Sunnuntaiaamuinen näkymä:
Missä mää oon? Ja miksi kädessäni on Kurvin grillin hodaripaperi? Mistä mää oon tippunut tähän ihan keskelle lattiaa?
Olenko iskenyt jonkun taiteellisesti lahjakkaan henkilön tai oppinut yöllä maalaamaan?
Kuka toi niinku on?
Kysymyksiini vastattiin huomatessani Hipin siskon varpaiden pilkistävän viereisen peiton alta. Huomenta! Lauantai-illan spontaani äkkilähtö Helsinkiin kannatti. Ravintolavaunussa oli tunnelmaa. Niin kuin oli myös tanssilattialla muutamaa tuntia myöhemmin. Sekä nakkarijonossa ne seuraavat muutamat tunnit myöhemmin.
Kilometrin korkeudelta patjalle tipahtaneena sunnuntai, helleaalto ja koti-ikävä iskivät kuin tuhat volttia.
Puhelin soi ja Hippi ilmoitti junansa saapuneen juuri Helsinkiin. Ok, nähhää kohta!
En meinannut tunnistaa turistia pyhäasussaan (=puhtaissa vaatteissa) kohdatessamme viimein Kurvissa, jonne saapuessaan pitkätukka eksyi matkalla kaksi kertaa. Mie kävin Ruoholahdessa kaljalla.
Avasimme piknik-kauden Soi Soin herkullisilla vegeburgereilla..
..ja kesän keikkakauden Robbie Williamsilla. Uuh, mikä show ja miten hauskat jälkibileet meillä porukalla oli.
… …
Maanantaiaamun näkymä:
Missä mää oon? Missä helvetissä mun hodaripaperi on?
Nyt tiedän, mikä iskee sunnuntain tuhatta volttia kovempaa.
Maanantai, hotelli, trooppinen helleaalto ja kiire työtapaamisiin. Hankittuani isot aurinkolasit ja vielä isomman kahvin päätin taittaa matkat tapaamisiin jalan. Joko kuntoni on romahtanut launtain ja maanantain välisenä aikana tai epäonnistuin välimatkojen arvioinnissa surkeasti. Apostolin kyyti tuntui olevan viikonlopun ämpärillinen kaljaa kaikille! -ideaa suurempi virhe.
Saavuttuani illalla kotiin tuntui kuin olisin ollut viikon poissa ja saapunut Tampereellekin kävellen. Pihavaahterassa oli lehdet ja kukkaset röyhentelivät talon nurkilla saaden minut näyttämään loistonsa rinnalla entistä kuluneemmalta muijalta. Kesä oli tullut yhdessä yössä Nekalaan. (En tarkoita kesällä itseäni. Itseäni kuvaisin sanalla loska.)
Naapurin tyttö tulitteli saippuakuplakoneella. Puistossa oli vilinää ja hiekkakentällä pelattiin jalkapalloa. Pieni ruutupöksy nuuskutti kukkasia ja pöristeli tööttöautolla. Menimme keinumaan. Heittelimme kiviä ja kannoimme sahattuja oksia nippuihin. Kylvimme nurmikkoa rikkinäisille portaille ja kukkapenkkiin. Ja auton konepellille. Kaikkialle.
Sitten tuli sade.
Ihanan sun blogi ei petä koskaan! <3
Ihana Sanninen ei petä koskaan! <3
Tuo kuvan muija näyttää miulle. Se saattaa olla mie. Tai sitten vaan kuvittelen olleeni siellä. 🙂
Galla-fakiiri seuraa Helsinkiinkin! <3
Hehee mou!
Eipä mulla mitään järkevää sanottavaa ole paitsi että joo kylläpäs on. Teikän tarinoita lisää. Kiitos. 🙂
Tälläsiä kommentteja lisää, kiitos niin en vaikene enää koskaan 🙂
<3 Ihana kuulla!