Eilen arki lähti rattoisasti käyntiin. Mammaryhmämme kokoontui jälleen yhden ryhmäläisen kotona. Tällä kertaa saimme koko sakki lapsinemme kutsun Pirkkalaan, Partolan vanhaan kenkätehtaaseen. Päätimme pojan kanssa arkisesti käppäillä mammakutsuillemme ja fiilistelimme sumuisessa ilmassa mäen päälle rakennettua vanhaa tehdasrakennusta.
Palmrothin perustama Partolan kenkätehdas on rakennettu Pirkkalan ja Tampereen rajalle 30-luvun lopulla ja siellä valmistettiin kenkiä vuoteen 1987 asti. Sen jälkeen tiilirakennukseen on rakennettu asuntoja.
Rakennus on muutettu asunnoiksi 90-luvulla ja sen huomasi heti aulaan astuttuaan. Aikamoisia istutuksia ja nyt juuri muotiin paluuta tekeviä marmori- ja kultapintoja. Aika makeeta.
Ei mikään perus kerrostaloaula. Ajan hengelle uskollisesti muotoillusta taloyhtiöstä löytyy mm. lapsille pallomeri. Miten ysäriä, miten siistiä!
Vieköhän tämä hissi minut takaisin nuoruuteeni? Pliis, vie. (vaatteista tosin ei juuri huomaisi, että tulen tulevaisuudesta. I’m from the future!)
Hissi ei vienyt nuoruuteen, vaan kolmanteen kerrokseen, joka muistutti sokkeloista hotellin käytävää 90-luvulla. Jostain syystä päässäni alkoi soida Twin Peaksin tunnusmelodia. Ding ding..ding ding..
Ja ihana oli myös ystäväni koti isoine ikkunoineen ja järvinäkymineen. Meillä oli hauska tapaaminen porukalla pitkästä aikaa. Bataatti-vuohenjuustokeittoa ja karjalanpiirakoita. Joulukuulumiset. Muovinen Minni Hiiri -teeastiasto, jonka kannusta kaikki halusivat vuorollaan kaataa näkymätöntä teetä.
Tehtaan vieressä oli vähän ränsistynyt aivan ihana, iso funkkistiilitalo autiona. Siitä jollekin projekti. Vaikkemme ehkä olekaan niin funktionaalisia tyyppejä, voisin nähdä meidän perheen sielläkin. Tarkoitus sanelemassa meille muotoa ja me idiootteina pistämässä käytännöllisyydelle vastaan. Ehkä pitäisi ehdottaa Raksahipille? (..ja kaikille naapurin muijille? Sillä ei ilman heitä voi nyt enää mihinkään lähteä sooloilemaan). Ehkä kuitenkin pysymme vielä Nekalassa.Hienossa tehdasrakennuksessa oli omanlaisensa ja vähän myös haikea tunnelma. Minulla on muutama pari kirpparilta löytyneitä Palmrothin korkkareita, joilla olen tanssinut kepein askelin pikkutunneille. Onkohan ne valmistettu täällä? Mitäköhän tehtaan tyypit olisivat näistä minun Vansin varsitossuista mieltä? No, mutta hei. Me käveltiin Nekalasta Pirkkalaan, antakaa vähän armoa! I’m from the future!
Huippureissu, aikamoiset reippailijat! Mutta yksi, kokemuksen syvällä rintaäänellä jylisty tarkennus: pallomeri ei vie ysärille, vaan vatsataudin syövereihin. Nimim. ”Sen kerran kun laitettiin kuopus Raxissa pallomereen istuun, eikä se ees lämmenny sille, se ykäs kaks päivää läpeensä mutta onneksi isoveli oli mummolassa, ja oishan se pitäny ymmärtää, kun kaik sanoo, että Hoplopistakin saa aina ykätaudin,nii että ois kannattanu vaan olla nakkaamatta mukulaa pallomereen”
Jahas, no se olikin sitten onni, ettei pallomereen tällä kertaa päässyt. (leikkihuone oli taukotilana remppamiehille;). Me saatiin ykätauti (kaikki kolme, jee), kun käytiin pojan kanssa pyörähtämässä leikkitoimintakeskus Huushollissa. Oli sen jälkeen aikamoista toimintaa kolme päivää..eikä olla Huushollissa sen jälkeen näyttäydytty. Tais mennä se pallomerikin pannaan juuri nyt! Kiitos!
Voi eiiiiiii! Mummiäs on Huushollissa töissä! Voi eiiiii, ykätauti, möh! Ainahan se on mahdollista, että semmosista ryhmäkokoontumisista saattaa jonkun yllärivieraan saada matkaansa, mutta soisin että antaisitte vielä Huushollille mahiksen joskus! Matti yllättävän vähän sairastaa, vaikka siellä aina välillä noita pöpötauteja pyörii. Mut sanoisin silti, ettei ny ihan JOKA käynnillä varmaan tartu, ei voi 😀
ps. Meillä ykäs kuopus jouluaattoyönä, mut johtui ihan yskästä. Ja sitten esikoinen lomareissulla kavereilla, mut stressistä ilmeisesti (kukaan muu ei ykännyt). Voihan ykä. T. Not Ykä´s friend
Summiäs tartutti siis meihin ykätaudin, jahas jahas 😀 Ei vaan..joo, ehkä pitäisi käydä uudestaan Huushollissa, sillä Poika tuntui viihtyvän siellä niin hyvin. Eihän sitä voisi mihinkään lähteä, jos vaan pelkää pöpöjä!