Viikon päästä Tampereen Mediapoliksessa (Tohlopissa) järjestetään talvilomaviikon alkajaisiksi Lasten Lauantai –tapahtuma. Lapsiperheille suunnatussa tapahtumassa pääsee muun muassa seuraamaan Maltin ja Valtin sekä Miinan ja Manun esityksiä, tapaamaan Lumikuningatarta ja Prinssiä, taiteilemaan SirkusRakkausPumPumin maalausseinälle sekä nauttimaan kahvion herkuista.
Lisäksi tapahtumassa on myös Lasten Kirppis, joten kannattaa varata käteistä mukaan. (Sisäänkäynnin lipunmyynnissä ja aulan kahviossa voi käteisen lisäksi maksaa kortilla.)
LASTEN LAUANTAI
La 25.2.2017
Klo 10.00-14.00
Liput ovelta 5e/kpl, alle 1v. maksutta
Miina ja Manu United Studiossa: klo 10.30, 11.30, 12.30 ja 13.30.
Maltti ja Valtti United Studiossa: klo 11.00 ja klo 13.00.
Tapahtuma Facebookiin päivittyy lisätietoja, klikkaa sivulle tästä.
ARVONTA!
Sain lukijoille arvottavaksi yhden lippupaketin (sis. 4 pääsylippua) Lasten Lauantai -tapahtumaan. JEE! Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, mikä on paras tai ylivoimaisesti huonoin kirppislöytösi?
Kommentoi 22.2. mennessä, sillä torstaina 23.2. julkistan blogissani lippupaketin voittajan. Muistathan jättää vastauksen yhteydessä meiliosoitteesi sille tarkoitettuun kenttään (ei näy kommentin yhteydessä!)
Jotta ensimmäiselle ei tulisi paineita, aloitan itse kertomalla parhaan kirppislöytöni. Mahtavin kirppislöytöni tai ainakin rakkain löytöni on keittiömme punainen pöytä.
Ostin lempipöytäni Härmälän Lähetystori-kirppikseltä varmaan seitsemäntoista vuotta sitten, asuessani vielä vanhempieni luona. Löytöni hinta, kaksisataa euroa, oli iso summa irroittaa kesätöissä tienaamistani rahoista, mutta joku punaisessa pöydässä kuitenkin huusi nimeäni. Tiesin haluavani kyseisen retropöydän joskus kotini keittiöön.
Pyöreä pöytä ei mahtunut porukoillemme ovesta sisään ja lopulta se nostettiin huoneeseen ikkunasta. Isäni vihasi räikeää retropöytää ja vannotti ottamaan sen mukaani muuttaessani pois kotoa. Olen pitänyt lupaukseni ja pöytä on kulkenut mukanani kaikissa asunnoissani, jopa 26:n neliön yksiössä, jossa iso pöytä vei puolet kämpästä.. Tosin muuttaessani Berliiniin porukat heltyivät jeesaamaan ja ottamaan lempipöydän vuodeksi suojiinsa.
Koska pöytää ei saa osiin, on sitä kuljeteltu ja siirrelty monin konstein. Palattuani Suomeen ja muuttaessani Hipin kanssa yhteen, isäni toi pöydän moottoriveneellä(!!) keskustaan, Laukontorin rantaan, josta Hippi olallaan kantoi pöydän noin kilsan matkan uuteen asuntoomme eri puolelle keskustaa. Kaksiossammekin pöytä vei vähän vei liikaa tilaa, mutta pidimme siitä silti.
Myöhemmin pöytä muutti mukanamme Nekalaan, jossa se saa paistatella kukkakeittiön keskiössä -pöydällä saattaa jopa olla vaikutusta keittiörempassa tekemiimme tapettivalintoihin.
Tuntuu kuin molemmat olisimme vihdoin saapuneet kotiin.
Epäkäytännöllisyydestään tunnettu pöytä onkin yhtäkkiä äärimmäisen käytännöllinen. Lasikuitupinta ei ole moksiskaan, vaikka sitä päivittäin hakataan haarukoilla ja hinkataan sämpylätaikinasta tai tussisekoiluista. Kaiken saa pyyhittyä, eikä kestävä pöytä ole koskaan keikannut kiipeilystäkään.
Välillä punaisuus on ehkä vähän kyllästyttänyt itseänikin, mutta enää en osaa kuvitella aamukahviani ilman iloista retropöytää, jonka ympärille kiteytyy niin paljon muistoja.
Minkäslaisia parhaita tai äärimmäisen huonoja löytöjä te olette tehneet?
Parhain ja samalla huonoin ostos kun raskausaikanani ostin lähikirpparilta keinutuolin. Näin itseni siinä viettämässä imetystuokioita ja keinuttamassa nyyttiä uneen. Tuolin mukana tulikin koiperhosia ja mies otti siitä itselleen pleikkarinpeluuvaltaistuimen. Mutta pääsinpäs minäkin lopulta keinumaan!
Madamoiselle-tuoli. Ostin viime vuonna ruskean Madamoiselle-tuoli niin nertikirppikseltä. Tuolista oli huono kuva ja en päässyt noutamaan sitä itse. Otin riskin,joka kannatti. Tuoli oli kuin uusi!
Löysin kerran aivan uutta hohtavan IIttalan tuotantoa olevan valurauta kattilan, toiselle ei ollut ihanuudelle ilmeisesti käyttöä. tätä löytöä ei itselläkään tallessa ole Enään. Valitettavasti.
Ehdottomasti parhaita kirppislöytöjäni ovat olleet lasten merkkivaatteet, oikeasti kirppishintaan. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin löytää esim. Mainion tai Papun hyväkuntoisia vaatteita muutamalla eurolla.
Huonoin kirppislöytö on pihakirppikseltä ostamani alias-peli. Myyjän mukaan kaikki osat piti olla tallella. Ei sitte ihan ollu, laatikosta löytyi tiimalasi ja kymmenkunta korttia. Pelilautakin oli, mutta jonkun toisen pelin. Ei oo tullu paljon pelailtua…
Ensimmäisenä tulee mieleen Miina ja Manu -leipovat kirja, jota lapsi toivoi vaikkei ollut koskaan nähnytkään.
Pieni mintun vihreä vanhan ajan ompelululaatikko, joka oli itse tehty ja koristemaalattu kukkasin ja vuosiluvuin. Myöhemmin kävi ilmi että kummitädilläni oli saman tekijän ompelululaatikko myös. Oli ostanut aiemmin Pirkanmaan kirpparilta. Nyt meitä yhdistää nämä ystävyyslaatikot 1930-luvulta, minä niistä nyt puhumme. Korvaamattoman arvokkaita meille ja ihana löytö.
Artekin syöttötuoli 13e Nekalan kierrätyskeskuksesta! Vaikee oli vastustaa, vaikka oli jo kaks syöttistä. Perustelin sit kotona ostosta äitiyshuuruilla ja järjettömällä jälleenmyyntiarvolla. Toki hillosin sen sit vaan vintille käytön jälkeen, et se niistä mielettömistä myyntivoitoista…
Paras voisi olla nettikirppikseltä Artekin pieni sohvapöytä, jota hakiessa tehtiin samalla kiva kesäretki erääseen rannikkokaupunkiin. Pöytä ei ollut aivan uudenveroinen, mutta ei se ole käyttöä haitannut.
Paras nettikirppislöytö on ehdottomasti Artekin sinikantinen pöytä, joka ilahduttaa joka kerta keittiöön mennessäni. Lasten lukuiset rävellyksetkään eivät ole aiheuttaneet pintaan pelkäämiäni tuhoja ollenkaan.
Näin mielessäni kuinka paleleva, lyhytkarvainen koiramme kantaisi ylpeänä kirkkaanpunaista toppatakkia jonka sille löysin kirppikseltä.
Ensimmäisen ulkoilun vuorotellen makasi maassa kuin halvaantunut tai teki hurjia loikkia yrittäessään hankkiutua puvusta eroon… Tuolla se nyt roikkuu, naulakossa ja odottaa että saan inspiraation myydä eteenpäin..
Minä löysin kerran keittiönpöydän ja neljä tuolia. Viiskytlukutyylinen, feikki-tapiovaara, ihana! Nytkin tässä naputtelen pöydän ääressä. Parasta oli se, että pöytä oli täysin spontaani ostos Savonlinnasta, mahtui kyytiin Skoda octaviaan ja pääsi kotiini Kajaaniin. Yhteistä historiaa meillä on jo yhdeksän vuotta. Ja hinta! 80€! Hullua!
Olen löytänyt kirppikseltä myös nykyisen sohvamme (nahkaa, nelikulmainen, huippu mukava), löhönojatuolini rahilla sekä satunnaisia muita huonekaluja. Kirppikset on parhaita, sydän itkisi verta ostaa täysihintaisia laatuhuonekaluja uutena. Nyt pitäisi löytää tv-tuoli…
Paras kirppislöytö on tummansininen nahkainen pieni laukku. Löysin sen eurolla (!!) ja olen todella käyttänyt sitä koko rahan edestä. Roikkuu mukana paikassa kuin paikassa 🙂
Paljon on tullut kirppiksillä kierrettyä, tosin nykyään harvemmin. Kolmelle lapselle on tullut joskus löydettyä erittäin hyvää vaatetta. Miettiessäni mieleenpainuvinta ostosta..englanninlaku kankainen paita, hinta 0.50€. Kangas oli niin hieno, että ostin paidan vaikka ei sopinut kenellekkään kolmesta lapsestamme?. Lopulta tein siitä vanhimmalle tytölleni partioon kangaspussukan astioille. Partioleireillä ollut mukana ja aina kun nään pussukan mieleeni tulee lastentarvikekirppis Ylöjärvellä, josta paidan ostin.
Nettikirpparilta löydetty kunnostettu Artekin puolipyöreä lastenpöytä.
Tähän liittyy tarina, nimittäin mies oli yks aamu tuolla tytön huoneessa jotain hämmentämässä ja sanoi että ois kiva jos täällä ois tytölle pöytä missä piirtää jne. Sanoin että joo, niin ois mutta huolin vaan artekin 95:n mustalla tai valkealla kannella. Sivistymätön moukka (aviomieheni) meni sitten ihan itse nettiin katsomaan että millainen se koko pöytä edes on ja kappas, just 20 minuuttia sitten joku oli laittanut myyntiin KAKSI sellaista kohtuulliseen hintaan ja alle 5km:n päässä. Soitin heti ilmoituksesta, toinen oli jo mennyt ja me saimme toisen. <3 Kunnostaja oli puutöiden opettaja, joten pöytä on ihan kuin uusi.
Artekin lastentuolit löytyivät vuotta aikaisemmin vähän samalla tavalla.. 😀
Ihana karhuherra Baddington- laukku aivan iskemättömässä kunnossa. Sellainen minulla oli muksunakin mutta olin sen joskus myynyt kirppiksellä pois
Mun parhaat kirpparilöydöt on aika pieniä. Oon kyllä tehnyt monia isojakin, jotka ovat hyviä ja olleet jatkuvassa käytössä, mutta nämä kaksi ovat ylitse muiden: venäläinen ruusuhuivi ja nahkainen käsilaukku. Huivin ostin n. vuonna 2000 Helsingin Kurvin Fidasta jollain todella pienellä rahalla. Se on villaa ja kokoa suuri, joten se toimii myös tarvittaessa peittona esim. junassa (sekä aikuisella että lapsella). Kulumisen jälkiä ei juuri näy, vaikka se on ollut jatkuvassa käytössä kaikki nämä vuodet. Käsilaukku on taas suutarin tekemä ja vaaleaa nahkaa, olen joskus nähnyt noita nimitettävän satulalaukuksi. Etsin sellaista monta vuotta, kunnes kyseinen yksilö tuli vastaan Lapuan Fidassa. Se maksoi 3,50 (olin katsellut huutonetistä noita laukkuja, mutta hinnat tuntuivat kipuavan aika ylös) ja tuolla hetkellä laukut olivat tarjouksessa puoleen hintaan!
Jos joku harrastaa kirpparimatkailua, voin suositella tuota Lapuan Fidaa. Se on todella iso ja hyvässä järjestyksessä. Hinnatkaan eivät ole liian korkeita.
Hyviä löytöjä on aika paljon. Aina tulee hyvä mieli, kun löytää edullisesti jotain kivaa tai jotain tarpeellista.
Parhaimpia löytyjä on paljon,viimeisin vitosella käyttämättömät lasten laatukengät. Monesti tuskailtu muutama vuosi sitten ostettu mökäauto.
Paras löytö on ihan hiljattain kirpparilta ostettu metallinen hedelmäkori kahdella eurolla! Kori on akrobaattinen ja sen pystyy vääntämään eri muotoihin tai sen voi laittaa vaikka roikkumaan kahvoistaan ?.
Paras löytö on ollut 6e uudenveroiset nahkasaappaat, jotka sopivat kuin tehtynä jalkaan. Ja joista tuttava sanoi että Mulla on samanlaiset, ne maksoi 200e.
Saan niistä kehuja aina kun ne on jalassa.
Paskin ostos oli ihana oranssi karvamatto joka olikin ilmeisesti homeessa mutta pesty niin voimakkaan hajuisella aineella että kesti hetken ennen kuin kotona pesuaineen haju haihtui ja homeen haju paljastui…
Kotimainen 60-luvun hääpuku tori.fi:stä naurettavan halpaan hintaan. Ostin sovittamatta, koska puvun nähtyäni tiesin, että SE ON SIINÄ. Ilman muokkailuja tanssin häät ikionnellisena täydellisessä vintage-mekossani! Ja luonto kiittää kierrättäjää.
Käsilaukku. 20 senttä maksanut pikkuinen pöllölaukku jossa on söpö kisuvedin vetskarissa. Pikkumimmi on ihan höpönä laukkuun ja se on niin komia et kun taapero sen (ehkä) joskus hylkää, äiti sen salamana säilöö itselleen.