ootko sää ihan hyvä sun työssä, osaatko sää tehä niitä sun töitä?
– Joo, oon mää.
– Miks se mies sitte huusi sulle?
– !!!?
– ..kussää eilen sanoit, että joku mies huusi sulle ja että se opetti sua tekeen sun töitä..niin osaaksää äiti tehä niitä sun töitä?
– Öö..tota joo, kyllä mää osaan, mää oon oikeesti tosi hyvä tekeen töitä…
– Aiku se opetti sua?
– Joo..ööh..niin. Ahahhhahhhahhaaa.
– No hyvä.
– …
– Mutta kuka se on se, joka on sua parempi?
– No ehkä Taija.
– Onko se siis oikeesti sua parempi?
– No taitaa se olla, mutta arvaa mitä? Se on opettanu mulle ihan tosi paljon kaikkee ja se on mun ystävä, muistaksää, sääkin oot tavannu sen monta kertaa. Eikä se haittaa, jos joku on jossain vähän parempi. Sitte voi muut kysyä aina neuvoja siltä taitavalta.
– Ootko sää sitte sen jälkeen paras?
– No todellaki.
– No hyvä.
– No entäs onko se Tomppa hyvä tekeen töitä?
– No se se vasta hyvä onki.
– Mutta huutaako se Tomppa sulle vihasesti?
– Ei, Tomppa ei todellakaan huuda mulle, se on maailman kivoin.
– ..no..hyvä.
Näköjään pitää nykyisin entisestään skarpata, millaisia kuulumisia kotona jakaa. Toinen on varmaan koko yön murehtinut, pärjääkö äiti töissään, vaikken itse muista edes suuremmin kommentoineeni edellistä päivääni. Pieni kuuntelee pienetkin keskustelut ja vetää omia johtopäätöksiään.
Kuvaussession jälkeen painuin toimistolle kesäisessä säässä! Jes!
Toimistolla odotti perusmeno. Paitsi, että hei: toimistollamme on uusi hieno lattia, joka oli mystisesti ilmaantunut matkani aikana.. heti kun hetkeksi poistun, parrat alkavat sisustaa ja siirrellä maljakoita.
Oma edustusnurkkani tosin näytti yhtä sekaiselta kuin aina ennenkin. Läppärini on saanut uuden tarroituksen, jota olen aika monessa palaverissa nolona selitellyt. Niiiin, siis oommää kolkytneljä, mutta mää kummää..
Tällä hetkellä työpöydälläni on kesäfestareiden, joulukonserttikiertueen (kyllä, liput myynnissä jo nyt ja hyvin myyvät) ja muiden musaprokkisten lisäksi myös juuri lanseerattu digitaalinen palvelu, jota on tällä viikolla esitelty Arctic 15 -tapahtumassa. Valtava projekti on ollut tosi mielenkiintoinen.
Kävimme pitsalla Sitkossa, jossa työkaverini lounastavat joka perjantai. Sitkon chilipitsa olisi kelpo syy tehdä useammin perjantaisin töitä. Toimistoporukkamme on ihan paras! Tomppakaan ei huutanut yhtää!
Ihanan lounastauon jälkeen oli luvassa lisää ulkomusikaalisia hommia ja suuntasin palaveriin Public House Huurteeseen.
Ravintolaan liittyvien duunien lisäksi mietimme myös Huurteen tiloissa toimivan pienpanimon, Kaleva Brewingin, kevään juttuja.
Home sweet home. Palaverin jälkeen kiirehdin Nekalaan, jossa aidan takana naapurissa oli normi haravointikokous menossa.
Tällä kertaa ruoho oli kuitenkin aidan omalla puolella lähes yhtä vihreää, sillä Hipin ystävät olivat saapuneet kylään. En mahtunut ruokapöytäämme syömään ja lapset juoksivat innoissaan aurinkoisessa pihassa.
Aivan hyvä päivä, mutta jatkossa yritän pitää perjantait taas vapaana.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Muita työpäiviäni kuvina täällä, täällä ja täällä ja täällä ja täällä ja täällä.
Lue myös:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.