Torstaina kämätin yläkerran kylpyhuoneessa minua huvittuneesti kuuntelevalle kolmikolle. Olimme sulloutuneet kylppäriimme appiukon, Hipin ja putkimiehen kanssa aamulla kahdeksalta. Kukaan Trio Joojoosta ei tuntunut ymmärtävän, että keskellä seinää oleva käsisuihku suistaa minut hulluuteen ja kaunista String-hyllyä ei laiteta no joo joo, no tohon johonkin, no joo joo, tolle seinälle tohonnoin..Pian Putkijuki pahoitteli paidassani olevaa silikoonia ja Hippi työnsi minua päättäväisesti ulos kylpyhuoneesta. – Eiksiulla ollut kiire sinne Tallinnaan, meehä nyt siitä. Myö osataan nää hommat ihan hyvin. Eiksiun kyyti tullu jo?
Ehkä oli kaikille ihan hyvä, että kärttyinen wannabe-työnjohtaja pakkasi reppunsa ja lähti Tallinnaan työreissulle.
Sillä aikaa, kun Trio Joojoo asensi lavuaarin ja käsisuihkun (huomaamattomaan paikkaan), minä keskustelin tärkeänä tärkeissä työpalavereissa.
Sillä aikaa, kun appiukko osti meille Nekalan kirpputorilta J. Karjalaisen Doriksen, Kauko Röyhkän ja Nartun levyn sekä uskomattoman Lauri Viidan runovinyylin, minä kuuntelin raskain mielin Pussy Riotin jäsenten haastattelua ja fiilistelin presidentti Toomas Hendrik Ilveksen puhetta.
Sillä aikaa, kun Hippi maalasi yläkerran takan muuria, minä etsin on Krahlin vessassa kadonnutta festivaalipassiani ja tilasin vielä yhden Sakun.
Sillä aikaa, kun Hippi osallistui naapurin puutalkoisiin, minä viisastuin seminaarissa.
Sillä aikaa, kun Hippi ja appiukko asensivat kylpyhuoneen kalusteet tyylikkäästi paikoilleen, minä loin hyödyllisiä suhteita, verkostoiduin.
Sillä aikaa, kun anoppi oli kultaisena luutunnut, pessyt, puunannut (!!!! <3 ) taloamme, iranilainen orkesteri tuuttasi tunnelmallisessa kivirakennuksessa ja avarsi tajuntaani. Koin Tallinnassa monta hyvää keikkaa ja kävin hauskoilla klubeilla.
Sillä aikaa, kun anoppi ja Poika seikkailivat pitkällä kävelyretkellä, minä kiukuttelin kollegalleni, etten halua shoppailemaan, mutta kävellessämme turistikäsityökaupan ohi sain ostomaniakohtauksen. Ostin huivin, villatakin ja sammakon, joka sai tänään pienen hassumassun kikattamaan ja kiljumaan riemusta. (HUOM! Passi on todistetusti ollut kaulassa vielä tässä vaiheessa)
Sillä aikaa, kun appiukko asensi eteiseen hauskan punaisen kirpparilampun, minä otin baaritiskillä asioista niin sanotusti selvää sekä tanssin jalkani kipeiksi.
Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. –
Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää –.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa ! Lauri Viita: Alfhild
Kiitos anoppi, appi, Hippi, Nekalan muija, Nekalan muijan mies ja Putkijuki.
Hyvää viikonloppua!
Lue myös
