Pehmeä lasku arkeen

Vaikka Hippi on aamuisin hävinnyt töihin ennen seiskaa ja rimpuilen kiskoessani hiekoitetulla tiellä molempia jätkiä rattikelkassa kohti päikkyä, on joululoman jälkeinen arki alkanut mukavasti. Pojat jatkavat kolmepäiväisiä päikkyviikkoja ja alkukeväälle buukkaamani työmäärä tuntuu kohtuulliselta. Toki isokin duunikasa tuntuu helpohkolta täyteen hakatun loppuvuoden jälkeen.

Välillä olen aamuisin jäänyt takan ääreen naputtelemaan töitä ja välillä olen aamukahvin jälkeen pyöräillyt toimistolle jäätyneellä pyörällä, jonka vaihteita ei voi vaihtaa. Yleensä sotken ykkösellä tai klonksutan kutos- ja seiskavaihteen välisellä raivostuttavalla kummitusvaihteella. Toimistolla saan yleensä paremmin uppouduttua töihin, joka kerta kolmen aikaan aivan Aihisena yllätyn Ai niin kuka hakee lapset dagiksesta!!!! ja lähden sotkemaan jääpyörällä Nekalaan.

Poikien kanssa olemme nauttineet talvesta. Monena päivänä olemme käyneet kaksikin kertaa luistelemassa tai kentällä lämmimässä. Tänään olimme naapureiden kanssa pulkkamäessä, jonka juurella Pikkuveli lähinnä makasi selällään hangessa huutaen haluavansa Lillaniin kaakaolle. Paluumatkalla huomattuamme Lillanin olevan kiinni, naapurin muija seivasi raivareita enteilevän tilanteen kertomalla leiponeensa aamulla mustikkamuffinsseja! Niin hyviä!

Muutenkin vuoden ensimmäisille viikoille on mahtunut hyviä juttuja. Reilu viikko sitten vietimme naapurin muijien kanssa vuoden ensimmäisen saunaillan, johon kuului saunan ja herkullisen ruoan lisäksi ihania kasvohoitoja, hyvää punkkua ja parhaat muijat.

Tällä viikolla Hipin pikkusisko ilahdutti Nekalan visiitillä. Vietimme mukavia iltoja ja kävimme pariinkin otteeseen skeittaamassa. Polveni ja nilkkani ruhjeista toivun nopeasti, mutta en ehkä koskaan pääse yli siitä, että skeittihallin nuorisolaiset luulivat meikän olevan Juulian äiti. Siis kuinka vanhaks te mua oikeen luulette?!?! Illalla makasin jälleen uusi superhoitava 4ever young -maski naamassani ja suunnittelin skeittaamisen vaihtamista marttakerhoon!

Lisäksi tähän viikkoon mahtui hyvä reissu Turkuun tapaamaan Biodelly-tiimiämme, illallinen ravintola Kuoressa, elämyksellinen superkahvi Lauran kanssa sekä Suvin hauskat synttärikekkerit, jotka venyivät Doriksen tanssilattialla valomerkkiin asti.

Lauantaina Hipin palattua studiolta oli ihana pitkästä aikaa viettää kaksin iltaa tai ihana ylipäänsä nähdä joskus. Iltoina, joina en itse ole ollut menossa, on Hipillä ollut jotain ja viime viikonloppu  pitkätukalla meni kokonaan jossain uskomattomissa äänityssessioissa.

Sain taas pitkästä aikaa soitettua lapsenvahdille ja sovittua heti muutamat hoitokerrat. Josko suunnittelisimme yhteisiäkin menoja keväälle ennen kuin huomaamme, ettemme ole taaskaan pariin kuukauteen käyneet kaksin missään.

Ensi kuussa on luvassa hauskoja juhlia ja muutenkin pitenevät päivät ja luminen taikamaisema reipastuttavat. Eiköhän tämä tästä taas. Kevät.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Kohta Silta, jota katsoessani huudan aina ääneen. Joskus jopa koko jakson ajan.

Lue myös:

Vitun 2018

Share