Ihanat, ihanat juhlat

Viime kerralla ennen Pojan synttärijuhlia keittiömme kaaoksessa sähläsi viisihenkinen kokkisota, jonka tuoksinnasta soittelin hädissäni lähikaupan myyjälle Voisitteko te millään etsiä sieltä teijän hyllyjen välistä sellasen tumman, silmälasipäisen ja aika pitkän rouvan? Se on mun anoppi! Ja sanoo sille, että ostaa vielä kakkukynttilöitä..kunne unohtu sanoo ja meillä on täällä vähä tilanne päällä ja juhlat alkaa ja ja….

Anoppi tunnistettiin ja kakkuun saatiin kynttilät puhallettavaksi.

Tänä vuonna yritimme välttää hässäkkää. Viime vuonna ostetut kynttilät odottivat ylähyllyllä, koristelut ja pöytien roudaus tehtiin alkuviikosta, synttärisankarin toivebiisit ilmoitettiin soittamaan saapuneelle ystävälle hyvissä ajoin (viime vuonna hänet unohdettiin jopa kutsua!!), suolaiset tarjoilut tilattiin valmiina Tampereen uusimmasta pitsaravintolasta, Pizzariumista.

Tilasimme juhlatarjoiluiksi kolme isoa levypitsaa, joihin jokaiseen valitsin kahta täytevaihtoehtoa. Pyysin ravintoloitsijaa ehdottelemaan herkullisia spessuja täytevaihtoehtoja.

Hämeenkadulta löytyvä Pizzarium on italialaiseen tyyliin tarkka paloittain myytävien pitsojensa reseptiikasta mitä-saa-yhdistää-ja-minkä-kanssa, hyvä niin. Saimme yllättäviäkin vaihtoehtoja, kuten muun muassa perunapitsaa (niin hyvää!) ja pekonipitsaa. Kaikissa pitsoissa oli tarkkaan mietityt mausteyhdistelmät, balsamikot, rucolat ja rosépippurit.

Ensin luulin lyöneeni vähän yli tilattuani kolme jättimäistä pitsaa noin kolmellekymmenelle vieraalle, joista lähes puolet oli lapsia, mutta maukkaista pitsoista ei jäänyt palaakaan. Ehkä kaikilla lähti vähän lapasesta herkullisten tarjoilujen kanssa ja jopa Italiassa asunut pitsanatsi Hippi totesi Pizzariumin settien maistuvan oikeasti aidoilta italialaisilta kioskipitsoilta. Nam! Kahdesta kakustakaan ei jäänyt kuin pienet rippeet ja ovela punapää taisi salaa vetää kaikki suolatikut..

Kaikesta ennakoinnista huolimatta saimme tietysti kunnon hässäkän aikaan ennen juhlien alkua. Leivoimme, siivosimme, koristelimme kakkuja, katoimme pöytää ja etsimme narua ruokailuhuoneeseen ripustettavaan korttinauhaan, josta skitsoiluun käytin kiireenkin uhalla suhteettoman paljon aikaa.

Itseasiassa kiire ja lopun sähläys johtuivat viime hetkellä keksimästäni ideasta: Kaikki osallistuvat ongintaan! Ihan lähdin erikseen hankkimaan klassikkoleikin kalasaaliiksi naapurista Hesburgerin heijastinta ja Pirkka-olutta lähikaupasta.

Toki se kyllä kannatti. Onginta oli erityisen onnistunut ohjelmanumero (etenkin itseni mielestä!). Vieraat eivät voineet aavistaa, saavatko ikkunasta onkiessaan saaliikseen kuusikymmentä senttiä, jeesusteippiä, Nick Caven uuden albumin, purkillisen mustia torvisieniä, vauvanvaatteita (!) vai karkin. Kaikki oli mahdollista ammattihauskan Ahtin hykerrellessä olkkarin ikkunan alla juonikkaine apureineen. Kyllä se vaan oli hassua laittaa saaliiksi yggöstä appiukon onkiessa ikkunasta, naurattaa edelleen.

Jep. Mutta mahtavuudessaan jopa ongintaohjelmanumeron ohi meni ystävämme Riston esittämä hittiputki. Risto soitti ja lauloi synttärisankarin toivomat kappaleet, joihin lapset osallistuivat soittamalla mukana ja eläytymällä esitykseen. Parasta! En olisi arvannut sydämeni joskus särkyvän Jaakko Tepon Ravimatkan tahtiin, mutta nyt sekin tuli koettua.

Juhlahumu ja lahjalegojen rakennus jatkui iltaan asti. Meillä oli aivan ihanat kekkerit, esitykset, paketit ja tarjoilut. Parasta oli tietysti juhlavieraat sekä maailman rakkain synttärisankari!

Kiitos kaikille mukana olleille <3

Tunteikkaasta viikonlopusta saa taas voimia arkiviikkoon.

Mahtavaa tiistaita kaikille!

*Herkulliset pitsat sain blogin kautta Pizzariumista. Kiitos paljon, oli hyvää!