Hahaa! Kerrankin elän se-on-vaan-nyt-tää-vaihe-tää-on-vain-vaihe-se-on-varmaan-vaihe -vaihetta, jossa sattumanvarainen, spontaani ja ennalta suunnittelematon elämäntyyli pokkaa pokaalin. Tällä kertaa ominaisuus ei vie tilaisuuden tullessa jatkoille aamuluennon sijaan, vaan se pitää arvaamattomalla olemuksellaan pollani kasassa.
Arki pyörii kokolailla kolmevuotiaan ja (kohta jo aaargh!) nelikuisen vauvan ehdoilla ja aikatauluilla, joiden lomassa pitäisi luovia kotityöt sekä omat elämämme, niin yhteiset kuin erillisetkin. Miun bändit ja reenit! Ja mun muijat ja mun duunit. Jotta kukaan ei räjähtäisi pyykkikasaan tai kyllästyisi nauramaan pierumiehelle, täytyy osata omia hyväksi käyttikseksi pienetkin nykkun-hetket, jotka huomaamatta tulevat puskista.
Hipin siskon leikkiessä vauva sylissään olkkarissa Pojan kanssa, tajuan tilaisuuteni nukkua univelkoja pois sohvan nurkassa. Vaikka kyse olisi paristakymmenestä minuutista, nukun aina tarvittaessa vähän, nykkun pystyn: automatkan kauppaan (kun en ole ratissa, ah hah haa!) tai imettäessäni vauvaa sohvalla Pojan katsellessa Palomies Samia.
Anopin ollessa kylässä, häippäämme (hipin kanssa)kaksin ulos syömään, vaikka olisi sunnuntaiaamu, mikään kiva rafla ei olisi auki tai menossa olisi parisuhdekriisi ja viikon mökötyksen kriittinen puoliväli, jossa heikot romahtavat nauramaan. Mennään nykkun on tilaisuus, ei olla hetkeen käyty! Mennään vaikka keilaamaan tai leffaan, vaikkei ohjelmistossa pyörisi kuin paskoja jatko-osia.
Pojan mentyä teatteriin tätinsä kanssa ja vauvan nukkuessa kopassaan kaikessa rauhassa huomasimme tilaisuutemme istahtaa kaksin romanttisesti ravintolassa -ainakin siihen asti, kunnes pienokainen herää. Illalla poikien nukkuessa häippäsen tilaisuuden tullen lasilliselle naapurin muijan portaille, jossa viikon mökötykset ja pohjaanpalaneet sapuskat nauretaan tai itketään pois.
Suklaalevy kädessä juoksen sohvalle katsomaan The Affairia poikien ollessa suihkussa. Jatkan seuraavat parikymmentä minuuttia illalla Hipin laittaessa ylhäällä lapsia nukkumaan. Eilen poikien lähdettyä puistoon, huomasin tilaisuuteni painua nopsaan lenkille nykkun pääsen! (’juoksu’lenkki tosin oli huonoin oman aikani törsäys hetkeen, sattuu vieläkin.)
Nykkun hetkinä luetaan vähän lehteä, rämpytetään kitaraa, pussaillaan, nukutaan, mennään pitkään suihkuun, soitetaan kaverille, juodaan kahvia.
Nykkun-tilaisuuksia ei haaskata pyykkeihin tai vessan peilin pesemiseen, jonka voi tehdä vaikka jonkun istuessa potalla tai skipata ainakin kuukaudella parilla päivällä. Jos tyhmyyksissään erehtyy käyttämään yllättäen tarjoutuneen puolen tunnin pikavapaan Avotakan ja kahvin sijasta eteisen imurointiin, mörökölli vie todennäköisesti jo samana iltana.
Eivät nykkun-hetket mitään jalkapallojoukkueen saunailtoja, Räjäyttäjien keikkoja tai sunnuntaiaamun nukkumisvuoroja ole, mutta taitavasti kerättynä varastetuista hetkistä kasvaa kelpo lisäpotti, josta voi ammentaa ylimääräisiä zen-panoksia biojätteiden kaatuessa matolle, yöllä kannellessa itkuista reppanaa tai lapsen maatessa nauraen kuralammikossa juuri, kun oli piti olla kiire bussiin.
Hyvää viikonalkua! Ottakaa hetkenne!
Lue myös
