Ihanaapihanaa joulun odotusta kaikille muikeasti.
Kone kaatui kolme kertaa tilatessani (viimeisenä päivänä) joululahjoiksi valokuvistamme teetettyjä seinäkalentereita, joiden kokoaminen on muutenkin suoraan saatanasta:
– yritän laittaa kalenterikuviin lahjansaajan puolen sukulaisia. Viidennen kalenterin kohdalla pääni on niin solmussa, että kuva Hipin italialaisesta serkusta aamupalalla päätyy toisen puolen suvun mummolle, joka jouluaattona hämmästelee uutta (komeaa ja huomattavasti nuorempaa) miestäni sekä tapaani kertoa asiasta
– Yritän asetella joulukuulle talvisen kuvan, kesäkuukausille aurinkoisia kuvia sillä seuraksella, että puoli kevättä kalenterissa on ylioppilasaiheisia kuvia serkuistani, joita päädyn järjestelemään paremmuusjärjestykseen, mikä on yleisestikin epäilyttävää ja ahdistavaa toimintaa
– yritän löytää sekaisista arkistoistani kuvia, joissa tyypit olisivat kivannäköisenä, mutta aina joku nälkäinen haukkaa juuri kakkua (yleensä minä), nukkuu iltapalalla tai integroidun tiskikoneen puuttuva kylki pilaa tunnelman.
…tai kaikki em. ongelmat samassa kuvassa.
– yritän kalenterisession ajan olla romahtamatta ja kiroilematta = mahdoton tehtävä.
-> Perhe pitää tilauksen ajaksi ajaa hankeen mukanaan puhelimeni, etten voi soitella valokuvausfirmaan sekopäisiä *****lupuheluita, joissa yhtäaikaa kiristän mahtipontisesti (mää kirjotan teistä mun blogiin, mulla on ainakii satakakskyttuhatta lukijaa ainaskii) ja ruikutan säälittävästi (anna lapselle, anna isovanhemmalle joulu! mulla on hei tosi vaikeeta perheenäitinä ja ihmisenä. Yritän saada kaikille joulumielen, ja mummo miettii siellä, koska tapaa italialaisen.YHYY!)
Oi tätä antamisen riemua ja iloa taas, joka täällä _vaaleanpunaisessa_ talossa vallitsee, saatana! Kalenterien lisäksi muita lahjoja ei tietenkään ole vielä hankittu lukuunottamatta ystävälleni ostamaani maljakkoa, jota Hippi luuli bongiksi.
Joulu on kerran vuodessa, jonka lisäksi ainoa lohdullinen asia on naapurin laittama viesti.
Siellä taas syödään pimeässä vanhentunutta kurkkua! Aivan oikein!
Raastavien kalenterihommien jälkeen vuorossa onkin ihana joulukorttien askartelutuokio, johon on hyvä heittäytyä samoilla raivoilla. Näpertely on tunnetusti terapeuttista puuhaa ja mukavaa yhdessätekemistä. Helvetin kotoilua.
Jos mietityttää, mikä joulukorteissani esiintyvä musta möykky mahtaa olla, niin se on sieluni!
Hyvää mielenterveyttä! Come on everybody let´s duusi muusi!
Mun kalenterissa on nelinkertaisesta tarkastamisesta huolimatta sama kuva kahdesti. Onneksi siinä on pari kolme kuukautta välissä, niin ehkä kalenterinkatsojat ei huomaa…
Tiedän todellakin mistä puhut. Onks tänään viimeinen päivä tilata? VOI VITTU. Mulla tulee tänäkin vuonna helvetinmoinen kiire!!
Saattaa ehtiä vielä huomennakin, mutta yritän jopa saada ne vielä postitettua eteenpäinkin vielä. Eivät kyllä varmaan ehdi, mutta kuten viime vuonna, lähetän ne ”uuden vuoden lahjoina” joulun välipäivinä ja toivottelen hyvää uutta vuotta.
Kuulostaa tutulta..huoh! En yllättyisi, vaikka mulla olisi ”väärien” kuvien lisäksi tuplia joukossa. HUuh!
Tsemppiä sinne 🙂
Ja sitä vielä, että kyllä sää kerkeet!! <3 <3
Mä ajattelin tänä vuonna uusia konseptia ja pyytää Lasta piirtämään ja kertomaan tarinoita, joista kalenteri kootaan. Huhtikuun kohdalla perheen äiti kuolee, koska ei mahtunut enää paperille. Vähän jäi ikävä fiilis ehkä siihen tarinaan…
Ahahaa ja nyt mua miltei hävettää eilisiltainen eteerinen jouluaskartelutuokioni… 😀 Tosin, olen ollut joskus ihan niinku sinä, kivat viimehetken panikoinnit ja silloinhan ei mikään luonnollisestikaan mene niinkuin pitäisi. Sit lopetin joululahjojen hankkimisen, kummasti helpotti stressi, ku saa pakertaa ihan vaan huvikseen! Tänä vuonna rakkaat läheiseni saavat siis tyytyä rumasti koristeltuun pipariin. <3
😀 😀
Mulle voi aina lähettää tuon kortin! Repisin siitä paljon iloa.
Älä koskaan häpeile eteerisiä hetkiäsi <3
Ja sitä paitsi rumasti koristeltu pipari on kaikessa kaksimielisyydessään varmasti paras lahja! Josta tulikin mieleenui, että voisin laittaa tännekin muutamia kuvia eilisistä piparinkoristelusessioista naapurissa! 🙂
Ihanaa joulun odotusta!
Mä aattelin kyllä ehkä vedota että ”no joo siis se niinko näyttää samalta kuvalta, mutta ei se oo kun kato tolla toisella vauvalla on vähän eri ilme käännäs nyt sitä sivua jo”.
Onneksi lähipiirissäni eletään kaksimielisyydestä 😀 Vielä kun sais yhtä innostuneeks piparinkoristelusta, niin voitais pitää tuollaiset sessiot niinku teillä on ollut.
Lämpöistä ja sopivasti hösellyksentäyteistä joulunalusaikaa sinnekin! 🙂
Lisää siihen toiseen kuvaan päälle sellaset helisevät irtosilmät! 🙂
Kiitos samoin! Hösellystä täällä on ainakin ollut 🙂
Hahaa, aivan mainioita postauksia sulla! Entisenä Mansen muijana, nykyisenä Ruotsinpyhtään Ruukin akkana ei voi muuta, kuin tykätä!
Ps. Piokani 19 v., joka asuu omillaan saa mutsi-akalta pyykinkuivaustelineen pukinkonttiin. Tyttäreni, myöskin 19 v. saa pääkallotaulun.
Joulu on vuoden armahin aika…
Toi on kyllä suurin jouluhuijaus mitä ikinä keksitty, ”tilaa lahjat näppärästi tekemällä kuvistasi kalenteri”, tai vielä pahempi on se KIRJA. Voi saatana, älä vaan ikinä tee. Tai edes ajattele sen tekemistä, alko heti vituttaan.
Täällä myös alkoi kierrokset nousta välittömästi, kun muistelin omaa parin vuoden takaista sessiotani ”niin helpon kuvakirjan parissa, että mummikin sen osaa tehdä!” Saatana, saa seuraavan kerran se mummi tulla väkertämään sen perhanan kirjan, kun on kerran niin helppoa. Tai no siis, seuraavaa kertaahan ei tule kuin ehkä korkeintaan kuolleen ruumiini yli.
Tunnen siis tuskasi, vaikka jostain kumman syystä tänä vuonna oma kalenterin väkertelytuokio vahingossa sujuikin ilman suurempia ongelmia. Johtuen ehkä siitä, että aiheena oli kissat eikä esim. sukulaiset.
Moro Ruukin akka! Kiitos mahtipalautteesta 🙂 ja hyvistä lahjaideoista myös!!
Nii in! Todellakin on hullu huijaus!!
Onneksi en oo tohon kirjaan lähtenyt. Vähän jopa taisin sitä kirjaa siellä sivuilla miettiä, että ois aika ihana lahja isovanhemmille, mutta aika nopeesti tunnustin, ettei mulla olisi siihen voimia. Jopa kalenterin ”tekstilaatikot” tuottivat suunnatonta pään vaivaa ja kun olin kirjoittanut jotain ”tässä minä leivon äitin kanssa helmikuussa” (Ai jaa hei, enpä vissiin näe sitä tätä kuvaa katsoessani eikä muuten varmana ole edes helmikuu) yms shittiä päätin poistaa kaikki tekstit ja antaa kuvien vaan puhua puolestaan.
Huh, kiihdyin taas hulluihin raivoihin tätä kirjoittaessani. LÄÄKKEET!
AAAARGH! olin unohtanut sen osaavan Mummin!! AnniM suistit mut juuri taas ja lopullisesti pois raiteiltani.
HUoh. Onneksi en ole yksin.
Pitäisi perustaa sellainen kerho, jopa työväenopistomainen kurssi, jossa se kalenteri (jatkokurssilla jopa ehkä kirja) kasattaisiin yhdessä syksyn mittaan. Yksi kuva ja teksti kerrallaan. Ja joku uskomaton atk-karma-neropatti tekisi sen haastavan teknisen osuuden meidän kaikkien puolesta ja kurssilla olisi myös sukututkija, joka tsekkaisi oikeat tyypit oikeisiin kalentereihin. Ehkä myös valokuvaaja, joka ottaisi hyvät kuvat kaikista vuoden varrella!
Ja joku lääkkeidenjakelija ja psykologi niin hetkiin, kun vihdoin on saanut kuvat selattua, muokattua (!!), kaikki asennettua, oikeet sivut auki ja pitäis alkaa leikkiin supervoimilla varustettua mummoa, ja sitten puolet kuvista on vääränkokosia/-muotosia kyseiseen kohtaan. Ei mun on nyt pakko mennä johonkin meditaationurkkaan hetkeks, uh.
Jos mä saisin valita, maksaisin vähän ylimääräistä, tekisin kuvakirjat ja kalenterit aina macille tarkoitetulla iPhoton omalla kuvakirjaohjelmalla;
Voi ei. Mulla sama homma edessä… Ööö hetkinen, ens yönä! Varsinkin öiseen aikaan on aika mukavaa alkaa puuhastelemaan tuon pikku pikku kalenterin kanssa. Ehkä pakenen kuistille ja otan rentouttavan lasillisen viiniä jokaisen onnistuneen kuvan jälkeen 😀 Yhtä innostavaa joka vuosi tuo kalenterin teko, mutta pakko silti tehdä kun on isovanhemmille ja isoisovanhemmille ihan hittilahja. Heh.
Jaahas ja nyt löytyi pitäjäkin tuolle seinäkalenterin tekemisen alkeet idiooteille -kurssille 😀 Tästä kommenttilootasta päätellen osallistujia on ruuhkaksi asti!
Kiitos hyvästä vinkistä! Täytyy ehkä ensi vuonna testata tuota! 🙂
Voimia <3
Jos ehdit kuistille lasilliselle, niin tuu samalla poikkeen meillä -> jeesaan eteisen tapetoinnissa, vaikka henkisesti!
Mä varauduin järkyttävään säätämiseen, mut Vistaprintin softapa toimikin! :-O Oikeesti kesti ehkä puoli tuntia. Yhden kokemuksen perusteella siis suosittelen lämpimästi.
Erittäin hyvin sanottu siellä perällä!
Ehdottomasti lääkkeet ja psykologi messiin!
🙂
Ilahduttavaa, ettei kaikki ole romahtaneet kalenterihommissa 🙂
Kiitos vinkistä siis!! <3
Eipä kestä! 🙂 Disclaimerinä tosin, että teetin kaikille mummeille ja kumminkaimoille saman kalenterin ilman nokkelia kuvatekstejä tai henkeviä aforismeja – tai mulle olis varmasti käynyt just kuten kuvailit…
Siinä tapauksessa:
Tervetuloa kalenterin tekemisen alkeet idiooteille – kurssille siis 😉 siellä opimme myös henkeviä aforismejä ja nokkelaa sanailua!
Mukaan vaan!
Jebu. Eli: piokani = poikani (voi herramunreiteni näitä prkleen lyöntivihrehiä…)
Mut joo, vielä joulusta: tässä Ruukin akan huushollissa ei sinänsä hinguta jouluruokien perään: tämän joulun toive:” akka-mutsi voikko tehä niitä nyrkinkokosia lihapullia aattona, jos on paljon valkosipulii ja chiliii…?” Ruukin akan vastaus: ”Joo, jos kuoritte perunat, ennenku MÄÄ tuun aamuvuorosta, ni kato kaikki käy.”
Isot kakarat vastaa: ”Joo, kyl myö lähtää toho”.
Joulu on edelleen vuoden armahin aika…
Semmoinen kurssi on! Huomasin esitteestä, kun isoisä oli atk-kurssilla (ei oppinu).