Uusi paskiaisarki Hipin hoitovapaan loputtua oli juuri lähtenyt rullaamaan.
Totuimme heräämään tyhjään taloon Hipin häipättyä jo ennen seiskaan töihin. Päikkyaamujen kiireiset puurot lusikoitiin jo ihan hyvällä meiningillä ja vapaapäivien aamut yksin poikien kanssa täyttyivät askarteluista, hassutteluista, Muumeista, nahisteluista ja uimahallireissuista.
Pikkuveljellä alkoi pikkuhiljaa mennä jakeluun isänsä olevan töissä -enää punapää kyseli isin perään vain tunnin välein. Totuin kiireeseen ja heräämään joka aamu ennen seiskaa, lähtemään töistä ajoissa kiirehtiäkseni hakeamaan pojat päikystä ja miettimään ruokia. Hippi oli ihan hyvällä fiiliksellä palattuaan takaisin duuniinsa hoitovapaiden jälkeen. Tottui töistä suoraan tupsahtamaan oransseissa raksavermeissä puistoon, jossa poikien kanssa odotimme.
Mutta sitten tuli pari jalkapallo-ottelua.
Pari ”sellasta pallontavoittelutilannetta”.
Pari katkennutta asiaa polvessa.
Pari saikkua.
PARI (ei yksi vaan jopa ehkä PARI!) polvileikkausta.
Pari fysioterapiasuunnitelmaa.
Että ihan pari muuttujaa.
Kiire on katkennut, mutta pinna on kaikilla vähän koetuksella. Terassi on kesken ja vettä sataa viidettä päivää. Pieni punapää käpöttelee Hipin perässä joka paikkaan ontuvaa valssiaskelta taidokkaasti imitoiden.
Että mitähän vittua tästäkin taas tulee muuta kuin entistä parempi polvi ja toivottavasti sopuisa syksy muuttuneine suunnitelmineen. Jalkapallo on hieno laji ja ei auta, kun mennä eteenpäin.
Hyvää alkanutta viikkoa!
PS. Vähän tekisi mieli laittaa reklamaatiota tai lähettää vaikka postikortti esimerkiksi tälle jalkapalloaiheiselle kirjeenvaihtoystävälleni, joka sopivasti juuri muutti Berliiniin.
Lue myös:
Täällä täsmälleen sama paitsi koripallo – akillesjänne 🙁 I feel u! Hulluna tsemppiä ja myötäelämistä!
aaaarghhh!! KIITOS ja sinne myös paljon tsemppiä! sitä tarvitaan!! <3
Meillä se oon minä, joka koluan ja saikuttelen sohvalla. Millon en murra varvastani, loukkaan selkäni kaatumalla portaissa. Yleensä telon itseni kotona, en tietenkään harrastuksissa, joihin kuuluvat kohtalaisen tapaturma-alttiit ratsastus ja moottoripyöräily. Että jos perustatte jonkun ”tapaturma-alttiiden perheenjäsenten läheisten vertaistukiryhmän”, niin välittäkää yhteystiedot mun miähelle. Sillä varmasti hermonkiristimet kaipais jonkinlaista kilometrihuoltoa.
Oh noes! Meillä Hipille käy näitä pidemmän kaavan loukkaantumisia enemmän, mulla taas on useammin jotain pientä..
Mutta nyt on sen verran pitkän kaavan lepo, että ehkä kaikki tarvisimme jotain vertaisapua 😀 😀 että pidetään harkinnassa! Varovaista syksyä sinne!