Perjantaina aamulla etsiessäni kaurahiutaleita aloin samalla järjestellä keittiön yläkaappia. Hetken mielijohteesta lajittelin myslit ja torvisienet, kävin läpi pastapussien pohjat, kaadoin perukoille levinneet pähkinät purkkeihin, pyyhin hyllyistä pölyt ja järjestelin maustepussit.
Jonka jälkeen seuraavan kaapin epämääräinen kammohylly alkoi häiritä ja rohkaistuin tyhjentämään täyteen sullotun randomhyllyn koko sekavan sisällön, joka koostui tyhjistä peltirasioista, suklaamunien ylläreistä, vuonna 2012 vanhentuneista lääkkeistä, avaimenperistä ja muusta hertsinpertterin epämääräisestä kokoelmasta. Kärsivällisesti kävin läpi lääkepurkin kerrallaan, lajittelin turhat roinat pois ja järjestelin tavarat kauniisti laatikkoon, vitamiinipurkit kivasti esille ja Tanskasta ostamani munakupit riveihin. Jonka jälkeen siirryin seuraavaan kaappiin. Ja seuraavaan. Ja seuraavaan. Lopulta käsittelyssä oli jääkaappi ja pakastinkin.
Ennen kuin huomasin, olimme tomerana poikien kanssa viemässa siivousprojektissa kertyneitä vanhentuneita lääkkeitä apteekkiin ja reippailemassa Rauta-Otraan ostamaan säilytyslaatikoita. Vaunujen alakori täyttyi kätevistä säilytyslaatikoista ja isot muovilaatikot levisivät loskassa suojatielle. Pojan avulla saimme lopulta kaikki laatikot kannetua kotiin, jossa hullu lajitteluhomma ryöpsähti ruokailuhuoneen ja olkkarin _kaikkien_ lelukaappien ja kertyneiden kasojen ja kassien lajitteluun ja järjestelyyn.
En tiedä, minä vuonna tilanne lelujen kanssa on hupsahtanut hanskasta, mutta alakertamme on alkanut olla täynnä laatikoita ja ikea-kasseja, joissa on sekalaista ja rikkinäistä roinaa. Uskomatonta paskaa, josta on vaikea saada mitään kivoja leikkejäkään aikaiseksi, ellei lasketa epätoivoista aarteenetsintää tai ahdistavaa säätämistä yhdellä radiopuhelimella. Juoksuleikeissä jokaisesta nurkasta kaatuu onki tai haavi päähän!! Aaargh.
Laatikko ja kassi kerrallaan aloin käydä leluja läpi ja lajitella. Tarpeettomat kiertoon, rikkinäiset roskiin ja muut omiin laatikoihin. Legot. Autot. Supersankarit. Muumitavarat. Ryhmä Hau -tavarat. Junaradan osat. Hot Wheels -osat. Erilaiset rakennussarjat. Työkalut. Pehmolelut. Dublot. Pallot ja pelivälineet. Soittimet. Työmaakoneet. Askartelutarvikkeet. Kynät. Paperit. Piirrustukset. Taikurin välineet. Keittiöleikit. Sankariasut ja naamiasvaatteet.
Kaikki omiin laatikoihin.
Lautapelien kaikki osat laatikoihin.
Palapelien kaikki osat laatikoihin.
Kaikille oma paikkansa.
Aikoja sitten leikeistä ulkopuolelle jääneet lelut lajittelin kierrätyskasseihin ja osan vein naapuriin. Hakan säästin muistoksi, vaikka vihaan Pojan nimiäislahjaksi saamaa paiskomisvälinettä sekä siihen kuuluvaa vasaraa, jolla on hakattu sata lommoa vanhaan lautalattiaamme ja sieluuni. Tosin epäilen hakan tulevan vielä tarpeeseen Hipin seuraavan kerran hävittäessä puhelimensa tai ehkä joskus poikien muutettua kotoa taon puuklassikkoa itkiessäni sormieni läpi sujahtaneita koskettavia ja kolisevia ruuhkavuosia.
Lauantaina siirryin maanisena järjestelemään kaikki olkkarin kirjahyllyn kirjat sekä lajittelemaan pleikkapelit ja dvd:t oikeisiin kansiin ja järjestykseen olkkarin Lundian kaappiin. Hullu järjestyskone, joka hypnoosissa käveli muovikassi kädessä ja pölyrätti toisessa ja automaatiolla lajitteli kaiken, joka kohdalle sattui. Järjestin vinyylit ja putsasin levysoittimen.
Vaihdoin lamput tummuneisiin valaisimiin, etsin joulukoristeet vierashuoneen perältä, liimasin hajonneen posliinikoristeen, kastelin kukat, asettelin puhtaan pöytäliinan ja vein vanhan pyykkiin, laitoin paikkaansa etsineet taulut seiniin, pesin koneellisen pyykkiä toisensa jälkeen. Kirjoitin blogipostauksia. Lähettelin työmeilejä. Paketoin joululahjoja. TEETTÄESSÄNI VALOKUVISTA JOULUKORTTEJA JA KALENTEREITA totesin kaurahiutaleiden etsimisestä alkaneen pienen vimman lähteneen vähän lapasesta.
Sunnuntaina kaikki oli järjestyksessä ja kävelin levottomana ympyrää huoneesta toiseen. Kaikelle on paikkansa. Kaikelle on paikkansa. Kaikelle on paikkansa. Kaikelle on paikkansa. Tuntui kuin maailma ympärilläni olisi pysähtynyt ja jäätynyt, mutta itse olisin vielä jäänyt liikkeeseen, eikä ohjaamossa olisi ketään, ollut enää pariin päivään.
Iltapäivällä tehdessämme tohinalla lähtöä uimahalliin, Hippi kehoitti jäämään kotiin. Mie oon ihan todella ilonen, ku täällä on näin siistiä ja hienoa, mutta enemmän mie oon siusta huolissani. Sie oot ihan maaninen, siun on pakko rauhottua vähän tai ainakin yrittää nyt levätä. Kato vaikka pari jaksoa House of Cardsia.
Heilutettuani ikkunasta reippaalle kolmikolle katselin aution huoneen pöydällä lepattavaa kynttilää, harkitsin pöytäliinan silittämistä ja mietin yläkertaan kantamaani hakkaa sekä pyykkikoneen tilannetta. Levoton mieleni laukkasi jossain homssuisen kotivillatakkini ulkopuolella ja katsottuani tilannetta vähän kauempaa, huomasin, ettei säntäilevä villatakkijärjestysmuija ole käynyt edes suihkussa kolmeen päivään.
House Of Cardsia pyöri kolme jaksoa telkkarissa nukkuessani sohvalla. Makasin naama tyynyssä kuin olisin tippunut kilometrin korkeudesta. En jaksanut enää nousta koko iltana tai mennä naapurin muijan kanssa neulekerhoon. En laittaa kahvikuppiani tiskikoneeseen, enkä mitään muutakaan. Eskarirepun pakkaaminen seuraavaa päivää varten tuntui mahdottomalta tehtävältä.
Kuin maailma ympärilläni olisi taas alkanut pyöriä radallaan ja itse puolestani olisin voimattomana jäätynyt maahan kiinni raskaista ajatuksista.
Näköjään taas vähän vaikeuksia saada kierrokset kohtuulliseksi, joko keulii ihan helvetisti tai vetää ihan mustiin. Toki mukavampi tiltata, kun on tavarat laatikoissa ja kämppä järkässä. Ja niin kai olen minäkin taas kohta.
Kaikelle on aikansa. Kaikelle on aikansa.
Joulusiivo 2018 Nevö foget!
Lue myös:
❤
<3 Tanssipartneri <3
Kuulostaa niin tutulta. Mulla käy sama joka helvetin vuosi, vaikka joka syksy päätän, että tänä jouluna rento siivous ennen aattoa riittää. Mutta kai sillä maniapuuskalla on aikansa ja paikkansa. Tänä iltana eskarilaisen huoneen leluinventaarion vuoro.
Mulle ei ole ennen käynyt ihan näin, siksi ehkä olen niin hämmentynyt… : /
Tai olen käyttänyt puuskani johonkin ihan muuhun, ehkä kirjoittamiseen!?!
Tsemppiä inventaarioon!
Paljonko tuohon meni aikaa? Veitkö jotain kamoja kirpparille / odottamaan kirpparille viemistä / Uffin laatikkoon tms. vai oliko kaikki pois karsittu tavara silkkaa jätettä? Suomeksi sanottuna: tuliko kerralla valmista vai odottaako varastossa kakkoskierros?
Itsehän odotan tuollaisen vimman iskemistä (kirveellä olis töitä), mutta haluaisin jotenkin vähän ennakoida… lähtötilanne lienee samanlainen, kuviesi perusteella. Ahistaa.
No kyllä pari päivää tämän parissa aika aktiivisesti tuhersin. Ja lähtötilanne oli joo aikas paha, kaikissa kolmessa huoneessa ja sitten vielä kävin läpi myös yläkerran lastenhuoneen lelut yms. Kyllä siinä jopa yli kaksi päivää taisi mennä.
Annoin pois lajitellut lelut naapuriin taaperolle ja myös lastentarhanopeystävä kävi tsekkaamassa ison kassillisen leluja töihinsä lasten iloksi. Ja jäljelle jääneen kassin taidan kiikuttaa Hope Ry:lle, jäi ihan koskemattomia pehmoleluja ja muita ehjiä kivoja juttuja.
Ja jonkun verran tuli ihan roskaakin (rikkinäiset tms parittomat tapaukset).
Suosittelen kyllä olemaan itselleen armollinen ja tekeen vaikka vaan pari laatikkoa, jos ei muuten iske into!
Mietin juuri, miksi ihmeessä en ole voinut hoitaa tätä ennen kuin tilanne on täyskaaoksessa, mutta sitten mietin, että esim viime joulukuussa tiedotin melkein 20 konserttia, valvoin taaperon kanssa, taisi olla energiat ja vapaa-aika vähissä, olin ihan loppu kun joululoma alkoi.
Joulu tuli kaaoksenkin keskelle <3
Hetken luulin, että sun tili on kaapattu ja postauksen on kirjoittanut joku hullu siivousmaanikko tai ammattijärjestäjä, jonka kanssa teet yhteistyötä! 🙂
Mun aivot kaappaskin joku siivousmaanikko ja se oli aika pelottavaa!!!
Mä olen perinteisesti tehnyt tuollaisen operaation sillä kesälomaviikolla, kun lapset ovat olleet mummolassa. Vuosia tuntui, että muutamassa kuukaudessa oltiin silti taas lähtöpisteessä. Koska arki ja koska elämä ja koska kolme lasta…
Mutta nyt ihan viime aikoina olen huomannut merkillisen jutun: Jossakin huoneessa tehty perinpohjainen järjestely ja organisointi jääkin suht pysyväksi olotilaksi! Kun olisi aika tehdä pientä joulusiivousta, havaitsen, että elokuussa synttärijuhlien alla tehty suursiivous kantaa, eikä tilanne ole ollenkaan epätoivoinen.
Lapset ja ruuhka-arki lonkeroineen eivät enää levittäydy kaikkialle talossa. Kerrostumat vähenevät, hätäratkaisujen tarve vähenee. Ei meillä vieläkään missään Avotakka-olosuhteissa asuta, mutta yhteiset tilat on mahdollista saada järjelliseen kuosiin ilman vuorokausien itkuista urakointia.
Nooo, toisaalta kaaos näyttää siirtyneen lasten omiin huoneisiin, joissa he vuorostaan harjoittelevat järjestyksenpidon perusasioita. Mutta koska nuoriso pitää majaa yläkerrassa keskenään ja koska huoneissa on suljettavat ovet, niin voin päättää, etten vaan VÄLITÄ! Istuskelen täällä siistissä feng shui -keittiössäni kynttilöitä poltellen. ❤
Haha, mää en oo todellakaan anopin kesälomilla käyttänyt aikaani siivoamiseen, vaan lähtenyt Tallinnaan tai festareille ;D
..ok, no kyllä me silloin kerran tehtiin se keittiöremontti, kun appivanhemmat hoiti kesällä..
Mutta onneksi nyt tuli tehtyä, se on oikeesti kantanut, kun on edes osa huoneista raivattu kunnolla!
Ihania fengshui-joulupäiviä sinne <3
Kyl mäkin toisinaan (harvoin) saan järjestelypuuskia ja käyn läpi keittiön kaapit TAI eteisen kaapit TAI jotain muuta mutta että kaikki kerralla!! ?
Jep..mullekin joskus tullut pikkupuuskia, mutta tämä oli ihan ennennäkemätöntä..
Tota jutun alkua lukiessani olin jo kysymässä, että teetkö kotikäyntejä tai voitko avata käyttämääsi lääkitystä, koska haluan heti saman. Toivottavasti tila balansoitui nyt käytyään ylhäällä ja alhaalla. Ainakin tulee sopivan höttöinen kooma kun ekat joulusuklaarasiat rapistellaan auki!
Se kotikäynti pitäisi sitten sopia tosi spontaanisti puuskan juuri alkaessa. Sitä kun ei näköjään voi ennakoida..muuten voi käydä niin, että tulen kotikäynnin ajaksi sinne makaamaan sohvalle ja syömään konvehteja!