Mina Laamon ohjaama elokuva onnistuu sujuvalla alleviivaamattomalla kerronnallaan nostamaan esiin yhteiskunnan suorituskeskeisyyden, riittämättömyyden tunteen ja nuoren haurauden. Samalla se avaa uusia näkökulmia tässä ajassa ja kulttuurissa elävien nuorten naisten maailmaan.
Elokuvaa katsoessani kyynelehdin välillä mieleeni palanneita oman nuoruuteni kipupisteitä ja omaa matkaani itsekseni, mutta (vanha käpy kun olen) vielä enemmän dokumentin aikana mietin sydän halki omia lapsiani kiihtyvän maailman vaatimusten otteissa. Erityisesti mieleeni jäi anoreksiaa sairastavan Ellin äitinsä kanssa käymät keskustelut, joissa vuorottelivat sekä voimattomuus että äidin periksiantamaton voima.
Katsoin viikonloppuna odottamani kotimaisen dokumenttielokuvan Matka minuksi, joka on Yle Areenassa vielä kaksikymmentä päivää katsottavissa. Koskettavassa elokuvassa valokeilassa on kolme nuorta naista, joita yhdistää omasta elämästä kertovat blogit sekä kamppailu omien ja nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa.
Elli haluaa lopettaa pro-anoreksia -blogin pitämisen ja palata takaisin yliopistolle sairausloman jälkeen. Itsekontrollin kanssa tasapainoileva Laura haluaa päästä terapeutin avulla eroon itseinhosta ja masennuksesta, jotta voisi lähteä opiskelemaan Japaniin. Juulialla on muotiblogi ja 40 000 kuukausittaista seuraajaa. Blogin pitäminen on myös yksinäistä työtä, ja tuntemattomien ihmisten kohtaaminen kasvotusten tuntuu epämukavalta.
Kertoessani jälkikäteen elokuvasta, Hippi kysyi kauhuissaan Siis mitä? Onko jollain joku anoreksia-blogi? Siis onko siellä atk:ssa ihan oikeesti sellasiakin? No huh huh. Vaikka itsekin huomaan olevani auttamattomasti kujalla nykynuorisolaisten meiningeistä ja somen villistä maailmasta, välillä ihmettelen, mistä helkkarin pullosta pitkätukka ryömii aamuisin esiin. Ehkä ihan hyvä niin, saattaisi järkyttyä atk:n kaikesta sisällöstä ja vaaroista.
Joka tapauksessa, koskettava ja kaunis elokuva on vielä jouluun asti Yle Areenassa katsottavissa. Suosittelen!
Kuva: Matka minuksi -elokuvan nettisivuilta
Koko hieno teksti pyyhkiytyi mielestä siinä vaiheessa kun korvasit sen mielikuvalla hipistä ryömimässä ulos sellaisesta ihmiskokoisesta pullosta, missä se on nukkunut yöllä kerälle kääriytyneenä. :S
Hei kiitti dokkarivinkistä! Ehdottomasti katsottava 🙂
Minua kiinnostaisi kovasti tietää enemmänkin Hipin ja ATK:n suhteesta ja pullonkaulan paksuudesta. Onko hällä vaikka älypuhelinta tai facea? Mistä hän tarkistaa jalkapallopelien tulokset?
Katsoin dokumenttia viime viikolla, se on kyllä taidokas ja nostaa juuri alleviivaamatta nuoren elämän raadollisuuden esiin.
Hei kiitos tästä vinkistä, täytyy ehdottomasti katsoa! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.
Kiinnostuin tuosta dokumentista jo silloin kun sitä mainostettiin aikoja sitten. Kiva että se on nyt Areenassa, kiitos että vinkkasit niin ei mennyt ohi! 🙂
Kiitos vinkistä, täytyy katsoa! 🙂
😀 😀
Haha! Nyt mullakin on sellanen mieleikuva 😀
Ah hah hahah haa! Pitäisi tehdä asiasta ihan erillinen postaus!
Joo, ei omista läppäriä, ole facebookissa, todellakaan, ah hah hahaa! Tosin välillä hengaa mun facebookissa, jolloin kysyy jokaisesta tyypistä, kuka tää siun kaveri on? Emmie oo tavannu, kuka tää on? Tunnetsie nää ihmiset täällä.
Tällä hetkellä Hipillä ei ole puhelinta ollenkaan. Eilen lähtiessäni naapurin muijan synttärijuhliin, jätin Hipille oman puhelimeni, jotta voi sitten soittaa naapurin muijalle, jos vauvelilla on täällä joku issue tms. (yleensä hänellä kyllä on puhelin, johon ei vastaa kenellekään. Viestejä ei kirjoita yleensä ollenkaan, mutta ilmeisesti sieltä jostain puhelimensa atk:sta katsoo jalkapallotulokset ja joskus huomaan munkin puhelimessa olevan jonkun futistulostaulukon auki)
Hesarin hän toki lukee päivittäin, katsoo uutiset, kuuntelee Radio Musaa (Tampereen ehkä oudoin kanava ja olen autossa aina täysin pihalla, kun lähden ajamaan ja siellä soi joku nuoruustango)
Jotain oon asiasta tänne jakanutkin;
http://www.lily.fi/blogit/asikaine/meanwhile-outside-social-media
Olkaapa hyvä kaikki kommentoineet 🙂
Täytyykin useammin jakaa joitain telkkuvinkkejä :)!
Mä en kestä hippi on ihana atk:oineen. Muistuttaa vähän mun siskonmiestä atk-inhon ja perinteisyydemmän kanssa, tosin se ei oo yhtä hippi. Mutta ei missään sos.mediassa! Eikä älypuhelinta 🙂 Sähköposti ja tekstiviestit ihan toimivia 😉