..kolmatta peliohjainta ja pikkujakkaraa,
..muutamaa pikkuautoa,
..pehmoleluja,
…kiipeilyseinää,
.. jotain herkkua iltapalaa,
…ja sit, jos olis vielä isoveljiä? Mielellään monta.
…meiltä on meinaan just noi kaikki loppu ja tarvittais vielä tänä iltana..
Ok, tullaan kohta!
Mitenkä se menee niin mainion hienosti vinoon tuo matonkulma alimmassa kuvassa? Fengshuivainu heräs ja penään lisätietoja! Onko sitä tuunattu ite?
Siihen pitää naapurin muijan vastata 🙂 Mutta musta se näyttää, kun ois vaan kulma rutussa..en tosin oo ihan varma..
Matosta on leikkien lomassa mennyt kulma ruttuun 🙂
Viikko sitten siivosin varastoa, löysin laatikon vanhoja kirjeitä. Hymähdin sitä miten hassua on, että yksi kirje on lähetetty minulle Kotkan meripäiviltä. Muistan miten siistiltä ja kivalta tuo tapahtuma kuulosti, ja muistan kuinka olin vähän kateellinenkin niille Kotkan reissuille. Olisin itsekin halunnut joskus olla mukana. No jaa, nyt sitten ollaan mukana, kun kaupungista on tullut yllättäen asuinkaupunkini. Meripäiville pääsee alle kymmenen minuutin. Jätin loput kirjeet lukematta, ja nostin laatikon takaisin hyllylle.
Viikko tuosta tapahtumasta tuijotan jonkunAsikaisen blogia, ja mietin miksi sitä kirjoittava nainen näyttää etäisesti tutulta. Pääsen viimein siihen kirjoitukseen, jossa kiroat epäonnistumisia valokuvissa, ja tajuan kuka olet! Sama tyttö, jolta tuon aiemmin mainitun kirjeen silloin aikoinaan sain 🙂 Sama tyttö, jonka kanssa olen muuten poseerannut hippivaatteet päällä hervoton rauhanmerkki kaulassa vähän yli 20 vuotta sitten, tulla tupsahti menneisyydestä tietoisuuteen. Hah, mikä sattumus!
Että ajattelin vain moikata 🙂 terkuin, Hanna (se, jonka salanimi Ranskiksissa taipui homoksi, ja päätimme luopua siitä koodikielestä)
P.s mistä mä edes muistan näitä juttuja 😀
Ja taas tuli lottovoittoja. Meikäläisen keittiön tapetti esiintyy tällaisessa mahtiblogissa neljässä kuvassa ja työhuoneen tapettikin kerran! Ei oo totta, miten tyylikästä!
Hanna! Mahtavaa, että moikkasit ja muistutit hylätystä koodikielestä ja kaikesta! Voi rakastuneet ranskikset ja rauhamerkki. Aaaaargh, onpa hauskaa! 😀
Vai Kotkassa vaikutat nykyään, hauskaa sekin. Eipä tästä oo kauaa, kun siellä taas kävin sukuloimassa. Meripäivillä tosin ei oo hetkeen tullu käytyä.
Voi että. Kaikkea hyvää sinne!!
Hei, mahtavaa! Naapurin muijan kämppä on kyllä niin tyylikäs ja ihana!
Ja niin ilmeisesti on teikäläisen koti! Vau! 🙂