Heräsimme sunnuntaihin aurinkoisesta ruusukammarista. Hippi haki sunnuntain lehdet, jonka jälkeen kokkasimme rauhassa gurmee aamupalaa. Maatilalta hakemiamme viiriäisten munia, tuoretta leipää, hyviä juustoja ja kahvia..
Eiku miten se ny meni..
Heräsimme aurinkoiseen sunnuntaihin erään pelkkiin keltaisiin aurinkolaseihin pukeutuneen silkkiapinan hyppiessä perssoni edellä päällemme. Mie oon mummo! Mie oon mummo!
Hesarin hakeminen kesti noin tunnin mummon paetessa kaikkiin suuntiin uudella potkupyörällään, joka oli yön aikana mystisesti ilmaantunut portaillemme (kiitos naapurin muijalle!).
Hippi murisi kuoriessaan lapioillaan pikkuruisia viiriäisen munia, jotka mummo söi nauraen lautaseltani. Dippaili munat ketsuppiin ja raivosi vielä kahdesta viimeisestä, jotka kehtasin vaatia itselleni. Halluun pieniä muniaah!
Munaepisodin jälkeen mummo repi suoraan ruukusta basilikan lehtiä, tunki ne suuhunsa ja esitteli suussaan olevaa vihreää mössöä huutaen Karkkii! Mie syön karkkii! Karkkii!
Gurmeeta sunnuntaita kaikille!
Ha ha, silkkiapinat on parhaimpia!
Niin on, etenkin ne joilla on keltaiset rillit!
Ah, ”brunssit” tän ikäluokan osanottajien kanssa. Tänä lauantaina meillä mm. napattu leipä äidin lautaselta (oli tietty parempi kuin se oma), saatu huutoraivarit siitä, että äiti kehtaa syödä oman kananmunansa (”muniaaaaaarghhh!!!”) ja tiputettu toistuvasti isin kahviin puinen leikkibanaani. Lapsi menee jotenkin sekasin jos aamiainen kestää (liian) kauan 😀
Ah hah haha haa!! 😀 😀 Tuttua..
Tässä sinäänsä lapsi oli vapaa häipymään, heti kun on valmis, kun ihan vaan kotona kahviteltiin, mutta ne PIENET MUNAT! Pikkukananmuniaa!! Suisti raiteiltaan. Loppupäivä menikin vielä suuren purkkaepisodin parissa… 🙂
Niin ihana!! x)
Eiiih viiriäisenmunia, onkoha niitä vaikee kasvattaa niitä lintuja ku ne munat olis nii söpöjä… Ja lapsena oli ihan parasta pursottaa niille munille ketsuppihattu :DD jos vaik teijän pihalle muutama lintu?? Luomulähiruokaa!