Sain kymmenen päivää sitten riesakseni naapurin muijalta ystävyyskakku Hermannin juuren. Taikinajuurta kasvatetaan ja hoidetaan kymmenen päivää, jonka jälkeen juuri jaetaan neljälle ystävälle ja yhdestä osasta leivotaan kakku, Hermanni. Uskoin heti alkuun tappavani juureen kaappiimme, mutta ihmetyksissäni kaivoin kohonneen juuren tänään esille ja aloin pelätä leipomisvaihetta. Onneksi naapurin muija lapsineen tupsahti meille tuomaan ja syömään take away -lounasta. Samalla hän lainasi leipomiseen tarvittavat puuttuvat ainesosat ja auttoi alkuun…
..jonka jälkeen hän lähti ja alkoi perus strömsöösekoilu. Hermanni valui pitkin uunia ja paloi uunin pohjaan ja ritilään kiinni. Savua. Ahdistavaa sörkkimistä lastalla. Poika innoissaan tuomassa sytkäriä ja kurkottelemassa kiinnostuneena väärässä paikassa Poppah! Poppah! Poppah!? Taikinaa pulputtaa lisää uuniin ja kakku on pelkkää velliä. Aina se on tälläistä kun minä leivon.
Kun tunnin savusukelluksen jälkeen sain Hermannin hengissä ulos uunista, se näytti hieman kärähtäneeltä. Rapsuttelin palanutta kuorta. Aina se on tälläistä kun minä leivon.
Rapsuttelun jälkeen ravistelin Hermannia irti kakkuvuoasta, jonka jälkeen hakkasin Hermannia irti kakkuvuoasta, jonka jälkeen puukotin Hermannin irti kakkuvuoasta. Aina se on tälläistä kun minä leivon.
Ylpeänä lähdimme Hermannin ja Pojan kanssa lesottamaan ja viemään maistiaisia naapuriin. Pääsimme samalla mukaan turnaukseen, jota Poika hallitsi nappaamalla pallon käteensä kesken otteluiden.
Kutsuin muitakin naapurin muijia kakkukahville ja painostin ottamaan Hermannista jaetut taikinajuuret mukaan. Ei oo paha homma ollenkaan, ihan helposti kävi..joo tosta ja noin meikä vaan teki ja sekoitti..
Moni kakku päältä repaleinen, hieman palanut ja raaka, mutta hyvää sisältä!
Ja meillä oli mukava ilta, kun tyypit tulivat pistäytymään Hermannin kunniaksi. Nyt vielä pitäisi löytää kaksi uhria, joita rankaista taikinanjuuri-ystävyydellä. Tosin Raksahippi haluaisi omia toisen juurista vielä meille, jotta saisi lisää kakkua. Luultavasti suostun, koska Ei oo paha homma ollenkaan, ihan helposti kävi..joo tosta ja noin meikä vaan teki ja sekoitti..
Yksi taikinajuuri jää.. Anyone!!?
Siis mun Hermannille kävi silloin aikoinaan ihan samalla lailla! Se on joku kirous, I say.
🙂 heh ihana toi Hermanni !!
Minä haluan juuren!!!!!!!! HALUAN!
Se on siis sinun! Tervetuloa hakemaan! <3
Se sama kirous vaan on vainonnut mun kaikkia leipomisiani jo useamman vuoden..Mutta se poikkeus kyllä oli, että tuo kakku oli todella hyvää! 🙂