Väsyttääkö?

IMG_9264

Kaupassa huomasin olevani liikenteessä aamutossuissa, mekkoni nappien olevan napaan asti auki ja ostoskorini sisällön koostuvan kolmevuotiaan valikoimista random-tuotteista, kuten viilipurkista, pilleistä, kookospähkinästä ja bumerangi-koneesta, mutten millään meinannut keksiä parempaakaan ostettavaa. 

Vaikka vauvan neuvola oli ainoa sovittu meno koko viikolla, muistin tapaamisen vasta kun olin jo myöhässä. Pahoitellen soitin neuvolaan kuullakseni tälläisen olevan ihan normaalia _tuossa sinun tilanteessasi_... – Missä TILANTEESSA? Ai kauhee, onko mulla joku tilanne?

Aamupalalle saapunut naapurin muija tiedusteli, mitä ystävälleni Suville kuuluu. – Ai kelle! Kuka Suvi!? – No sille sun ystävälle Suville. Eikse käyny täällä eilen? – Ei meillä eilen ketään käyny. Naapurin muija katsoi epäuskoisena never-heard-Suvista -ilmettäni. – Siis ei vai? Mää näin sen ihan varmasti täällä, vaunujen kanssa teijän pihassa. – Ai niin! SUVI! Joo, totta! Se oli täällä eilen kahvilla…ihan hyvää niille kuuluu.. ..muistaakseni.

Lukiessani uutta lahjakirjaani ihmettelin päähenkilön aviomiehen kahta eri nimeä sekä outoja mielialan vaihteluita (lapsettomuuttaan sureva nainen pohti, kuinka ei todellakaan haluaisi lapsia..), mutta olin tarinan imussa ja fiilistelin Hipille, kuinka koukuttava kirja on. Kunnes sivulla seitsemänkymmentäkuusi huomasin kirjassa olevan selkeästi merkityt kaksi eri kertojaa, joita olin pitänyt samana henkilönä. Sen lisäksi, että olin itse keksinyt oman juonen, olin myös koukussa keksimääni sekopäiseen tarinaan.

Juotuani yhden (1) pienen omenasiiderin siivoillessani, aloin tilittää mopin varressa ja meinasin sammua lempeässä laskuhumalassa.

Lastenkutsuilla pyysin Hippiä kaatamaan mukiini vähän lisää kahvia lämmikkeeksi, jolloin kahvikupissani ollut kokis kuohui yli. – Ai siulla oliki siellä kokista? – Ai oho, katos niin oliki! Mää ihmettelinkin jo, et miks se mun kahvi oli niin mustaa ja kylmää, ku emmää yleensä juo mustana, mutta joinki kokista äske. 

Vakuutusyhtiön kanssa kävin väsyttävän juupas-eipäs-taistelun vakuutuksesta, jota ei voi ottaa ennen kuin lapsen syntymästä tulee kuluneeksi kaksi kuukautta. Sinnikkäästi väitin elokuun alussa syntyneen vauvan olevan syyskuun alussa kaksi kuukautta ja loukkaannuin, kun neuvoja puhelimessa ei meinannut osata laskea.

Sisälukutaitoni on olematon, enkä pysy mukana kahvipöytäkeskusteluissa. Aamulla huomasin, etten enää osaa käyttää levysoitinta, jota eilen vielä kuuntelin. Pyörin ylikierroksilla ja hihittelen piripäänä, joka ei muista aamusta mitään ja kyselee tunnin välein mikä päivä tänää on? – Ai nii onki.  -Hei mikä päivä tänää on? 

Mutta kun tulee puheeksi, etten varmaan ole pariin kuukauteen nukkunut yhtäkään yli kahden tunnin pätkää ja kysellään, eikö mua vähän väsytä..

– Ei. Ei mua oikeestaan sillain väsytä. Mulla on aika pirtee olo ja ihan hyvä fiilis. Oikeesti! Vähän hullu olo, muttei sillain väsyny.

 

 

Hei mikä päivä tänää on?

 

 

Share

32 kommenttia

  1. Kvvvh kirjoitti: Vastaa

    Joo samaistun. Meidän poika on kyllä jo viikon yli vuoden ikäinen mutta en oo joulukuun jälkeen nukkunu yli 4h pätkää. Oon kai jo tottunu tähän? Päässä liikkuu vaan: ”Vooi oot niin söpö, vaippa, ei ei sinne, anna äidille, puuroa, missä lelut, lähdetään ulos, älä laita käsiä sinne vessanpönttöön, nyt nukkumaan” ja näiden ajatusten ympärillä tapahtuu myös normaaleita arkeen ja opiskeluihin liittyviä asioita, joista en kylläkään muista yhtään mitään. Tänään ajattelin että eikös eilen ollut tiistai, miten se nyt voi taas jo huomenna olla. Jaa.

  2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Aaargh! Kuulostaa tutulta.

    Vähän pelottaa, ettei näistä ihanista, ihanista ainutlaatuisista ajoista muista mitään, kun on koko ajan niin reikä päässä. Ettei kaikki ihanat muistot vaan sujahda siitä : / Apua!

    Tsemppiä sinne! 🙂

  3. Helmi K kirjoitti: Vastaa

    Mikä ihana raitapallero!!!!  Muakin väsyttäis kun vaan tuijottelisin sitä ympäri vuorokauden.

  4. Någon Annan kirjoitti: Vastaa

    Vauva äiti -pää <3 (Anteeksi, tunnen tässä hieman nostalgiaa, koska oma vauvani on jo 15 kk). Just se, miten lopussa sanoit: spekseistä huolimatta on ihan pirteä olo – mutta kuitenkin kesken lauseen unohtaa, mitä olikaan sanomassa. En voi luvata, että sä muistat, mutta mä yritin hirveän aktiivisesti painaa mieleen sitä, millainen tämä viimeiseksi jäävä vauvani oli pikkuvauvana. Hän syntyi kesäkuussa, ja syksyllä itkin, siis ihan oikeasti kyynelehtien ja ääneen, kun laitoin pikkuvauvan kesävaatteita pois. Haha!

     

    Nyt olen päässyt jo eroon vauvakuumeesta. Olen molemmilla kerroilla ollut väsynein siinä vaiheessa, kun vauva on ollut vuoden molemmin puolin. Siinä vaiheessa ei enää ole sitä elimistön omaa dopingia jeesaamassa, mutta yöllä joutuu kuitenkin heräilemään. Mutta mulla onkin ollut suhteellisen helpot vauvat, koliikkitapauksen äidillä on varmasti ihan erilaiset tuntemukset.

     

    Toivon kuitenkin teille hieman ehjempiä öitä tulevaisuudessa! On se kuitenkin kivempaa, kun ei ole sellaista ketä mää ole -tunnetta koko ajan, vaikka on siinäkin omat hauskat puolensa, etenkin kanssaihmisille.

     

    Ja VAUVA <3

  5. Torey kirjoitti: Vastaa

    Tää pisti naurattaan. Siis ei se väsymys ole kiva asia, mutta toi kaupassa mekko auki, aamutossut jalassa… 😀

    Itse kyllä olen yleensä ihan ok pukeutunut, mutta huomaan jossain kohtaa, että kattos, houisissa/paidassa/tukassa on puklua. 😀

  6. Pamsu kirjoitti: Vastaa

    Millai voi tuntee haikeutta siitä, ettei tunne haikeutta..? Minun vauvvvani täyttää kuukauden päästä 2v., onneksi, mutta ah ja voi miten ihania (ja kummallisessa outoudessaan parhaita) aikoja sä siellä ihme pikkuvauvatiloissa elätkään! Eikä kukaan niitä tunnelmia laita paremmin sanoiksi kun sä, kiitos!

  7. Oija kirjoitti: Vastaa

    Näinhän se menee: ei väsytä, mut ei oikein myöskään kulje :). Omat on 4 ja 2, voisin väittää niiden syntyneen just tasan tän ikäisinä, mitään en muista kummankaan vauva-ajoista. Paitsi että katoin aika monta kautta Greyn anatomiaa imettäessäni. Tämä toki esikoisen kohdalla, koska tokan kanssa kyseisenlainen päivätoiminta olisi jo ollut verrattavissa luksuslomaan Karibialla.

  8. Pyjama kirjoitti: Vastaa

    Tunnistin kyllä tekstin hauskaksi, mutta ei naurattanut. Lapsen yöt rauhoittuivat just ennen 2-vuotispäivää, itse en ole oppinut uudestaan nukkumaan vieläkään, vuotta myöhemmin. Ennen olin tosi hyvä nukkuja, ja pelkäsin eniten vauvavuodessa valvomista. Se oli paljon kauheampaa kuin olin edes pelännyt ja selvisin kuitenkin paremmin kuin pelkäsin. Huomenna tapaan taas psykologin ja nukkumisharjoitukset jatkuu.

    Toivottavasti saat pian nukkua pidempiä pätkiä. <3

  9. Alfiina kirjoitti: Vastaa

    Ahhahhaa! Been there, done that. Nuorin lapseni on yhdeksänkuinen, ja edelleen tuttua tunnemyrskyt laidalta toiselle ja laidan yli sekä haparointi luku- ja laskutaidossa. Olen useampaankin kertaan miettinyt, kuinka kauan aikaa synnytyksestä on kulunut silloin kun lapsi on puolivuotias (tämä oli jonkin kolumnin äitivitsi, jolle aluksi makeasti nauroin mutta joka on kohdallani osoittautunut todeksi huviksi.) Pukeutumisessa olin ässä jo ennen lapsia; siskoni muistaa minun käyneen silloisessa lähikaupassani eriparikengissä, enkä edes huomannu mitään ennen kuin vastaantulijat alkoivat tuijottaa. Sitaisen lähes päivittäin hiukset kiinni ensimmäisellä käteen osuvalla…ööh… sidontavälineellä; niinpä olen ollut eri lähikaupoissa ja vanhinta lasta koulusta hakemassa mm. sukka tai _lasten pikkuhousut_ päässäni. Että tältä pohjalta… Tsemppiä sinne ja kiitos taas nauruista! Blogisi on lajissaan ylivertainen.

  10. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    Kuinka kauan synnytyksestä on kulunut kun vauva on puolivuotias. AHAHHA HAHA 😀

    Mun vauva on 10kk. Ensimmäiset 8kk meni just tuolla meiningillä. Jooo ei mua väsytä, oon tosi pirteä, lähden lenkille heippa! Ja kohta mies juoksee ulos perään ja huutaa kannattaisiko vaihtaa korkkarit lenkkareihin. Ja niin edelleen.

    Mutta sitten iski väsymys. Ettei päähän mahdu mitään muuta ku se että luoja mua väsyttää. Pitäs tehdä lapsille aamupuuro, ei jaksaaaaa. Ai vauvalla on kakka, eeeh mua väsyttää. Kakasvee haluaa pelata palapeliä, joo pelataan (huoh mää nukahdan). Joo kivaa meille tulee vieraita, paitsi mua väsyttää. Ja niin edelleen.

    Haukotus.

  11. KatiAviron kirjoitti: Vastaa

    Mää en kyllä karmean väsymyksen takia muista juuri mitään poikien ekasta kuudesta kuukaudesta, noin suunnilleen.
    Niillä on siis 2,5 vuotta ikäeroa, ja molempien kanssa olin kauheessa univelassa.

    Kyllä se näin muiden kokemuksia lukiessa kuulostaa ihan hassulle, mutta oli se aika kauheeta välillä.
    Vaikka justiin siellä ruokakaupassa, tyhjä kori, tyhjä mieli…

  12. Voi ei, sain kyllä tästä niin makosat hymyt 🙂

  13. Mia K. kirjoitti: Vastaa

    Vauva ♡ suloisuus! 

    Juuri tänään kävellessäni vastaan tuli nuori äiti ja 2 vuotias poika. En tiedä miksi, mutta nähdessäni pienen haalarimiehen, kurkkuuni nousi valtava pala ja mieleeni tulvahti kuva omasta pojastani haaleana muistona 22 vuoden takaa, ja itku pusertui väkisin silmiini.. itkin pitkän matkan ihan vain ikävääni ja olo on todella haikea 🙂 nyt niitä valvottuja öitäkin värittää ökyimelä vaaleanpunainen harso ja ne tuntuvat rinnassa asti. Ikävä. Äidin ikävä. Sitä tämä on. Taidanpa soittaa pojalleni ;))

    Sekä tämä sun kirjoitus toi kyllä elävästi mieleen paljon muutakin. 🙂

  14. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    En meinannut tietää mikä päivä tänään on, olisiko tiistai… Meidän veljekset ovat 2 v 9 kk ja 7 kk ja kyllä väsyttää. Sitä on tullut ties missä vaatteissa käytyä lähikaupassa. Juniori on kovin temperamenttinen ja kiireinen. Ja oli hän vielä jokin aika sitten aika rytmitön, siihen sitten isomman mustasukkaisuus ja tahto niin johan ei ole mietitty että miltä itse näyttää. Ensimmäisinä kuukausina kuljin yötäpäivää samoissa vaatteissa. Aamulla vaan ylös ja ulos ja illalla samoissa nukkumaan, ei jaksanut muutakaan. 😉
    Toivon teille hyviä unia. Meille kans 😀
    -H (ekaa kertaa kommentoi)

  15. murina kirjoitti: Vastaa

    Mun mielestä toi oli ehdottomasti yks vauva-ajan parhaita puolia, sai luvan kanssa olla muistamaton sekopää 😀 

  16. mungoliini kirjoitti: Vastaa

    mä käyn kaupassa kolme kertaa päivässä parhaimmillaan. ruokaa voisi tehdä, jos muistaisi ostaa edes jotain jauhoja. tai lihaa. tai olisi edes mausteita, kun tyhjät purkit koettaa muistuttaa hellan päällä.
    kun ei olla päästy edes sinne lastenvalvojalle, kun mä olen unohtanut kahdesti jo sen.
    käyn niin hitaalla, että kommunikoidaan suunnilleen 4 sanan lauseilla täällä kotona 😀
    ps mä kompastuin tuohon sanavahvistukseen, MIKÄ ON TOINEN JA ENSIMMÄINEN SAMA ILMAN PILKKUA miten ne muka kirjoitetaan! yhteen vai erikseen! mistä ne tietää että tänään on perjantai!

  17. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ihan paras raitarakkauspallero <3

  18. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hah hahah mää vaan nauran täällä tuota ketä mää ole– tunnetta!

    Se tiivistää tämän kaiken ja on muutenkin ihan paras!!!

  19. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kyllä tälle pitää vähän nauraa, ITSELLEEN saa aina vähän nauraa 😉

    Mää en oo vielä päässy tuohon pukluvaiheeseen!

  20. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kiitos ihanasti sanottu. Ja kyllä tämä on koko ajan haikeeta. Sekin kun Poika täytti kolme ja on jo NIIN ISO, että ihan itketti!

  21. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, hah haha! Jos Hippi lähtee Pojan kanssa puistoon tai kauppaan tms, niin sitten mulla on ns. OMAA AIKAA ja aikaa nukkua ja levätä. Vaikka toki vauva on siinä koko ajan 🙂 

    Ei voi ihan verrata siihen, kun oli vaan se vauva. Voi se oli ihanaa, kun oli kaikki aika fiilistellä. 

    Vaikka on tämäkin <3

  22. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Voi ei, ikävä kuulla tilanteestasi. Toivottavasti nukkumisharjoituksista on apua. Voimia!! Ja UNTA toivon sulle!

    Ja kyllähän tämä vielä naurattaa välillä joo, vaikka joskus aamulla itkettääkin, kun unta on plakkarissa ehkä kolme tuntia ja tajuaa, että pitää nousta..

  23. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kiitos kommentistasi ja Hahahaahha! Kuulostaa niin tutulta, ei voi tietää, koska se synnytys oli vaikka päivälleen muistaa lapsensa iän. 

    ..ja tutulta kuulostaa myös eriparikengät ihan jo ennen lapsia ;D HYVÄ SÄÄ!

  24. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Onneksi oon vielä siinä tilassa, että tää väsymys on tällästä järkyttävää pätkimistä, eikä niinkään raskas mielentila -VIELÄ! Ei ole velkaa tarpeeksi 😉

     

  25. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Aargh, lenkillä korkkareissa, HYVÄ! 😀

    Ja joo, mää muistan kanssa ensimmäisen lapsen kohdalla se jäätävä väsymys tuli joskus vauvan ollessa 8 kk (jolloin on kulunut 8 kk synnytyksestä. Huomaatteko? Vielä pelittää!!!)

  26. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kiitos ihanasta kommentistasi 🙂 

    Ja kyllä täälläkin onneksi jonkinlaisen harson läpi näitä tilanteita ja univelkoja tulee katseltua..Nyt ja varmaan sitten myöhemminkin <3

  27. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Juuri näin! Toivon teille myös hyviä unia sinne!

    Toivottavasti ehdit myös nauttimaan vauva-ajasta haasteista huolimatta! <3

  28. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Totta! Ihanasti pystyit näkemään tämän tilan hyvät puolet 😀

  29. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    …mää mietin täällä pääni puhki, mikä on SANAVAHVISTUS.

    Meni ehkä viikko tajuta se.

    Että näin 😀

  30. Sapu kirjoitti: Vastaa

    Voi miten ihana blogi! Juuri löysin, luin kaiken, ääneen nauroin ja vähän tirautinkin! Minun vauvani täytti kesällä 18, ja nukkui viimeksi vieressä neljä vuotta sitten… Muistan kyllä nuo unettomat ajat, kaksi vuotta meni ilman täysiä yöunia. Jälkikäteen vasta tajusin, mikä zombie olinkaan ollut. Jos yhtään lohduttaa, pian (ainakin tästä perspektiivistä) saat nukkua aina, kun nukuttaa. Paljon hauskoja ja hulluja hetkiä teille, arvokkaita ovat kaikki 🙂

  31. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hei, ihanaa kun löysit! Kiitos kommentistasi ja kiva kuulla, että olet viihtynyt! <3

    🙂

  32. Kiitos loistavasta kuvauksesta. Tsemppiä kaikille meille huonosti nukkuville… ZzZzZzZzzz…. Maanantain 7.12. unijakso lähestyy ja aihe on kuumeisesti tapetilla myös meillä toimituksessa : ) Jaamme blogin Fecessämme pian! t Marja Hintikka Live -tiimi

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.