Viikonloppuna osallistuin monien bloggaajien ja vloggaajien joukossa jännittävään business festivaali PING Helsinkiin. Tapahtuman jälkeen lukemieni postausten perusteella moni osallistuja on tuntenut itsensä hienosti järjestetyssä verkostointitapahtumassa vähän ulkopuoliseksi tai vähintään suistunut blogikriisiin rinnastettuaan omaa puuhasteluaan suuriin some-maailmanvalloituksiin, joihin Pingissä pääsi kurkistamaan.
Mutta NOT ME! Hähä! Minä tunsin oloni Pingin pinkissä ilmapallomeressä aivan kotoisaksi!
Sen jälkeen, kun entinen pomoni kymmenisen vuotta sitten lähetti minut untuvaisena rookiena yksin edustusreissulle Helsinkiin Rumba-lehden bileisiin, joissa en tuntenut yhtäkään ihmistä (No nyssää meet sinne ja tutustut, se on vähä niinku sun tyäs ny!) ja joissa kokoontuivat kaikki vittuilussa kunnostautuneet toimittajat, jotka olivat juuri haukkuneeet niin edustamani levy-yhtiön kuin artistitkin (No siks just meet, vähä murrat siä sitä jäätä, mitä tässä ny on ollu!). Kyseisen jäänmurtokeikan jälkeen olen aina mennyt ihan hyvillä mielin joka paikkaan -aina on joku tanhukaveri löytynyt jostain.
Muutenkin ihmiset ovat yleensä ihan kivoja.
Jep. Näin Pingissä vanhoja tuttuja ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. En ole blogitapahtumissa suuremmin pyörinyt, mutta muutamissa kokoontumisissa olen tavannut mukavia kollegoja, joiden kanssa tasaisesti pidetään yhteyttä, vaihdetaan vähän kuulumisia, kysytään neuvoa ja haetaan vertaistukea. Oli kiva taas tutustua vähän paremmin. Saatan jopa olla saamassa kavereita uusista virtuaalituttavistani.
Vaikka You Tube -starba Casey Neistat vähän dissasi harrastamaani keskinkertaisen noku-tekee-vaan!-sisällön tuottamista oli Neistatin lumilaudalla tähtiin kurkottava puhe aika ilahduttava. Innostuin heti ideoimaan huimia skeittivideoita, joissa roikkuisin laudalla bussin perässä. Lisäksi villisti ehdotin Neistatin luennon jälkeisessä tapaamisessani Finnkinon markkinointitiimille koko markkinointibudjetin antamista vapaaseen käyttööni. Eivät suostuneet, vaikka ihan pokkana juuri olivat väittäneet hekin olleensa vaikuttuneita Neistatin kreiseistä ideoista..
No – vaikkeivät leffamarkkinointityypit _vielä_ lämmenneet sissimarkkinointi-ideoilleni, eivätkä myöskään suostuneet ottamaan ohjaamaani dokumenttielokuvaa teatterilevitykseen (ehdotin sitäkin, tiätty!), eivätkä ehkä halua enää kuulla mitään blogistani tai yhtään enempää pakkomielteestäni Dome Karukoskeen, niin onneksi olin sopinut tapahtumaan muutaman (8!) muunkin tapaamisen! Hahhahahhahaaaaa! (Brella-nimisen systeemin kautta totisesti pystyy saamaan ihmisiä järjestelmällisesti pihteihinsä!) Osan kanssa sovimme jo jatkotapaamisia, joista olen ollut aika innoissani. Haluaisin oman viinitonkan ja Asikaisen podcast-sarjan ja tehdä enemmän hyväntekeväisyystyötä ja kutsua kollegoja ohjatulle turistimatkalle Tampereelle ja Nekalaan ja ja ja..
Tarvitsin Pingissä poukkoilevia cross over -ideoita, voit-tehdä-mitä-vaan-vaikka-leijua-laudalla-pilvessä-mentaliteettiä sekä eri alojen tyyppien tapaamisia juuri tähän väliin, kun olen joutunut painimaan blogin jatkon kanssa. Läppiä ja ideoita riittää, mutta kirjoittamiseen irtoava aika uhkaa vähentyä. Hipin hoitovapaan loppuessa syksyllä siirryn lyhyempään työviikkoon ja kesän jälkeinenkin duunikalenterini alkaa olla jo aika taputeltu (toki yrittäjälle positiivinen tilanne!), mutta blogin kohdalla on toistaiseksi ollut kysymysmerkki.
Nyt kysymysmerkin ympärillä on epämääräistä suhrua, joka voi merkitä mitä vaan uutta ja hienoa. Tai sitten olen myös saattanut taas täysin kännissä piirtää tai yrittänyt kirjoittaa itselleni muistiin esimerkiksi hotellihuoneen(-i?) numeroa. Ei voi tietää, koska ei saa selvää.
Onneksi sain viikonloppuna myös lisää luottoa siihen, että kaikki prokkikset, hajanaiset kokeilut ja harhapolut, uusien tyyppien tapaamiset ja hölmöilyt saattavat johtaa seuraavaan projektiin tai uusiin mahdollisuuksiin. Kaikella huruilulla ja sivupoluilla on tapana perillä kiteytyä suunnitelmaksi.
Tai sitten ei. Jolloin kaikki on vain ollut yhtä helvetin huruilua ja jonninjoutavaa kirjoittelua, yleensä jopa aika rankasti aiheen viereen lipsuen, mutta ei sekään haittaa!
Ollut aika hauskaa sekin.
Kiitos ja anteeksi Ping Helsinki 2017. Guru kuittaa. Peace!
Lue myös:
Nyssi! Mitään bloggailun lopetusta ei kyllä siellä parane OLLENKAAN edes ajatella!! Kyllä ei mistään tulis mittään, jos ei teidän sekoiluja intternetsistä pääse seuraamaan. Pitäisi muuttaa Nekalaan vaklaamaan teitä ihan livenä, ja se saattais kyllä olla pikkiriikkisen haastavampi rasti toteuttaa…
Ihana olet, ja olette. Älä lopeta, kyllä me harvempikin postausväli kestetään. Jos on pakko. Saatana.
Ahhahhahhahhahhaaa! Ehkä parempi pysyä sitten linjoilla, ettei tule puskiin porukkaa 😀 😀
Kiitos kannustuksesta <3
Ai saakeli ku oiski asikaisviiniä ja asikaispodcast. Kyl mää niin nauttisin.
Pistetään listalle 😀
Juu ei ollenkaan mitään lopettamispuheita, ei! Tämä blogi on ainoa jota seuratessa jaksaa joka kerta innoissaan lukea uudet postaukset eikä ne koskaan ole vielä aiheuttanut pettymystä! Just sopivasti läppää ja vakavaa aihetta sekaisin. Koskettavimpia tekstejä ovat lapsista vakavammalla otteella kirjoitetut pohdinnat <3
Kiitos ihanasta kommentistasi, ilostun näistä niin paljon, etten voi lopettaa, vaikka ei oiskaan aikaa kirjoittaa, hahahaha! 😀
Sulla on ihanan symmetriset kulmakarvat! Ei mulla muuta!
JEE! Oon vähän avittanu kulmakynällä kyllä erityisesti tuota toista paskiaista, mutta välillä ne on aivan hyvin. Kiitos <3