Eilen oli sellainen päivä, jona kaikki olisimme vielä hetken halunneet jatkaa uniamme. Etsiessäni viikkaamattomien pyykkien valtamerestä toisiaan edes etäisesti muistuttavia sukkia molemmat silkkiapinat vetivät peittoja vielä takaisin korvilleen. Äiti mie en halluu vielä nousta, äiti minnuu väsyttää. Aikaisemmin töihin lähteneen Hipin jättämät kahvit jäivät pannuun painumaan ja Pikkuveljen pyöräilykypärää ei löytynyt lähtiessä ollenkaan.
Sellainen päivä, jonka lähtöaikataulussa ei ollut minuuttiakaan joustovaraa, jotten myöhästyisi aamun junasta. Kadullamme toista viikkoa työskentelevät kaupungin työmiehet morjestelivat sähläävää kolmikkoamme jo vähän huvittuneesti ja minä tervehdin heitä huutamalla Täältä tää teidän lempiasukas tulee taas!
Sellainen päivä, jona kadun työmiehet olivat jo antaneet anteeksi tai unohtaneet maanantaiaamun raivarini, jonka seurauksena päättivät kaivaa ojan autopaikkamme sijasta eri kohtaan ja Poika kysyi varovasti Äiti, miksää huusit niille kaupungin työmiehille, vaikka ne oli vaan töissä täällä?
Sellainen päivä, jona en ehtinyt ostamaan lippua ennen junan lähtöä ja menin juomaan kahvia ja tekemään töitä ravintolavaunuun, kunnes läppäristäni loppui akku ja mietin, miksei ravintolavaunussa ole yhtäkään pistorasiaa. Sellainen päivä, jona hädissäni sanoin puhelinmyyjälle miehen päättävän meillä näistä kaikista tälläisistä asioista, jonka jälkeen hykertelin ähäkuttina suljettuani puhelimen.
Sellainen päivä, jonka olin vetänyt vähän tukkoon ja sopinut kolme työtapaamista sekä kahden jakson äänitykset Lauran podcastiin ja suhrannut väliin pikaisen lounaankin. Kipitin tapaamisesta seuraavaan mukanani uusia biisejä, joista olen aika onnessani.
Sellainen päivä, jona kuuntelin ainakin viisi kertaa Tulipyörän, keskustelin vaaleanpunaisista kumppareista tohtorin kanssa ja oli hauskaa töissä, mutta jonka jälkeen olin myös aika valmista kamaa Tampereen junassa. Johon en tietenkään taaskaan ehtinyt ostamaan lippua ja jouduin vaihtamaan paikkaa ainakin seitsemän kertaa ja ihmettelin, miksi ihmisiä harmitti ihan tolkuttoman paljon istuttuani ihan pienen hetken heidän paikallaan -ennen kuin he olivat edes nousseet junaan. Samat tyypit ovat varmaan vaatineet pistorasioiden poistamista ravintolavaunusta ja innostuessaan saattavat myös käydä ravintolavaunun anniskeluoikeuksien kimppuun.
Sellainen päivä, jona pyöräni ja Pikkuveljen pyöräistuin oli varastettu rautatieaseman pyörätelineestä, enkä meinannut millään uskoa sitä todeksi. Sellainen päivä, jona puhkesin menetetystä pyörästä murtuneena itkuun, olin täynnä pyhää vihaa ja soitin Hipin hakemaan asemalta. Sellainen päivä, joka pysähtyi hetkeksi tuntemattoman ohikulkijan kävellessä aseman edessä sateessa luokseni ojentamaan kadulle tipahtaneen kotiavaimeni.
Sellainen päivä, etten töiden jälkeen ehtinyt viettää kuin reilun tunnin lasten kanssa, jos ei lasketa tuntia, j0na yritin nukuttaa pientä silkkiapinaa, joka ei millään meinannut saada iltasatujen jälkeen unta ja halusi kertoa tärkeitä asioita ja pitää kaulastani kiinni pimeässä huoneessa.
Sellainen päivä, jona Hippi pahoitteli pyörääni ja kaatoi minulle lasillisen punaviiniä ja päivä, jona naapurin muija tupsahti ovellemme tuomaan avaimen kummipoikani kultaiseen Jopoon, jota voisin tarpeen tullen lainata vaikka heti aamulla.
Sellainen päivä, jona tuli viimeinen Ensitreffit alttarilla -jakso.
Että sellainen päivä.
Kaikenlaisia hyviä päiviä kaikille!
Näitä muita sellaisia:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.