Poika kävi monta kertaa hipsuttamassa vierashuoneessa pari viikkoa maanneita vanhoja Lundia-paloja. Tämä on se minun hylly. Koska isi rakentaa minun uuden hyllyn? Maanantaina Nekalan muija (aka Lundia-hyllymestari) ilmoitti pääsevänsä työnjohtajaksi kasauspuuhaan.
Toki Hippi ilmoitti osaavansa hoitaa homman itekkii, mutta käytyäni wannabe-puusepän kanssa keskustelun Miksei sitä muka voi sahata? No iha hyvi voi sahata niitä hyllyjä vähä lyhyemmiksi, jos ne ei oo sopivan pitusii! No vooooi! – Sää et jumalauta koske millään sahalla siihe! ja muisteltuani Hipin string-hyllyn ’asennusta’ (sahalla ja poralla), vaadin Nekalan muijan valvovaa silmää kasausvaiheessa.
Jätin kasausryhmän Pojan huoneeseen lautakasan kanssa ja häippäsin ostamaan Lundialta hyllykiiloja viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Saavuttuani parinkymmenen minuutin kuluttua takaisin, seisoi yläkerrassa hyllyn rakennustrion lisäksi hylly valmiina. – Ai se on jo pystyssä!? Mää luulin, et tää on joku hirvee prokkis.
Toki saimme vielä pienet sähinät aikaan Hipin poratessa hyllyä seinään minun kihistessä vieressä Älä koske siihe valkoseen tapettiin likasilla käsillä ! Kato nysse poraki on ihan likane.
Hyllystä tuli hieno! Jee! Puunväri ja hyllyn valkoiset päädyt näyttivät kivoilta valko-harmaata tapettia vasten.
Hihkuimme Pojan kanssa innoissamme hyllyn uudistaneesta huoneesta ja laitoimme _lattialla_ odottaneita tavaroita paikoilleen.
Hyvä tästä tulee!
Hylly sopi ihan kivasti myös kierrätyskeskuksesta muutamalla kympillä ostettuun Muuramen vanhaan sänkyyn.
