Taisteluni

Eilisten taistelujeni perusteella epäilen keskivaikeiden sisälukutaito-ongelmien sijaan kärsiväni ihan vaan tyhmyydestä! Sain kaksisivuisen kutsun Pirkanmaan kulttuurirahaston vuosijuhlaan, jonka yhteydessä oli myös ystäväni taidenäyttelyn avajaiset.

Mennessäni eilen Tampere-taloon kyseiseen tilaisuuteen olin ensinnäkin unohtanut ilmoittautua juhliin, vaikka kutsussa selvästi (näin jälkikäteen tarkasteltuna) pyydettiin jopa ilmoittamaan mahdollisesta estymisestä. Lisäksi kykenin myöhästymään tapahtumasta tunnin sekä yhtäaikaisesti saapumaan paikalle kaksi tuntia liian aikaisin: saapuessani ystäväni näyttelynavajaiset olivat yllätyksekseni jo ohi ja juhlaväki sulkeutunut istumaan vuosijuhlaan pikkusaliin, jonne ei enää voinut kesken tilaisuuden hilppasta. Jäljellä oli vielä muutamia näyttelyvieraita, jotka tullessani sanoivat avajaisten tavallaan olevan ohi ja juhlien jatkuvan vasta kahden tunnin kuluttua, kun juhlaväki purkautuu salista yhdeksältä.

No mikäs siinä, perus.

Jäin kahdeksi tunniksi Tampere-talon autioon aulaan odottelemaan, jotta pääsisin onnittelemaan ystävääni hänen tullessa salista. Käytyäni viinillä Tampere-talon uudessa ravintolassa katselin näyttelyä ja nautiskelin teoksista kaikessa rauhassa, jonka jälkeen mietin, miten kuluttaisin vielä tunnin.

Mieleeni juolahti Hipin neuvo, jonka pitkätukka antoi jäätyäni toimistomme tavarahissiin tunniksi jumiin. Siehä aina sanot, että sie halluisit olla hetke ihan rauhassa, niin nythän sie voit olla iha rauhassa sielä. Nuku vaikka päikkärit! Neuvosta ilahtuneena etsin aulasta mukavan nojatuolin, jossa nukuin lähes tunnin päiväunet ennen kuin pikku salista alkoi tyhjentyä porukkaa ravintolan puolelle.

Herätessäni huomasin skipanneeni myös kutsussa lukeneen pukukoodin ja olevani gaala-asuisten ihmisten keskellä tennareissa, farkuissa ja pitsisessä euron kirppispaidassa, josta jotenkin vaan lähti kaksi ja puoli nappia nojatuolipäikkäreideni aikana!? (Kyllä, yksi halkesi!)

Jep, mitä vittua! (Kuvassa ko. paita ennen nappien häippäämistä, muuten kuva ei oikeastaan liity tapaukseen, eikä mihinkään muutenkaan, mutta nice!) En myöskään ollut pessyt hiuksiani ehkä viikkoon(!?) johtuen Pikkuveljen uudesta tavasta herätä joka aamu noin klo 05.20 sekä ehkä vähän elämänhallintaongelmistani..

Ratkaisin rankan alipukeutumisissueni laittamalla napittoman paitani ysäristi solmuun napani kohdalle, oranssia huulipunaa sekä juomalla kaksi lasia punaviiniä rohkaisuksi homssuilla pervossa napapaidassa ja likaisissa tossuissa kauniin taideväen joukossa.

Ei varsinaisesti elämäni tähtihetkiä.

Mutta minkäs teet, kun on idiootti eikä kaksisivuinen kutsuteksti mene jakeluun.

Onniteltuani vihdoin ystävääni ja kippisteltyäni vaikuttavan näyttelyn kunniaksi painuin kaiken sekoilun jälkeen aika pikavauhtia Dog´s Homeen juomaan kolme tuoppia kaljaa, kuuntelemaan mörinää sekä toteamaan Tampereen millarirokkiskenen edelleen kukoistavan rautatieaseman tunnelin päässä. Myöhemmin yöllä täytenä shokkina tuli Klubin vippikorttini vanhentuminen, josta heti menin reklamoimaan Terolle täysin järkyttyneenä. Kuulemma minunlaisilleni pitäisi teettää VDP-kortti (very difficult person) ja ohikävellessään illan dj tiedusteli ilahtuneena, aijotko TAAS tulla luukulle ”toivomaan”. Vittu!

Taluttaessani ystäväni pyörää aamulla puoliviideltä kohti Nekalaa, haistoin ilmassa tulevan kesän ja silloin päätin ensi kerralla lukea todella huolellisesti, mitä saamassani kutsukortissa lukee.

Kiitos ja anteeksi ja onnea Sanni ja I rest my case ja hyvää viikonloppua!

Muita skisoiluja:

Inhoa ja pelkoa Helsingissä