Koska Poika toivoi synttärilahjakseen, että äiti ois taas kaivuri-Rane!, lähdimme koko perheen voimin hiekkalaatikolle, jossa päivänsankarin toiveesta Ranena huusin ja kiroilin ääni käheänä reteällä tampereen murteella lapatessamme kaivurilla hiekkaa kuorma-auton kyytiin. (Olin kainosta toiveesta otettu, vaikkei imitaationi tosin suuremmin poikkea normihabituksestani istuessani naapurin muijien kanssa iltaisin pihassa).
Tehdessämme sateen tieltä lähtöä kahvitauolle, kiiruhti vanha tuttu totuusmummo puiston halki. Tietysti.
– Ei voi olla totta! Nysse äitikin on täällä ulkona! (tutulla lainilla sisään!)
– Niin..heh..Moi!
– ..kummää aina vaan nään tän isän ja Pojan täällä leikkimässä.
-…nii..
– ..tän pienenki mää oon täällä puistossa jo nähny monta kerta, mutta äitiä en oo nähny taas piiiitkäään aikaan!
– ..niin..
– Näyttää ihan isältään tää pieniki poika!
– ..niin kai..
– Mutta äitiä ei oo taaskaan näkyny!
– ..niin..
– Sillä mää vaan, että mää halusin suakin halata ja onnitella..
*Mummo mykisti jupinani isolla syleilyllään.*
– Onnee ny vaan äitilleki ihan kamalasti! Mua alko ny kuule ihan itkettään kummää näin tän äitinki täällä ja teijät kaikki.
Eipä ollut ainoa.
[[{”fid”:”639929″,”view_mode”:”media_original”,”fields”:{”format”:”media_original”,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:””,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:””},”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”300″,”width”:”450″,”class”:”media-element file-media-original”},”link_text”:null}]]
Siis kyllähän tolta mummulta pitäis nyt kysyä kaikki suuret kysymykset elämän ja kuoleman väliltä. Jos hän ei niitä tiiä niin kuka?! 😀
Rakastan tätä sun blogia! Ensin nauroin vedet silmissä, kun mietin sua huutamassa hiekkalaatikolla ja sitten itkin vedet silmissä, kun mietin mummoa. Voi kyynel. Ja nyt on hyvä lähteä töihin hanat auki!!!!!!
Voi ihana totuusmummo! Ja ihana Hippi-Kaivuri-Rane-ja-Pojat-perhe!
Muakin alkoi itkettää tää teksti! Ja sit ois kiva saada näyte siitä kaivuri-Rane imitaatiosta, ku mää en ees tiedä sitä alkuperäistä… 🙂
Mie en kestä! Tämä blogi<3 Olen ollut blogien suurkuluttaja ja eksynyt aina selailemaan lähinnä niitä vitivalkoisia koteja ja täydellisiä asukokonaisuuksia viliseviä lifestyle-blogeja, mutta sitten... löysin Asikaise:n maailmaan ja sepä oliki sitte rakkaatta ensisilimääksellä! Et kuule arvaakaan kuinka monilta aamu-ärhentelyiltä on vältytty ihan vain sillä, että on saanut aamukahvin äärellä tirskahdella jutuillesi ja lähteä sitten hyvällä mielellä töihin! Lemppareita ovat erityisesti ”muistelu-osiot”. Olen itse samanlainen nostalgisoija ja on ollut aivan ihana huomata että joku muukin painaa mieleensä paikkojen ja ihan tavallisten tapahtumien pieniä yksityiskohtia ja osaa vielä kirjoittaa niistä niin eläväisesti. Ja juuri se tekee tästä blogista ainutlaatuisen; jokainen postaus on kuin pieni tarina. Itseasiassa olen vilpittömästi sitä mieltä, että seikkailuistanne saisi koottua vaikka kirjan ja uskon, että moni muu lukija on tästä aivan samaa mieltä! Olisikin joskus mukava lueskella vähän pidempiäkin kirjoituksia 🙂
Siispä KIITOS hyväntuulisesta, värikkäästä ja ennen kaikkea aidosta blogista ja aurinkoista syksyä koko perheelle! Olette ihania!
Ihana Totuusmummo! <3
♡
Ihanaa nauraa ääneen, mie fanitan tuota mummoa.
Voi kun tästä postauksesta tulee niin hyvä mieli. Montakohan kertaa oon käyny jo lukemassa…
Ko mie näin otsikon että tothuusmummosta tullee taas sanomista niin mie jo melkein nauroin siinä ja painoin syäntä. Voi taivasten trattilakki! Tothuusmummo se vain pahenee mitä kylmemmäksi käypi kartanola sää!!
:´D :´D
Joku on parempi meme generaattori kuin minä! Oh noe! Kiitos!
Sillä on varmana vastaus kaikkeen <3
No niin itketti muakin tämän kertainen kohtaaminen! ;´)
Voih, ihanaa! Kiitos kommentistasi. Tästä tuli niiiiin hyvä mieli <3
Paras! 🙂
Samoin!! 🙂
Itsellenikin tulee! 🙂
Hahaa! Parasta, että totuusmummo on jo odotettu täällä 😀