Viime kesä meni infernaalisessa paskamyrskyssä piharemontissa ja tälle kesälle suunnittelimme isoa kellariremppaa. Aikeinamme on räjäyttää koko kellarikerros ja rakentaa alas luksuskylppäri ja puusauna, varastotilaa ja jonkinlainen hipin rotankolo askarteluhuone. Tänä kesänä hommaan ei kuitenkaan riittänyt rahkeet tai rahatkaan, joten jouduimme lykkäämään suunnitelmiamme.
Ihan hyvä niin. Hitaasti hyvä tulee, eikä vauvavuodestamme ole vauhtia tai haasteita puuttunut.
Ihan kokonaan emme kuitenkaan ole heittäneet työhanskojamme naulaan. Tänä kesänä Hippi on kunnostanut ystävänsä johdolla vaaleanpunaisen talomme ikkunoita.
Rakastan talomme alkuperäisiä kauniita vanhoja ikkunoita, joista osa oli jo päässyt huolestuttavaan kuntoon.
On ollut mielenkiintoista seurailla kunnostusprokkista tekevää kaksikkoa, josta toinen suurpiirteisesti nostelee taltalla vanhoja karmeja No ei toi ny haittaa, ku laittaa vähä kittiä! kunnon käsityöläisen katsoessa vieressä apulaisensa hiomisen jälkiä..
Vanhat ikkunat kertovat tarinoita entisistä asukkaista. Huolettomat ovat tilanteen tullen vähän tilkkineet silikonilla tai sutaisseet uutta maalia pintaan. Osasta pokista löytyi maalin alta yllätyksenä sininen pinta (!?). Kaivoin sattumalta kohtaamaltani talomme vanhalta asukkaalta saamani valokuvan , josta tarkistin ikkunoiden olleen valkoisia talon muuten ollessa sininen. Ehkä vaaleansiniset pokat ovat ajalta ennen kirkkaansinistä kautta..
Onneksi talomme vanhat ikkunat ovat säilyneet! Ihan mahtavaa! Toki ikkunoista vetää talvella, mutta kodissamme on aina hyvä hengittää. Nyt kun vihdoin olen selvittänyt villaverhojenkin arvoituksen, on muita keinoja estää viimaa ikkunan raosta. Tosin ikinä ei ole vielä ollut niin kylmä, että olisin jaksanut teippailla ikkunoita. Pian taas on niin hienot ikkunat, ettei raaski teipata…
Olkkariin saimme jo muutaman valmiin ikkunan, jotka kirkastivat koko huoneen ilmeen. Kirkastuksen jälkeen kaikki kunnostamattomat pokat (joiden kuvittelin olevan ihan hyvässä kuosissa) tietysti näyttävät täysin rapistuneilta. Syy, jonka takia mitään ei koskaan kannattaisi kunnostaa tai maalata.
Ikkunoiden lisäksi kesän asialistalla on kellarin ovi, jonka lasin potkin rikki pari vuotta sitten lukittuani Pojan taaperoikäisenä yksin sisälle. Hippi tosin korjasi oven hienosti ja lopulta pulttasi seinään kiinni koko paskan. Oven raosta paistaa valo ja talvisin kellarin portaalle naapurin muijalle jättämäni varasiiderit ovat usein jäätyneet. Tiivis lämpöovi suunnitelmissa siis!
Ja jos ikkuna- ja oviprokkikset etenevät painollaan, haaveilen myös keskeneräisen kodinhoitotilan tapetoinnista. Haluaisin saada pikkuhiljaa sivussa valmistuneen tilan valmiiksi ja Tapettitehtaan perhostapetit piristämään pyykkivuorojamme. Tosin nyt Hipin nikkaroidessa ikkunoita, kuluu aikani tiiviisti lasten kanssa, joten tapettiurakka saa vielä odottaa. Suunnittelin joku ilta tapetoivani tilan vaikka viinitonkan voimalla. (Hyvästä suunnitelmastani onkin jo toteutunut tonkkaosio, enää puuttuu tapetti!)
Vaikka kellarisuunnitelmien lykkääminen vähän harmitti, katson ihaillen kunnostettuja ikkunanpokia ja kukkakeittiötämme. Yläkerran makkareita. Poikia leikkimässä uudessa pihassamme, vanhaa porttia ja Hippiä heilumassa rakennustelineillä. Siinä vasta hyvinsäilynyt poka.
Välillä on hyvä katsoa taaksepäin, pitää suunnittelu- ja lepotaukoja sekä arvostaa aikaansaannoksiamme.
Ihastella ihanaa kotia ja uutta pihaa! Pyöräillä naapurin muijan kanssa ostamaan pyöränkorit täyteen kukkia ja istuttaa iso kukkapenkki täyteen erivärisiä hassuja kukkasia.
..ja ehkä ajaa Siuroon ostamaan vanha puutarhakeinun rämä, jos naapurin äijä lainaa pakuaan. Se ois hei sellane kiva prokkis se vanha puutarhakeinu!
Välillä kiva tehdä käsillä jotain, kun ei muuten ole hirveesti ollut tekemistä tässä…
Kylä sitä ny aina yhen keinun kunnostaa ja kestää se kiikkumista kuulemma ilman uutta maaliaki.