PIRKANMAA Tampereen Nekalassa koettiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä erikoinen tilanne, kun 1- ja 4-vuotiaat veljekset nukkuivat koko yön aamuun asti omissa sängyissään. Erityisen harvinaisen tilanteesta tekee se, ettei kumpikaan lapsi herännyt koko yön aikana kertaakaan ja illalla molemmat kävivät hyvillä mielin täydessä yhteisymmärryksessä uuteen kerrossänkyynsä nukkumaan.
Tavoitimme perheenäidin, joka ymmärrettävästi oli vielä hieman tolaltaan uudesta tilanteesta, eikä ollut uskoa tapahtunutta todeksi. Perheen äiti oli tottunut nukkumaan ”milloin missäkin”, sillä lapset olivat tottumuksesta johtuen vallanneet talouden parisängyn ja äiti oli odottanut, milloin olisi kypsä aika nuorimmaisen siirtyä omaan sänkyyn. Ajan kypsyyttä nekalalaisäiti kertoo mitanneensa suoraan suhteessa oman kypsyytensä kanssa.
– Alko meinaan pikkasen keittää se vierashuoneen lattialla nukkuminen! Sittemmää aattelin, että nyssaa tää kiintymysvanhemmuus ja saatanan sekoilu riittää! Me haettiin tosta naapurista kerrossänky ja illalla jätkät meni siihen nukkuun ja aamulla ne heräs tyytyväisenä omista sängyistään. Että tälläin tää ongelma saatiin aika nopeesti ratkaistua, ei tässä menny pyöriessä kuvvaan reilu vuosi, järkyttynyt perheen äiti kertoo tapahtumien kulusta.
Perhe oli kärsinyt uniongelmista ja epämääräisistä sängyralleista jo pidempään. Tutkimuksissa myös paljastui, että ennen kerrossängyn hankintaa perheen lapsille ei ollut lasten huoneessa edes sopivan kokoisia sänkyjä ja lisäksi perheen nuorimman lapsen kerrotaan pitäneen pinnasänkyä täysin pilkkanaan. Pinnasänky on nyt annettu pois ja kysyttäessä nekalalaisäidin neuvoa uniongelmien kanssa kamppaileville pikkulapsiperheille, vastaus on selvä:
– Hankkikaa lapselle hyvänen aika oma sänky!
Nekalalainen perheen äiti on edelleen järkyttynyt viime öisistä tapahtumista, mutta rauhoittelee ilmoittamalla, että sama tilanne tuskin tulee toistumaan ihan heti lähitulevaisuudessa.
Alan olla jo tyytyväinen olkkariimme, joka on neljä vuotta seilannut jatkuvassa välitilassa. Aika pitkään jaksoin lopulta katsella edellisen asukkaan asentamia keltaisia vaginatapetteja, lässähtänyttä vääräkulmaista sohvaa ja muutossa olleiden ystävien sinne tänne ripustamia tauluja.
Hyvä niin, sisustuksessa uskon satunnaislöytöihin sekä pitkiin vatvontaprosesseihin, joiden syövereistä pöllähtää aina parhaat ideat.
Kuten mustana hevosena olkkariin valikoitunut kukallinen tapetti, joka ei alkujaan todellakaan ollut ensimmäisissä eikä neljänsissäkään pohdinnoissa. Mutta täydellinen Tapettitehtaan Onni meille on niin tyyliltään kuin värimaailmaltaankin. Isolla seinällä kirjava kukallisuus rauhoittuu petrooliksi pinnaksi, joka mätsää vaaleanvihreään lautalattiaan hienosti.
Lempeään petroolimaailmaan on myös helppo sekoitella tehosteeksi vaikka oranssia, kuten Hipin Pispalan kämpän vanhat kukkaverhot tai pinkkitaustainen Nick Caven juliste.
Pitkä prosessi oli myös miettiä taulujen paikat. Mietin noin vuoden, mikä taulu taiteilija Jyri Pitkäsen maisemataulun viereen voisi sopia. Meillä on toinenkin Jyrin teos (jota kutsumme nimellä ”Jyrin perse”), jota suunnittelimme maisemataulun viereen, mutta jotenkin tunnelma meni perseen kanssa liian eteerikseksi. Pinkki Nick Cave sai paikan, jota sitäkin sovittelin pari kuukautta, ja Pitkäsen perse odottaa vielä täydellistä paikkaa.
Persepaikka tulee vielä -tiedän sen. Näissä asioissa ei voi kiirehtiä.
Myös sohvaa vatvottiin huolella ja Hakola varmaan oli jo vuoroin laatimassa lähestymiskieltoa ja vuoroin etsintäkuulutusta kadottuani välillä täyteen muteen ensin rässättyäni päivittäin. Millasia värejä tulee syksyllä ja ku emmää aatellu nahkasta, mutta nysse on kaikista hienoin, mitä on, mutta kummää aattelin pestävää kangasta, mutta ku emmää haluu harmaata ja yhessä kuvassa mää näin sellasen ruskeen näytepalan ja sitte kummää ja emmää kummää kussitte…
Mutta rässäysgeneraattori tulosti parhainta jälkeä tälläkin kertaa. Vaiheilujen kautta valikoimani Hakolan konjakki Lazy Leather on TÄYDELLINEN!
Yllätin itseni palaamalla nuoruuden inhokkiini, vanhaan Lundiaan. Vielä vähän arvon pidänkö isosta hyllystä olkkarissa, mutta ilman sitä voisin arpoa uutta miestä itselleni Tinderissä. Jossain virityksessä on oltava paikka Hipin vinyyleille ja kirjoillemme. Toki hylly vetää myös lelulaatikoita ja ison telkun ja valkoisen alaovet kätkevät piuha-stereo-muuntaja-asiat kivasti taakseen.
Vähän ristiriitaisin fiiliksin voin myöntää klassikkohyllyn olevan paras mahdollinen ratkaisu Marie Kendon kauhukotiimme.
Ja nyt -viimeisimpänä, olkkarimme sai myös uuden maton! Minä sain uuden maton, joka on aivan IHANA! Maton valintaankin liittyi parin kuukauden arvonta ja puljaus valitessani Sukhimattojen valikoimista sopivaa mattoa. Tunnussanana oli boheemi tantraseksimatto ja Sukhilla heti kekattiin, minkälainen matto on haussa! Hipahtava Kelim-matto!
Mutta täysin mahdotonta oli valikoida sopivaa väriä Sukhimattojen värikkäästä valikoimasta. En halunnut värin olevan olkkariimme liian mätschi mätschi. Pinkkiä ja oranssia pyörittelin mielessäni, mutta lopulta sininen Kelim-matto vain kerta toisensa jälkeen imi sieluni ja ajauduin tuijottamaan kymmeniä vuosia vanhaa vintage-mattoa, joka huusi nimeäni.
Alkuperäisellä paimentolaistyylillä sidotun maton pinta on kauniisti kulunut ja sen väri vaihtelee tilkun ja valon mukaan kauniisti. Karkeapintainen matto on kiva jalkojen alla ja helppo pudistella. Ja ennen kaikkea se on niiiin kaunis ja tuo retro-olkkariimme kaivatun eksoottisen tuulahduksen jostain merien takaa.
Vielä mietin olkkarin nurkkaa, johon on asettunut tätini löytämä ja kunnostama vanha Artekin pöytäryhmä, jota Hippi kutsuu pitserian leikkinurkaksi. Pöytäryhmä on aivan ihana ja sopii värinsä puolesta, mutta jotenkin nurkka on vähän kolkko ja jämä. Kukaan ei oikein ikinä istuskele siellä, mutta aina kun suunnittelen pöydän siirtämistä lastenhuoneeseen, istuu sen ääressä kuin tyhjästä eräs pieni punapää onnellinen hymy naamallaan.
Olemme suunnitelleet vanhan koivuisen lelukaapin siirtämistä huoneen nurkkaan.
Itseasiassa viidelläkympillä löytämäni lelukaappi ehti jo hetken hengähtää olkkarin nurkassa, mutta silloin tila meni kulmasohvan takia liian tukkoon. Nyt kaappi voisi sopia nurkkaan täydellisesti. Ainakin naapurin muija oli sitä mieltä tullessaan viime yönä vartin yli yksi tarkastamaan olkkarin sisustusratkaisuja. Ja sitte sää laitat jonkun peikonlehden siihe päälle, niin se sopis tänne tosi hyvi!
Kaapin yläpuolelle sopisi kaksi taulua, jotka ovat väliaikaisesti huitaistu ruokailuhuoneeseen..
Nurkkaratkaisun lisäksi haaveilen myös täydellisestä kattolampusta, haaveissa on 70-lukulainen, isohko, oranssi, lasinen lamppu. Juuri sellainen, jota naapurin muijan kanssa hipelsimme antiikkimessuilla, mutta jonka jossain hertsinvertterinpertterin mielenhäiriössä jätin ostamatta, vaikka hintakaan ei ollut paha ja tuli vielä alas päin sitä mukaa, mitä kauemmas kyseisen pöydän ääreltä peruutimme… argh! Toivottavasti tulee vielä uudestaan vastaan.
Mutta pikkuhiljaa olkkarista alkaa kerrostua oma unelmaolkkarimme! Rakastan sitä jo nyt!
Onhan se juuh vähän muuttunut kaikista vähä-vaiheessa-välivaiheista..
Huomatkaa tapetin näytepala seinässä! Hitaasti hyvä tulee! Varmaan tämä kuvakin on otettu jossain tapettivellomistiloissa miettimisvälineistöksi.
