Jengi onkin varmaan jo kelannu, mis mä oon ollu, ku tääl blogissa on vallinnu niin sanottu radiohiljasuus. Mä oon tosi pahoillani, toivottavasti te ette oo unohtanu mua tai hädissänne tehny mitää etsintäkuulutusta.
Yleensähän mä postaan joka päivä, et turha väittää et tää bloggaajan ammatti mitään helppoo ois. Vaikka tää saattaa sinne ruudun toiselle puolelle näyttää siltä, et mä vaan hillun design-räsymatto päällä, hileet naamassa juomassa Happy Joee mun blogikolleegejen kans, mut oikeesti jengi, tää on tosi raskasta. Mun Olympus Penistä hukku se lipuska, joka pitää sen akun ja muistikortin paikallaan.
Mut okei okei jengi, pakko myöntää, on täs myös positiivisia puolia. Kerran mä sain (blogin kautta) bägin puuroo ja myslii, joista mun pitiki postaa, mä mietin jo kivaa näkökulmaa ja otin pari tosi valkosta valokuvaa. Ripottelin niit myslei pitkin leivinliinaa ja ootin päivänvaloo.
Mut sit tuli se pähkinäkohu. Et bloggaajien ois pitäny tuottaa ammattisisältöö pelkällä pähkinäpalkalla, nii sit kaikki päätti, mä päätin, et hell no. Mä haluun palkan mun työstä, kattokaa vaikka bloggaajien verotiedoista. Nehän jengi käy tsiigaa joka vuosi, siel ei paljo pähkinätulot paina. Mut mää oon päättäny olla ilone ja ylpee mun menestyksest, ei meinaa oo tullu yhdes yössä tää.
Ei oo tosiaan aina herkkuu kantaa goodiebägii kissanristiäisissä. Kerranki meitsi kutsuttii (blogin kautta) Harri Hylkeen musiikkiesitykseen Silja Symphonylle. Mä kävin hakees Ivanan showroomilta kledjut (blogin kautta) lainaa, mutta sit ne bileet peruttiinki jonkun jäätävän epidemian takia. Siellä botskilla oli ollu ykätauti vähä isommallaki jengillä. Just ku mä olin vihjaillu, et se viidensadan euron tunika näkyis blogis fotois, oli ollu puhetta videostaki ja instanostosta. No onneks mä muistin sit sen pähkinä-casen ja aattelin, et jengi kyl varmaa ymmärtää, etten mä voi tehä juttui pähkinäpalkalla. Pähkinöillä ku ei laskuja makseta tai perhettä ruokita. Paitsi jos on orava.
Mut yks, mistä mä oon tosi kiitolline. Nii mä oon saanu tän blogin kautta ihan oikeita ystäviä, joiden kanssa ollaa nähty ihan oikeessaki elämässä, face to face, livenä. Tosi helmejä persoonia, joiden blogeja mä en nyt kuitenkaa linkkaa tähän, ettei niiden blogien analyytikkakäppyrät pomppaa omieni yli.
Joskus jengi väittää, et bloggaajan ammatti ei ois oikeeta työtä. Se menee mulla ihan tunteisii ja mä kirjotan siitä joskus tosi diipin postauksen. Se on mun tapa käsitellä keloja. Mä kerron siitä joskus, vaikka heti ensi viikon sunnuntaina, muistakaa tsekkaa se, koska nyt mä en kerkee. Mun on nyt pakko skeittaa mun officelle mööttiin, enkä osaa skeitata, niin parempi lähtee ajoissa. Mulla on tosi kiire, koska bloggaaminenkin on oikeeta työtä, vaikka jengi välil muuta luulee. Onneks jengi voi itte perustaa blogin ja koklaa, mite iisiä on yrittää Suomen ilmastossa saada hyviä kuvia pähkinästä ja sen jälkee koittaa houkutella jengi tsiigaa ne kuvat.
Niin, tosiaan mun piti nyt tänne mun blogiin, jota sä nyt luet, niin tänne mun blogiin kirjottaa, et miks mun oli hyvä pitää täs tälläne tavallista pidempi blogitauko. Tää on vähä vaikeeta kertoo, mut mä haluun kuitenki jakaa tän jengille, ku must ois tärkeetä kannustaa kaikkii puhumaan avoimesti näistä mentaalijutuista ja siks toiseksee, kun mä jaan täällä kaiken muunki.
No jengi, mul oli täs sellane hirvee burnout ja niiden kahen päivän aikana mä aloin ihan tosissani kelaa juttui. Mulla menee aina välillä ihan mustii. Mun oli pakko ottaa vähä etäisyyttä. Jotta mä näkisin paremmi lähelle, et kuka mä oon. Tosi diippii shittii. Eka mä kelasi, et mun on pakko päästä Berliiniin, mut sitte mä kuulin, et Weddingissä on nähty säbäjäbiä syömäs falafelii, josta tamperelainenki voi päätellä, et Berliini alkaa oleen out. Taputeltu.
Mä lähin sit pohjosee pariks päiväks kelaa asioita, ottaan etää. Kysyin, et oisinko mä voinu saada blogidiilin ja valkosen kylpytakin Oulun Cumuluksesta, mut se proggis meni puihin. Ne jäbät niin ei tajunnu omaa etuaan, mun blogilla on kuitenki kymmeniä tuhansia lukijoita ja pystyn tarjoomaan näkyvyyttä enemmä ku mikään Lapin Kansa, joka seki alkaa oleen jo yhtä out, ku Berliini. Kuka enää lukee mitää printtii anyway?
No mä menin kuitenki sinne hotellii. Mä kaaduin tuulikaapissa ja sillo mä tajusin ittestäni tiettyjä juttui. Ensinnäki, et mun on pakko ottaa nyt vähä ryhtiliikettä, et ei enää tälläsiä kolmen päivän ryyppyputkia. Ne ei todellakaan tee hyvää jengille! Enkä mä aijo keventää dokaamista mistään ulkonäöllisistä seikoista, jos jengi nyt heti niin luulee. Mä oon ihan sinut ulkonäköni kanssa ja siitä todisteena ensi viikolla blogissa on luvassa taas ennen- ja jälkeen-raskautta kuvat heti kun vaan erotan niistä, kumpi oli ennen ja kumpi jälkeen sekä lisäksi no-makeup-mutta-vähän-bb-voidetta-kuvat. Olkaa kuulolla ihanat.
Enkä mä siis aijo vetää nyt mitään radikaalia puhdistuskuuria tai nollatoleranssia, jos jengi nyt sitä pelkää. Vaan ihan terveellä järjellä vähän himmailla ja parantaa elintapoja, oman fiiliksen mukaan. Mutta jos joku vaikka juhlissa, keikalla tai kyläillessä tarjoo tuopin tai vaikka lounaalla lasin viiniä, niin en mä kuppiin sylje. Elämästä pitää muistaa vähän nauttiakin!
Mut Jengi. Tuli vähä sellane paskamutsi-kela siitä törttöilyn määrästä, mut sit mä kelasi, et hei: mä oon muutaki ku vaa äiti, et mun pitää välillä saada minuna itsenäni maata Oulun Cumuluksen tuulikaapissa, jos mulla on sellane tilanne, etten mä pääse ylös. Ja sit kun mä tein sen matkan, niin kaukaa pystyin näkeen tosi tarkast Tampereelle, kun mä olin sen kahen päivän burniksen takia vetäytyny sinne kelaa juttui, niin ihan ku mä oisin kattonu sellase henkisen kaukoputken läpi ja tehny matkan itteeni ja mä tajusin ihan kristallinkirkkaasti, et oikeesti
kolmen päivän sönköttämisestä tulee vähä outo olo.
Mul on tos jonos tuuttaamas kaikkia ihania yhteistöitä ja arvontoja teille hanipöppelisgöbbelssit, mut tästäkin tekstist jengi ehkä huomaa, et meitsin pitää vielä vähä järjestää mun keloi ja tuulikaappia ennen ku oon valmis palaa tän mun blogin, jota sä nyt luet, niin sen blogin, blogitauolta. Tulee nimittäin aika sekavaa settiä tällä hetkellä. Mun oli nyt vaan pakko käydä lyhyesti kertoo näin väliaikatietona jengille, et mikä meininki. Et pönttö sekasi.
Ja vaikka henkisesti ja fyysisesti se Oulun reissu oli tosi raskas, niinku tää bloggaajan ammattiki on, niin jengi, joskus on matkustettava kauas, jotta voi nähdä lähelle.
Pelkkää lovee jengi!
– Asikaine
Lue myös:
Jaxuhaleja! Tosi diippiä analyysiä. Älä vaivu synkkyyteen kuitenkaan. Ota itseä niskasta kiinni, syö gojimarjoja ja muista, jos toivoo jotain tosi kovasti, ni toiveet toteutuu. Sydänhymppä loppuun.
Ai niin gojimarjat, menenkin heti ottamaan niitä! Kiitti jengi
Voi vitsit, ku mää just muutama päivä sitten puhuin mun työkaverille, miten raskasta blogin pitäjillä varmasti välillä on. Sanoin esimerkillä sun blogin, et nyt et oo just laittanu blogiin mitään uutta, ni porukka on sillei et mikä ny mättää, haloooo. Välillä muakin rupee ahdistaa lukiessani sun postauksia, kun rupeen miettiin kuinka sä sun arkisissa asioissakin joudut ajattelemaan tätä sun blogia ja, että tulisko just tästä keskustelusta hyvä kirjotus jne. Ite en pystyis.
Tsemppiä!
Joo, mää aina lehtiö kädessä alan iskemään juttua ;D ;D ;D ahhahhahahahhahahaaa
ON RASKASTA!
Siis nyt oli niin diippii shittii, et meinas valuu ylivalotetut designvellit sponssitunikalle! Asikaine sä oot niiiiiin ihana! Mä aina katon et voiku mun elämä vois kans olla enemmän tollasta tosi valkosta ja aika pähkinäistä, mut sit mä muistan, että bloggaaminen on tosi rankka ura ja must ei vaan olis antamaan sille kaikkea. Ni ei mulla sit oo niitä pähkinöitäkään. Puspus!
Mä tiesin, et jengi tajuu tän! IHanaa! Mä oon ihan pähkinöinä vitsit iteki!
Joo, huh, niin tiedän mitä sulla niinku mieles pyörii. Keloi. Ja mä niin tajuun ton totaalisen turhautumisen kun tyypit ei tajuu et sun blogin kans kandee tehdä yhteistyötä, ethän sä muru edes pysty tekeen kaikkee mitä sulta pyydellään!
(ja siis tervetuloo kaikki mun blogiin klikkailee! vaikka enhän mä nyt tod sen takii haniböölle kommentoi et sitä kaut tulis klikkei! Vaik niitä on jotka tekee niin ihan koko ajan ja se on niin huh huh!)
Jahas, jengi yrittää napata täältä lukioita, siihe mä sanon et hell no!
Torppaan sut pian 😀
pelkkää lovee sullekkin! Maailman paras blogi. Jos jotkut rakastavaiset lukee toisillee äänee runoja ja kirjoja, me luetaa Asikaista ja nauretaa yhes. Ootte koko sakki ihania.
Ihanaa lovee hanipöppelisgöbbelssille sinne kans!
Mä oon sun uskollinen lukija, oot mun päivien valo ja iltojen ilo. En jaksanu lukea koko postausta ku en saanu selvää. Mä oon Turust, voi johtuu siitä. Mut toivottavasti et lopeta…tätä laadukasta… blogia…
Mä toivon, et jengi tajuu, et mun on pakko lopettaa ku käy liian raskaaks
Mä en niinku melkee pystyny kommentoimaa ku mä aloin kelaan noita sun keloja. ja ku mä en yleensä niinku kelaa mitää. Siis sulla on kyl ollu tosi diippii ja sit vielä se tuulikaappiki. ja sit ne pähkinät. koita hei jaxaa, tää sun blogi on kyl iha helmi, niinku säki oot. eksoueksoueksou!
Ai nii unohin eksoueksoun! NO NYT
XXXXXXXXXXX
Mä niinku niin tiiän mist sä puhut. Mä kävin vastikää ottaa etäisyyt täält oulust helsinkii. Ja mä päätin et mun on saatava ottaa hetki itelle nukkumal yö frendin naapurin ulkokiikussa. Siin aamuyöllä siihe käpertyessä mäki tajusin et hei jengi ei, ei enää näit ryyppyputkii. Se oli niinku se raitis ilma ja kaikki mikä sen teki. Siit herätes oli mieli kirkas ko viinapullo ja pystyin kelaan siis unbelieveble diippei juttui.
Mä järkkäsin päässäni sen kiikun ja sen yön ja hei, must niinku tuntuu et nyt mä löysin itseni. Ja sen kiikun. Ja viinipullon. Uskomatont kelaa näitä juttui.
Puhelimen katoomisen vuoks en saanu tallennettuu mun mielen kirkastanutta yötä kuvii. Et niinku pähkinäpalkka jäi saamatta, you know.
Toi on hyvä idea toi kiikku, mahtava paikka kelaa juttui. Pitääki koklaa <3
Ikävää, et ei kuitenkaa tullu ees pähkinöitä
Miten sä voit näyttää noin freesiltä samassa postauksessa kuin missä konttaat tuulikaapissa?
Emmä tiä, mä vaan oon tälläne. Tälläne mä vaan oon.
Mie senthän ehin aikoinhan kumuluksen (tuuli)kaapista ulos ja yrkkäsin pihan kukkalaatikhon. Mutta enhän mie ollukhan menossa sisälle ko ULOS! Siellä oli siihen aikhan disko, oikhein menopaikka.
Muistaakseni.
Mutta ei se sullakhan niin huonosti/hyvin menny.
Ai paha! Siit ei ehkä tullu hyvää yhteistyötä tai kylpytakkii? Ei aina voi.
Aivan mahtava teksti! Kiitos raskaasta työstä Asikaine! Koeta jaksaa ja silleen.
I´m hanging!
Kelatkaa, nää ihmiset elää näin, lukee tällasia blogeja, joka päivä.
Ja osallistuu pähkinäarvontoihin, miettikää ny vittu.
Pähkinäarvonnassa ei ole mitään vikaa, mut mä päätin, et ei näin.
Tsemppii oikeesti! Ne jotka ei tajuu on vaa kateellisii!! Koska oot nii kaunis ja menestynyt!! Sellasil ollaa aina kadei. Niin se vaan menee et heitters gonna heit! Mut muista et me tosilukijat seistään sun puolella!! <3 <3 <3
Haters gonna hate, no can do!
Hei kirjoitat ihanasti ja tosi tosi rohkeasti mietteistäsi. Pointsit siitä. Mutta en voi olla miettimättä sitä, että usein tällaiset syvälliset postaukset vähän leimaavat meitä, jotka pidämme ulkonäkökeskeisenä pidettyjä blogeja. Aivan liian usein unohdetaan, että emme me fitnesstyypit tee yhtäkään punnerrusta, dippiä tai ylätaljaa siksi, että näyttäisimme paremmalta. Kaikki tää kova treeni, se on pelkästään omaa itseä varten. Että sisällä tuntuisi paremmalta. Treenaaminen antaa huikean hyvän olon, sisältä päin. Timmi vartalo on vain sivutuote.
Mutta kaikille keitä kiinnostaa, kehotan kurkkaamaan blogistani erityisesti nämä postaukset:
* 10 parasta peppuliikettä
* Näin peppu pyöreäksi
* Peputtaako? Peppu pinkeäksi twerkaten
* Perinteiset peppuliikkeet tuunattuna
* Haluatko isomman pepun? Tee nämä teholiikkeet.
Ihanaa et sä teet juttui itseäsi varten, niin mäkin! IHANAA!
Määpä näin Hipin.
Hippi Go ollut menossa! 😀
Superihana kuva susta!
Kiitos höppelisgöbbelssis
Kiitos! Tarttin tätä. Oot ihan huikee kirjottaja 🙂 Oisinpa ite yhtä hyvä analysoimaan noin hauskasti, mutta takkuan aina alkuun. Kirjotit paljo ylös sellasia asioita, jotka itelle nousee sillee aivoihin ja kielenpäälle, mutta kun aukasee wordin niin ei tuu mitään ulos. Reeniä reeniä!
Ole hyvä. Nyt seuraa mainio neuvo, jos kirjoittaminen tökkää alkuun:
KESKELTÄ SISÄÄN! Niin mä teen usein, etenkin jos ei meinaa lähtee 😀
Alun voi kirjoittaa viimeisenä!
http://www.hs.fi/autot/a1472176409307 Tyyppi kävi autokaupoilla, siks olit niin diipeissä vesissä!
AHAHHHAHHAHHAHHHAAA! Onneks tää selvis, et mist nää kelat tuli. Mä olin hetken ihan pihalla! Kiitti!
”Mut sit tuli se pähkinäkohu. Et bloggaajien ois pitäny tuottaa ammattisisältöö pelkällä pähkinäpalkalla, nii sit kaikki päätti, mä päätin, et hell no.”
AHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!! KIITOS!!!
Hei jengi, se pähkinäkohu, se avas mun silmät ihan tosi auki ja näin selkeesti sen tilanteen!
Ja ihana Helmi-hanipöppelgöbbelssikin täällä taas <3 Mukavaa!