Edellisessä työpäiväni kuvina -postauksessa annoin duunistani käsityksen vauhdikkaana työnä, jossa tavataan ihmisiä, pyöritään stadilaisissa trendikkäissä offiseissa stormaamassa epäkäytännöllisissä tuoleissa ja kutsumassa kolleegoita perheeksi. My Music And Media Family. #Lifehappening. #Lunchwithfamily #businesandfriends.
Not.
Kehäkolmosen ulkopuolella on toinen ääni kellossa ja erilainen kuva kamerassa!
Nekalassa toimisto näyttää perseeltä ja perheellä tarkoitetaan mm. munasillaan kekkuloivaa henkilöä, joka kävelee kesken työpuhelun toimiston LÄPI laittamaan pyykkejä kuivuriin tehden kahvikuppi kädessään idioottimaisia lanneliikkeitä (työpuhelun edelleen ollessa kesken). Jos kysyt PERHEELTÄ, voisiko hän auttaa esimerkiksi tuomalla kahvia, sanoo hän joka kerta eiku ei sitä oo, mie join taas vahingosa kaiken, pittää keittää uutta.
#lifehappening #saatana
Kyseinen kahvikeskustelu käydään noin kolme kertaa päivässä ja sen lisäksi työpäiväni kuluu tiiviisti läppärin ja puhelimen ääressä. Hakkaan macbookkiani noin seitsemän tuntia päivässä lähinnä meilejä ja tekstejä kirjoitellen. Sekä puhelimella soitellen (Olen se raivostuttavin ihminen, joka usein soittaa, jos ei kolmanteenkaan meiliini ole vastattu. Kyllä – saan rahaa siitä, etten unohda tai ymmärrä vaikenemista vihjeenä).
Satunnaisesti säädän toimistossa jotain erikoisempaa, kuten postittelen tai poltan promolevyjä, ruodin kuittipinoa, palaveroin skypessä tai maksan laskuja (todella erikoista!). Tällä viikolla urakoin passeja ja kuvausluvat viikonlopun tapahtumaan. Pettämättömästä exelistäni huolimatta jonkun passi unohtuu kuitenkin tai on väärässä paikassa.
Välillä projektit sujuvat suunnitellulla tavalla, mutta usein keksimme monia varasuunnitelmia. Eilen sain Espanjasta ilahduttavan viestin, jossa toivottiin projektille isompaa näkyvyyttä kuin Hesarin kulttuurin kaksi sivua. Juhuuu! Työkaverini Tom on hauska mies.
Blogi lohkaisee välillä siivunsa. Joskus odotan ideaa, mutta odottamalla se ei ole vielä koskaan tullut. Yleensä vaan istun kirjoittamaan (..ja sen kyllä huomaa). Välillä räpistelen käpyaskarteluissa tai kirjoitan hallitsematonta tajunnanvirtaa, jota en puuskassa kykene oikolukemaan. Aamulla katson yöllisia kirjoituksiani Mitä helvettiä? kuin joku maaninen lukihäirömuija muu olisi ne naputellut.
Joskus juoksen työhuoneesta innoissani alakertaan jakaakseni päähäni syttyneen lampun valon Nymmää sain sellasen tosi hyvän idean, mää rupeen sellaseks videoterapeutiks. Tästä tulee hauska! Eikö tuukki?
Yleensä ideani eivät Hipin mielestä ole niin hyviä kuin omasta mielestäni, mutta pitkätukka nauraa kohkaamiselleni. Kun Hippi ei yhtään nauranut videopostaukselleni blogitapahtumasta, murjotin kaksi tuntia. Mää laitan sen nettiin silti! Ei kaikki voikkaa ekalla kerralla onnistua!
Usein haen inspistä juttuihini lukemalla tai somea selailemalla..
Eilen illalla olisi vielä ollut Tampere Food Clubin dinneri Franklyssa, mutta jäin nauttimaan ihan oman Food Clubin seurasta ja syömään uusia pottuja punaisen pöydän ääreen. Viikosta on tulossa niin kiireinen, että mielelläni käytän kaiken vapaa-aikani #withmytruefamily. #Lovefamily #Nekala
Vauhdikasta viikkoa kaikille!
Lue myös:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.