Terkkuja aivot mössäävästä joululomalimbosta, jonka imussa perinteisesti seilaan yökkäreissä mussuttamassa konvehtirasian hyljeksittyjä ananassuklaita yrittäen ratkaista, mikä viikonpäivä mahtaa olla menossa tai tulossa. Eilen saamani reagointia vaativa työmeili järkytti mieltäni lähes yhtä paljon kuin Leonardo DiCaprion kuolema aattoiltana katsomani Titanicin lopussa.
Mitä helvetin helvettiä James Cameron!!
Kaksikymmentä vuotta ei todellakaan ole riittänyt käsittelemään maailman ihanimman Jackin kuolemasta seurannutta pettymystä, josta alkoi jälleen useamman päivän alamäki. Mikään määrä käsikirjoituksen opintoja ei lohduta, vaan taas meni helposti kolmekin päivää naama tonnin setelinä DiCapriota miettien ja Titanic-elokuvan kuvastoa selaten. Söin jopa karpalokonvehdit Fazerin rasian pohjalta.
Lopulta Hippi päätti puuttua surutyöhöni ja piparkakkutalon raunioissa rypemiseen ja varasi meille spontaanisti pienen luksusloman Rantasalmen kylpyläresortista. (Kaikkia kotimaan matkailijoita suosittelen tsekkaamaan Saimaan Järvisydämen, jonne valmistui juuri kivoja maisemasviitti-igluja ja saunapaatteja, ihana paikka!) Vaikka kohmeinen Leo läikähtikin mielessä pulikoidessani jääkylmässä Saimaassa, piristyin ihanalla kylpylälomalla huomattavasti. Reipas reissu sai nousemaan konvehtirasian pohjalta ja tänään olin jo hokkarit jalassa jäällä nostelemassa pystyyn leopardikuosissa sutivaa pientä kendojanaria ja lusikoimassa hernekeittoa.
Ja vaikken päivän keitostakaan ihan varmasti kyennyt päättelemään, mikä viikonpäivä tai vuorokauden aika on meneillään, on ensi vuosi kuitenkin jo täynnä särmiä suunnitelmia. Että odottakaapa vaan!!
(…kunhan anoppi joskus ajaa meidät vierashuoneen nurkasta pois ja kunhan saan haettua tilaamani vuoden 2019 kalenterin, jonka olen unohtanut noutaa kirjakaupasta. Vähän meinasi kriisiä pukata, kun enää jouluviikolla ei meinannut löytyä Moleskinen kalentereita JUURI SITÄ SAMAA MALLIA, jota olen kymmenen vuotta käyttänyt. Itseasiassa en meinannut löytää koko Rosebudin kirjakauppaa uudesta kauppakeskuksesta ja kuumissani vähän raivostuin, mikä helvetin Redi Ratinakin luulee olevansa. Että nyt ollaan Tampereella! Mutta kirjakaupan myyjä oli niin neuvokas ja mukava ja avulias ja soitti perääni kertoakseen voidakseen tilata Helsingin myymälästä etsimäni kalenterin, että pelasti pelkällä asenteellaan jo ainakin vuoden ensimmäiset päiväni.)
Että niitä kohti. Että joskus vielä pakostikin selviää, mikä päivä ja vuosi on. Ja sitten tärähtää taas jotain ihan tosi nerokkaita juttuja.
Toivottavasti kaikkien joulut ja välimössöpäivät ovat sujuneet mukavasti!
Lue myös:
Kolmetoista askelta parempaan anoppisuhteeseen
Olen Ratinassa käynyt kahdesti Tampereella lomaillessa enkä ole kuullutkaan tuollaisesta kirjakaupasta! 😀 Mahtavaa, nettikaupasta löytyi kirja jota olen kauan etsinyt!
Se on kiva kauppa! Juuri kävin hakemassa sieltä lisä Knausgårdia. Se kauppa on siellä ihan pohjakerroksessa sellasen ihme mutkan takana, lähellä Hatanpään valtatien uloskäyntiä.
Minä pystyin kattomaan Titanicin vain siihen vaiheeseen jossa Rose avasi Jackin käsiraudat. En ollut valmis vielä kohtaamaan uudelleen sitä traagista loppua.. ?
Joo, ois pitänyt munkin tajuta lopettaa se siihen, mutta EI PYSTYNYT!!!
Ne karpalot ja ananakset on just parhaita!
No niin, joku on vielä hullumpi.
Pahinta on, että Jack olisi kyllä mahtunut ”lautalle” jolla Rose kellui, netti on täynnä kuvia, jossa tämä on demonstroitu. Häpeä Cameron!
No äläpä!! Ja siis ite en vaan muutenkaan voinu uskoa, että se ei HERÄÄ siitä ja että se oikeesti menee vaan pohjaan sen kaiken puolin ja toisin tapahtuneen kolmetuntisen pelastamisen jälkeen. EN KESTÄ!!!!!!!