Huh huh. Täällä ollaan, vaikka vähän oli vaikeuksia viime yönä! Ikään kuin muutenkaan olisi helppoa käydä levolle neljän päivän Lost In Music -sönkötysputken jälkeen, nenästäni alkoi eilen nukkumaan mennessäni valua solkenaan verta. Olin muutenkin koko päivän tuntenut itseni aivan hologrammiksi ja nenäni totaalinen splätter-aukeaminen vei harhaisen oloni jo synkän puolelle. Instassa tilityksiäni seurailevat ehkä jo tietävät herkästä moraalinenästäni, joka purskahtaa suunnilleen sekunnissa verille, jos esimerkiksi valehtelen, stressaan liikaa, elän huonosti tai jos jotain pahaa on tapahtumassa. Nyt oli varmaan kyse kaikista edellä mainituista, verta tuli varmaan kolme litraa. Aaargh! Että got it!
Että ehkä ei enää tälläisiä neljän päivän verkostoitumisia.
Viikonloppuna aloin jo olla sen verran verkostoitunut, että Hippi yritti pelastaa sieluni raahaamalla rippeeni koko päiväksi metsään.
Raikas sieniretki oli ehkä paras viikonloppuna tekemistäni mahtavista päätöksistä, joihin lukeutui muun muassa Industry -gaalan sijasta osallistuminen kaljabrunssille sekä sittenkin vielä jatkoille meneminen. Upottavat mättäät maadoittivat leijuvat jalat takaisin maahan ja märän metsän ilma helpotti hengittämistä. Ääriviivani vahvistuivat ja heijastelevat ajatukset kiteytyivät tasaiseksi sienienbongailumindfullnessiksi.
Ruskainen metsä, iloinen retkiseurue, hihkuen löydetyt hienot sienisaaliit, notskimakkara, syksyisen lammen pintaan heijastuvat ruskan värit sekä pitkätukan rauhoittavat hartiat, jotka kantoivat väsähtäneempiä retkeläisiä, ihana päivä. Arvostin myös keskeltä metsää löytämiämme kaveruksia, jotka luukuttivat täysillä blackmetallia ja joivat lonkeroa. Ehkä hekin olivat vähän Lost in Music.
Armollista alkavaa viikkoa kaikille!
PS. Siellä on metsät täynnä rouskuja, joista teimme ihanaa sienisalaattia! Oli sopiva suola.
Lue myös:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.