Lukuunottamatta viittä vuotta ulkomailla olen asunut lähes aina Tampereella tai lähiseudulla. Välillä harmittaa, etten ole avartanut kotimaa-asustelua vaikka opiskelemalla Torniossa tai pitämällä välivuotta esimerkiksi Turussa. Olen asunut pullossa samalla seudulla, mutta pulloon mahtuu paljon hyvää. Nytkin voin nykyisellä työmatkallani pyörälläni trippailla muistojen läpi.
Kymmenen vuotta sitten istuin usein kaverini ritsillä palatessamme yöllä Nekalan tietä kyytsääjääni kämpille milloin mistäkin. Läheisessä pusikossa vietimme Tiina-koiran syntymäpäiviä täytekakkua syöden. Viinikan kirkossa kastettiin naapurin poika ja Hippi näytti tukka ponnarilla isoselta. Viereisellä kentällä yllätimme pahaa aavistaneen naapurin muijan kuntotestillä polttariaamunaan.
Hatanpään valtatien risteyksessä näen itseni kuusitoistavuotiaana nojaamassa tolppaan matkalla kesäduuniini. Kymmenen kilsaa taitettu kellon kanssa kilpaa, punainen valo antaa hengähtää. Repussa eväät ja kamat valmiina pakattuna reissuun, jolla kulutan lähes kaikki kesätöissä tienaamani puhelinmyyntiprovikat. Hataanpään valtatiellä jäin pyörällä auton alle. Selvisin tärskystä volkkarin muotoisella mustelmalla reidessäni, kiemuralle taipuneella fillarilla ja reppuun räjähtäneellä valkkaripullolla. Vinkun lisäksi olin pakannut reppuuni lainatun Frida Kahlon päiväkirjan, joita on mahdoton löytää divareistakaan. Valkkarista jäi kirjaan ohuet valumajäljet ja teoksen omistaja totesi kirjan sisältävän nyt yhden tarinan lisää. Onneksi ei ollut punkkua.
Kukkahattu heiluen päivittelen, kun hurahdin samaisesta risteyksestä rullaluistimilla yöllä kotiin terassilla venähtäneen illan jälkeen. Shwooom! Ohi kiitää parikymppinen Asikaine hyvällä tuntivauhdilla vekki polvessaan. Turvallista matkaa! Varo risteyksessä olevaa aukkoa asfaltissa.. ja jarrupalasi on muuten kulunut. Se katkeaa siinä Härmälän alamäessä..
Ratinan stadionin ohi ajaessani muistelen stadionilla vietettyä yötä, jolloin potkimme jatkoseurani kanssa jalkapalloa (!!?) ja joimme halpaa kaljaa katsomossa. Myöhemmin kaveri taisi pelata ammatikseenkin palloa.
Uusi kävelysilta johtaa Laukontorille, jossa asuin pikkuruisessa yksiössä lähes viisi vuotta. Paljain jaloin kahvittelin rannassa yläkerrassani asuneen sepän kanssa. Välttelin valituksia lähettelevien kyttätätien katseita, mutta juttelin divarinsa edessä istuvan Ilkan kanssa. Välillä kerran pistimme lusikoita jakoon Hipin kanssa A-rapun edessä aamun ensimmäisten torikoppien availlessa luukkujaan.
Laukontori on täynnä muistoja, joista rakkaimmat tulvivat pyöräillessäni venelaiturin ohi. Torilla asuessani huomasin usein isäni veneen rannassa, jolloin isi löytyi yleensä torilta kahvittelemasta puukengät jalassaan. No, mitäs kuuluu? Joskus istuimme Suvilaivalla. Isä nappasi minut usein veneellään kyytiin laiturinnokasta ja vei syömään kotiin tai Viikinsaareen. Kuulen puukenkien kopinan laiturilla, kun pyöräilen rantaa auringonpaisteessa.
Rullaan,rullaan,rullaan.
Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Hei,näin mä rullaan,rullaan,rullaan,
täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.
Kun Jukka polkee,
niin pyörä kulkee.
Maisemat vaihtuu,
kun matka taittuu.
Hymy nousee huulille,
huolet haihtuu.
Tä on vapaa kyyti,
tä on vapaa tyyli.
Olo on niin vahva,
väkevä ja villi.
Rullaten rauhoittuu rauhaton mieli,
vanha fillari on mun limusiini,
se on mun yksityinen Jukka-mobiili.
Joo,tä on ajatonta liikettä,
kun ei tarvi pitää kenenkään kiirettä.
Eikä ajaa takaa aikatauluja,
voin laulella omia lauluja.
Kun on alla vanha kolmivaihteinen,
lavealla tiellä mä taiteilen.
Jukka-Poika sankari pyöräteiden,
kulkija kestävän kehityksen.
Näin mä taas rullaan,rullaan,rullaan,
kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Hei,näin mä rullaan,rullaan,rullaan.
Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.
Kun kyllästyn taajaman hyörinään,
mä potkaisen pyöräni pyörimään.
Aurinko korkeelta porottaa,
väljemmät väylät jo odottaa.
Kun katupöly täyttää mun sieraimet,
mä laitan liikkeelle ne polkimet,
ja heilautan kättäni hyvästiksi.
Lähden matkaan ja tiedän miksi.
Ilma on raikkaampaa hengittää,
siellä missä liikennevaloja ei nää.
Ja lehtivihree hivelee silmää,
lintuset laulelee sävelmää.
Kun rullaan,rullaan,rullaan.
Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Rullaan,rullaan,rullaan.
Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.
Kapteeni Ä-ni
Voi RAKAS tuli kyynel! ISÄLLE sydän! Ne oli NUPUN synttärit. Kaipuu!
Mulla on kuva, jossa Tiina hymyilee kakkulautasen kanssa 😀