– Äiti, onko sulla sellasia juovia tai sellasia niinkun viivoja naamassa?
– Ei.
– Tai eihän sulla oo sellasia naarmuja naamassa?
– Ai siis ryppyjä?
– Niin!
– No ööh..onhan mulla.
– No eikä oo!
– No on mulla, katos ny vaikka mun silmiä ja otsaa. Täälä näin..
– Mutta äiti, ethän sää oo..vanha?
– No OOONHAN!
– Kuinka vanha sää sitte oot?
– Kolkytviis!
– Mutta ethän sää oo.. niinku mummot?
– En oo..
– …
– Ihan nuori mää oon vielä, älä sää hei huoli yhtään. Oon itseasiassa tosi nuori ja isä on vielä muakin nuorempi! Että me ollaan ihan tosi nuoria. Mulla vaan on ryppyjä ku mää oon nauranu niin paljon ja ollu auringossa ja..
– ..niin, ja sitte sää oot tehny monta kertaa näin. *kurtistaa kulmiaan vihaisesti*
– ..niin no..oon mää varmaan vähän noinkin tehny.
– Niin, tai aika paljo. Näin. *kurtistaa jälleen*
– …
– Tälläin, että ”Nyssi mulla menee teijän kanssa ihan just pinna! Kohta se menee!” *imitoiden nalkuttavaa sävyäni ja kurtistaa kulmiaan*.
– Jooh.. no kai mää välillä sillainkin oon tehny.
– No, mutta mitä sää nytte teet?
– Laitan tällästä kasvovoidetta.
– Mutta miksää laitat sitä?
– No että mulla ei ois näitä juovia niin paljoa..
– Ai?
– ..tai ettei niitä tulis enempää.
– Sattuuko ne sua, onko ne kipeitä?
– Ei..
– No miksää sitte laitat sitä sun naamaan?
– No mää ny vaan, ettei niitä juovia tulis ja..
– No mutta mitä ne haittaa, haittaako ne mitään?
– Ei oikeestaan..
– Eihän ne haittaa mitään!
– Niin no oot ihan oikeessa, ei ne haittaakka..
– No älä sitte laita sitä.
– No vähän laitan.
– …
Vähän laitan. Maailman käsi on tarttunut äitiin!
Lue myös:
Ihana! ♡ Siskoni lapsi totesi ystävällisesti äidilleen, että ”äitillä on haitari naamassa” viitaten kulmien kurtistelun aiheuttamiin juoviin. Onneksi nekään ei haittaa mitään.
Aaaaaargh! Anteeks, en voi lopettaa nauramista… HAITARI 😀 Kuolen nauruun.
Symppis!
Vaikkakin tuo on aina vähän pelottavaa, kun lapsi alkaa imitoimaan äitiä. Harvemmin ne on niitä ruusuisimpia juttuja, vaan aina niitä ”äidiltä menee kohta hermot” -kommentteja.
Joo – pelottavaa ja silmiä avaavaa…Että tollanen mää just oon..huoh!
Nää tiitiäiset on kyllä. Me oltiin porukalla suihkussa ja kuusvee ihan sormella osoittaen matalalla äänellä paheksuu, että eiks niin että sä oot mami kyllä vähän paksu. Itse sain ensin pidettyä neutraalit taulussa mutta kun otti ja siippa säikähti niin, että siltä lensi sampoopullo toiselle puolelle kylppäriä, ni meinas se neutraalius jäädä, ku ymmärsin et tottahan se puhu, ei täällä muuten Axet lentelis. Sitte juteltiin muiden ulkonäön kommentoimisesta ihan hyvässä hengessä ja parin päivän päästä lapsi pyysi anteeksi kun mulle tuli paha mieli. Siippa väittää, ettei osallistunut jälkipuintiin mun selän takana, mut mulla on omat epäilykseni.
Mut jossei se tee kipeää, ni haittaakse sitte. Viisas muksu.
Voi hellyyttävä tyyppi teillä <3
Ja joo, totuus kuuluu näiltä, mutta myös tulee järkevät näkökulmat, kuten mitä noi rypyt nyt sitten haittaa <3
Voi että <3 <3 teän perhekeskustelut ne vasta onki ihan parasta antia! Ja tärkeitä muistoja teilekki myöhemmin <3