– Semmosta mää vaan soittelin, että et sattuis tietään, missä mun pyörä mahtaa olla, ku ei näy tässä pihassa?
– …
– Kusse oli sulla viimeks ja..
– Emmie tiiä tai emmie.. kummie..
– …ku mulla ois vähä kiire töihin..
– Eiku ai niin joo, mie varmaa unohin sen..mihinkäs mie sen unohin..
– Niin MIHIN?
– Ku emmie muista…
– NO ALA MUISTELLA!!!
– Ehkä reenikselle..
– Voi vittu!
– Eiku emmie sitä sinne kummie..eiku mihinkäs mie sen..
– NIIN?!?!
– Mie saatoin unohtaa sen …
– MINNE!??!?!?
– Ehkä Tapin eteen.. Joo, se on varmaan siellä..
– Luuleksää, että mulla on tässä aamulla aikaa juosta ympäri Nekalaa pyörää ettimässä, kummää oon muutenki myöhässä..
– Eiku ei sun kannata mennä ettiin sitä..
– !??!
– Kummie unohin ne pyörän avaimet..
– MINNE??
– Miun takin taskuu, ja se takki on miulla täällä töissä…-
– Voi VITTUUUH!
– Anteeks.
– SÄÄ ET ENÄÄ IKINÄ LAINAA MUN PYÖRÄÄ YMMÄRRÄKSÄÄÄ!!!
Jep. Maanantai alkoi perinteisellä pyöräraivolla ja tänään ennen työpäivää etsimme ympäri puistoja Pojan pyörää, joka lopulta löytyi eskarin pihasta -taas. Kysyttyäni, millä pitkätukka oli Pojan edellispäivänä hakenut, hyväntuulinen eskarilainen muisteli isänsä saapuneen paikalle ehkä skuutilla. Joo, skuutilla se tuli ja me tultiin sillä yhessä. Vähän hämmentyneenä kuuntelin skuuttikertomusta, mutta pihassamme huomasin Pojan skuutin ohjaustangon totta tosiaan olevan hilattu suunnilleen pääni korkeudelle, kaksimetriselle ajajalle juuri sopivaksi. Mitä helvettiä, miksi!
Toissailtana etsimme hädissämme Pojan hammasta (KYLLÄ), jonka Hippi oli laittanut TALTEEN
_tiskipöydälle_!!!
TAAS!!! (kuka hullu hammaspotti-idiootti piilottelee hampaita(! jopa omiaan!!) jopa uudestaan maailman paskimpiin ”säilöihin”, jotka on laatua ”ei kummie heitin sen silmät kiinni jyrkänteeltä hiekkarannalle”, paitsi että aaltojen pyyhkimästä jyrkännehiekkarannastakin löytäisi maitohampaan helpommin, kuin sääriluun meidän tiskipöydältä.
Lopulta Hipin yrittäessä neuvokkaana keksiä muovailuvahasta ja ties mistä hertsinpertterin jyvistä kuusivuotiaalle sekä hammaskeijulle täydestä menevää ”hammasta”, minä uskomattomana superarkeologina, löysin päivällä irronneen etuhampaan keittiömme lavuaarista.
Riemun sijaan hammasoletetun löytymisestä aiheutui lisää riitaa, sillä mitalin ja kunniamaininnan sijaan saikin Hipiltä syytteitä, joiden mukaan MINÄ olisin alunperin syypää hampaan häviämiseen, koska olin tiskipöytää siivotessani heittänyt hampaan lavuaariin! (EDELLEEN: kuka hullu hammaspotti-idiootti piilottelee hampaita(!!!) aina uudestaan maailman paskimpiin ”säilöihin”,TISKIPÖYTÄ EI OLE HAMMASTEN SÄILYTYSPAIKKA!)
Kolme tuntia myöhemmin (noin keskellä yötä) etsimme raivolla kolikoita, ettei hammaskeiju vahingossa totu seteleihin ja syökse koko sakkia konkkaan, sillä seuraava maitohammas heiluu jo!
Tilannetta ei ole varsinaisesti helpottanut se, että tällä viikolla molempien töihinlähtöaikataulut ovat aamuisin osuneet juuri sen verran limittäin, ettei kenellekään ole ollut selvää, tössötelläänkö aamuisin hampaankätkijä-Lebowskin haluatteko-aamupalaksi-vaikka-toustia-Netflix-sekoilulla vai edetäänkö minun tehokkaalla aikaikkuna-natsitaktiikalla!! Kyseisiä metodeja kun ei voi mitenkään yhdistää samaan lähtöaamuun, yhteen alakertaan tai parisuhteeseen vaan yhdistämisestä seuraa pelkkää paskaa ja sähinää ennen aamukahvia.
Jeps. Hampaat lavuaarissa, pyörät hukassa, liian hidasta elämää ja aivan liikaa vaihtoehtoja aamuisin, ero mielessä ja mitä näitä nyt on. JA NYT ON VASTA KESKIVIIKKO! Kyllä olisi taas parisuhde- ja cycloterapeutti Maaretti Asikaiselle vähän hommaa.
I rest my case.
Että ihanaa viikkoa vaan kaikille!
Lue myös:
