Miten imetyksen lopettaminen sujui?

Ihan vitun hyvin, jos ei lasketa sitä, että imetän edelleen!

Pari viikkoa sitten kuunneltuani Valeäidin podcast-sarjan tähdittämäni jakson, muistelin helmikuisia suunnitelmiani lopettaa Pikkuveljen imetys. Imetin esikoista muistaakseni vajaat puolitoista vuotta, joten ehkä siksi olin vetänyt jonkinlaisen maitorajan noin puolentoista vuoden ikään.

Tasapuoliseen suunnitelmaani tuli keväällä kuitenkin pari muuttujaa. Esimerkiksi punapäälle sattuneen pienen hammasäksidentin jälkeen, oli nestemäinen ravinto potilaalle yhtäkkiä tarpeellista, vaikka olin jo menestyksekkäästi selvinnyt nelisen päivää imettämättä. Tarpeellinen lohdutuskeino se oli kyllä tilanteessa myös itselleni, kun huolissani pitelin pientä toipilasta, joka kyllä ihan aiheellisestikin otti kaiken ilon irti reppanuudestaan, niin pitääkin! Oma pieni.

Eikä tyyppi ole kyllä muutenkaan osoittanut minkäänlaista oma-aloitteista kiinnostusta imetyksestä luopumiseen, vaikka olen yrittänyt ohjailla tilannetta vaihtelevalla menestyksellä kertoja vähentämällä, kiinnittämällä huomiota syömiseen, juomiseen ja yleiseen hellittelyyn. Noup! Mikään ei ole kaverista niin hienoa, kuin äidinmaito.

Imetyskertojen päättäväinen vähentäminen on välillä ottanut reipasta takapakkia sairasteluista ja toisinaan ehkä vaan kiireisestä arjesta. Pieni osaa hienosti vaatia paikan rinnalta -etenkin, jos olen tehnyt paljon töitä tai ollut muuten menossa. Kauppakassien tyhjentämiset, läppärit ja pyykkikoneet unohtuvat pienen kammetessa syliin rauhoittumaan ja on yhteinen hetki itsellenikin tärkeä. Hellyttävä hännänhuippu juoksee niin usein arkihässäkän jatkeena, menee siinä mukana ja sivussa, ole nyt siinä niin hetki!, että mielestäni on ihan oikeus ja kohtuus molemmille, että pikkuhuippu saa lunastaa palan parhainta kiintymystään ja huomiota muutaman kerran päivässä.

Niin, en siis edes tiedä, miksi stressailen imetyksen lopettamisesta ja miksi sitä jatkuvasti suunnittelen. Ympäristön helvetin ärsyttävä nuotti Vieläkösää? -sanassa on vaikuttanut asiaan omalta osaltaan, vaikka olen yrittänyt äitiydessä ja arjessa tehdä valinnat ihan oman pääni mukaan, mikä parhaalta ja helpoimmalta perheestämme tuntuu.

Ja niin -välillä tosiaan on tuntunut, että imetys myös jo vähän vaikeuttaa elämäämme, erityisesti aamuöitä: ratkaisevin tekijä lopettamis”päätöksessä” on ollut aamuöiden repaleisuus, jonka olen miettinyt mahdollisesti ainakin osittain johtuvan imetyksestä. Unikoulut on kukuttu ja yösyötöt lopetettu aikoja sitten ja useampaan kertaan, jossain vaiheessa jo hyvällä säkällä nukuimme puolikasiin, mutta sittemmin Pikkuveljen uusi kiva unirytmi herätä aamuisin ennen viittä (!!), keikautti imetysasiaa taas kolme askelta taaksepäin.

Kaikissa saakelin vieroitusoppaissa toki kehoitetaan puoliviideltä ”aamulla” napittamaan paita kiinni ja nousemaan reippaana aamupuurolle. Kyseisten opusten laatijat eivät vaan vittujakaan tiedä viikon univeloista, kahdeksalta lähtevästä junasta Helsinkiin töihin tai vihanneslaatikkoon levinneestä kesäkurpitsasta, jota en saa siivottua, koska en vaan jaksa ja mentaaliasiani roikkuvat rajatilassa – aamuyöllä viiden aikoihin jokainen voi tunkea neuvonsa nenäänsä – yön tunteina olen haistattanut paskat kaikille oppaille ja viäläkösäille ja puoliunessa napannut pienen yökukkujan rinnalleni ja samalla laahannut imestystilannetta toiseen suuntaan sekä mahdollisuuttani ehkä-edes-jotenkin-nukkua parilla tunnilla eteenpäin.

Toki en voi tietää, kikkailtaisiinko meillä öisin jotain muuta, vaikka imettämisestä kokonaan luovuttaisiinkin. En voi tietää, koska IMETYS NEVER ENDS!

Etsittyäni tietoa imetyksen lopettamisesta ajauduin Lähiömutsin postaukseen puolitoistavuotiaan lapsen imetyksestä. Informatiivisessa kirjoituksessa oli tuotu esiin imetyksen monia hyviä puolia, joita en tiennyt tässä vaiheessa olevan. Äidinmaito tosiaan edelleen muuttuu lapsen tarpeen mukaan ja keho tunnistaa lapsen lähenevän flunssan muuttaen maidon koostumusta tarpeeseen.

Lähiömutsin kannustava postaus poisti taas hetkeksi no-pitäs-ja-pitäs-ahdistustani, koin ilahduttavat tietoiskut myös lohdullisena. Imetys on ollut molempien lasten kohdalla itsellenikin niin tärkeä asia, ettei sen lopettaminen myöskään henkisesti ole helppoa. Ja mitä, jos vauvani olivatkin tässä ja that´s it, kohta lauletaan gaudeaamusta ja ruikutetaan, että kävisivät edes joskus kotona kääntymässä.

No, ehkäpä se tästä pikkuhiljaa. Nyt on taas vähennytty imetyskertoja, josko pieni olisi itsekin jossain vaiheessa valmis luopumaan. Jälleen vedän uutta rajapyykkiä: jospa lopetan imetyksen kesällä tai ainakin ennen kesän loppua (mikäli kesä 2017 joskus jopa alkaa!) tai ennen kuin lapsi täyttää kaksi.

Vai olisiko sellainenkin vaihtoehto olemassa, että voisin heivata rajapyykin asiasta stressaamiselleni!? Lopulta – ketä kiinnostaa ja hammaslääkäreille tiedoksi, että ne hampaat meni jo ihan äidinmaitoon liittymättömissä hommissa!

Rentoa ja suvaitsevaa keskiviikkoa kaikille! Muistakaa tehdä, mikä itsestä parhaalta tuntuu. Huomaatteko, kuinka itsekin hienosti teen niin!? Aivan mindfuck. Huomenna on kesäkuu. Peace & love!

Nimimerkillä Vai ehkä ennen rautahampaita?

Lue myös:

Imetysrauhaa

Terkkui

 

Share

34 kommenttia

  1. LeenaK kirjoitti: Vastaa

    Kuulostaa niin tutulta! Itse olin vetänyt tuon hienosti lanseeraamasi ’maitorajan’ yhteen vuoteen ennen esikoista. Niin, ennen esikoista (ensi keväänä se gaudeamus!) joka synnyttyään vietti pari päivää lasten osastolla, sai hurjia määriä pullomaitoa eikä.meinannut suostua rinnalle ollenkaan. Tehtyäni suuren työn saadakseni kundista äidinmaitopojan, se maito maistui sitten niin hyvin ettei mikään muu ennen vuoden ikää maistunutkaan. Se siitä lopetuksesta. Olihan silti aika suloista kun päiväkodista tultua pikkutaapero haki äidin keittiöstä toivoen ’äiti pois siitä. Äiti tonne tohvalle istuu. Mämmä.’ Lohdukkeena: imetyksen lopettaminen on aika helppoa sitten kun lapsi jo puhuu ja ymmärtää että mämmä on nyt loppu. Tokaa imetin vain vuoden ( tiukka allergiadieetti) ja kolmatta taas liki 2,5v. Jatka vaan jos itse jaksat, ei se muille kuulu eikä meidän lapsilla ole.hampaatkaan pilalla. Niitä imetyshetkiä on niin ihana muistella kun kuuden jalan mittainen kukkakeppi höröttää parransänki leuassaan äidin kivikautisuudelle. ❤️

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos tästä :´)
      Kuulostaa tutulta tuo ”sohvalle istuun”…

      Mukavaa kesää sinne kuuden jalan mittaisen kukkakepin kanssa <3

  2. Henni kirjoitti: Vastaa

    Sanon, että hei hei rajapyykit ja mennään tilanteen mukaan. Mullakin oli jotain periaatteita imetyksen lopettamiseen, muistaakseni viimeisin rajapyykki oli 2-vuotissynttäreissä, joka on vähimmäissuositus WHO:n mukaan. Vaan lapsi on nyt 2v2kk eikä loppua näy.
    En minä halua kieltää päiväkotipäivän jälkeen läheisyystankkausta. Tai juuri ennen unille menoa syömistä, josta taapero itse jatkaa matkaa omaan sänkyyn toistellen ”kiitosh kiitosh”. Vielä muutama päivä sitten hän tallusti tasan tarkkaan joka yö viereen ja hyvin on oppinut että mamma(rinta) nukkuu öisin, aamulla sitten taas. Nyt viimeiset kolme yötä hän on nukkunut läpi yön (hiphiphurraa, skumpan paikka!) omassa sängyssään ja tepastelee pirteänä vasta aamulla mammalle. Tänään en olisi ihan vielä jaksanut kääntää ruhoani syöttämisasentoon, joten taapero työnsi minut omatoimisesti kylkiasentoon, laski paidan alas ja tuuletti kädet ylhäällä ”TADAA!” ja eikun syömään. Ei tämä imetys nyt niin kauheasti näemmä multa mitään vaadi.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha, aina tää menee näin, että mullakin OLI peritaatteita..sitten vaan tapahtui jotain.
      Kuulostaa tutulta 😉

  3. Sumu kirjoitti: Vastaa

    Meillä poitsu 07/2015 ja ihan kuin omasta kynästä tää teksti. Yöimetykset lopetin huudon siivittämänä tässä keväällä ja nykyään sitten klo 5 on pojan mielestä täydellinen aika herätä uuteen päivään. Silloin vaihtoehtona on antaa maitoa ja kölliä siinä vielä tunti tai kömpiä sohvalle, johon vaativa ääni käskee siirtymään, kun huomaa, ettei maitoa sängyssä heru 🙂 Viime aikoina on kyllä saanut viideltä maitonsa sängyssä. Ja viime yönä jo aiemmin, heti kun alkaneen oksennustaudin tuhot saatiin suurin piirtein sängystä siivottua.

    Kirjoitat aivan mahtavaa blogia. Mä en vain saa kommentoitua koskaan. Nyt oli pakko, imetys yhdistää 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos tästä, ja voih mikä homma tuo on, että yhtäkkiä alkaa viiden heräämiset, en kestäh! Muuten tämä homma vielä oiskin ihan ok, mutta nuo aamuyön kikkailut tuppaa lähtemään lapasesta, eikä toista edes estä mikään saapumasta toiseen huoneeseen aamuyöllä 😛

      Tsemppiä sinne, toivottavasti voitte jo paremmin <3

  4. K kirjoitti: Vastaa

    Heivaa ne rajapyykit mäkeen ja tee vaan niin kuin itsestäs ja lapsesta parhaalta tuntuu! Kuulostikin siinä podcastissa, että ajattelit enemmän ulkopuolelta tulevia paineita. Unohda ne!

    Mä annoin tän pienemmän syödä lapsentahtisesti niin pitkään kuin halusi. 2-vuotis synttäreiden paikkeilla lakkas varsinaisesti syömästä maitoa, mutta 2-3 kuukautta halus vielä käydä tissillä, mutta ei enää imeny. Sitten lopetti. Mulle jäi hyvä fiilis eikä lapsellakaan jääny mitään hampaan koloon.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Heh, tarkkaan olet kuunnellut 🙂
      Toivoisin niin, että lapsi itse lopettaisi omatoimisesti ja saisimme tähän jonkun fiksun ja kivan päätöksen, mahdollisimman pian.

  5. LiSi kirjoitti: Vastaa

    Mulla on ollut henkisiä rajapyykkejä useita, mut yleensä oon hoksannut ne vasta kun ne on ohitettu, ja todennut että ”oh well… ehkä puolen vuoden päästä sit”. Että vahvasti tilanteessa eletään täälläkin 2v 1kk mukulan kanssa.

    Ja juu ei, hän ei taatusti ole omia aikojaan ihan heti hetkeen vieroittumassa. Mua naurattaa pelkkä ajatuskin, että yhtäkkiä päättäisi ettei tissimaito maistu. Neverrrrrr.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, rajapyykit on tehty rikottaviksi, näköjään 😀

      Ihanaa kesää sinne!

  6. Rokkimamma kirjoitti: Vastaa

    No…rajapyykit sikseen…

    Meillä vanhinta imetin 1v 8kk, keskimmäistä reilun 2 v 3 kk ja nuorinta 3 vuotta… nuorimman kohdalla yritin joissain kahden vuoden jälkeen lopettaa, mutta siitä tuli niin kamala sota että en vaan jaksanut sitä. Varsinkin kun samaan aikaan menossa oli omakotitalon rakennusprojekti jne.

    Näin vanhempana henkilönä ja kun lapset on tuossa Gaudeamus igitur vaiheessa (21,17 ja 14) neuvoisin tekemään just niinkuin itsestä tuntuu ja mihin omat voimat riittää. Jos on helpompi imettää kuin taistella lopettamisesta niin sitten se on niin…

    Tsemppiä kumminkin Tampereelle!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jahas, eli se vaan jatkuu aina pidempään jokaisen lapsen kohdalla 😀

      Ja kiitos neuvoista, pitäisi vaan muistaa keskittyä tekemään itse päätökset! <3

  7. Sanni kirjoitti: Vastaa

    Mää otan sulle rokkipallokisoihin rintapumpun mukaan. <3

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      TAAS!!! 😀 😀

      1. Sanni kirjoitti: Vastaa

        Ajattelin myydä sen jo pois, mutta pidänkin vielä jemmassa. Ihan sua varten. 😀

        1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

          Älä myy ;D

  8. Oulusta kirjoitti: Vastaa

    Ajattelen, että sie oot cool äiti ja nainen ja sun blogi on parasta viihdettä blogosfäärissä, kirjoitat tosi älykkäästi. Ja, jotenkin olen ajatellut pitkään imettäviä äitejä jotenkin nössöinä, mutta sie et missään nimessä ole nössö! Sain siis tästä kirjoituksesta tsemppiä omassa tilanteessani, jossa 1v1kk (ei siis niin kovin vanhakaan!) ei näytä mitään lopettamisen merkkejä vaan tissi (Oi miksi aloimme kutsua maitoa sillä nimellä?!!!) on maailman tärkein ja hän vain kiihdyttelee tahtia nyt, kun saisi jo lopettaa. Sinällään minulla ei ole mikään kova kiire lopetella (paitsi niinä päivinä, kun lapsi repii puseroa niin kylässä kuin kaupassa tai kerhossakin ja toki aamuyöllä ), mutta ahdistaa ympäristön asenteet. Melko neutraalikin ”vieläkö sie?” jotenkin saa oman olon tuntumaan paskalta ja jotenkin lepsulta äidiltä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha, kyllä olen cool ja niin on kaikki muutkin äidit, jotka just omalla tavallaan hoitaa parhaansa mukaan!
      Ja ihana kuulla, jos sait tästä tsemppiä -kuten täällä on moni sanonutkin, koita tehdä ihan oman mielen mukaan. Niin yritän itsekin 😉
      Eipä sitä sitten lopulta kukaan muu jaksa miettiä, mikä homma, kunhan itestä tuntuu oikealta päätökseltä jatkaa tai olla jatkamatta.
      Ihanaa kesää sinne <3

  9. Lapanen kirjoitti: Vastaa

    Aamen ihan joka sanaan. Lapsi 1v9kk jo, enkä ole ihan varma haluaisinko lopettaa imetyksen ennemmin siksi, että jo kolmeen kertaan vieroitetut yötissittelyt on taas täydellä rähinällä päällä vaiko siksi etten jaksa enää kuunnella niitä ”viäkö?!?!”-kommentteja. Oli miten oli, en jaksa tehdä asialle mitään koska lapsella on kovempi tahto. Tissutelkoot.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      aargh, miten se tilanne aina onnistuneen unikoulun jälkeen pystyykin valumaan siihen alkupisteeseen….
      jatketaan ….

      😉

  10. Någon Annan kirjoitti: Vastaa

    Ilmeisesti hammashoitajat viljelevät vieläkin tuota väärää tietoa, että imetyksestä on jotain haittaa hampaille (tätä saatetaan jopa opettaa niille koulussa edelleen). Se on kuitenkin aivan väärää tietoa. Veljeni tuttu oli hammaslääketieteen tohtori ja erikoistunut just lasten hampaisiin, ja esim. hän sanoi, ettei se pidä ollenkaan paikkaansa (ja kyllä tästä löytyy myös netistä tieteellisiä artikkeleita, jos on niin kiinnostunut, että haluaa googlailla). Jos nyt ihmisen luontaisen käyttäytymisen mukaan luolanainen imettäis sitä lasta 2-7 vuotta, niin miten se muka vois olla haitaksi hampaille.

    Mulle on onneksi tosi vähän sanottu, että vieläkö sä. Imetin esikoista melkein 2-vuotiaaksi ja kuopusta 1,5-vuotiaaksi. Imetykset loppui tosi helposti, esikoiselle sanoin kerran, että otetaanko myöhemmin, ja siihen se jäi. Kuopus taas kieltäytyi. Mun mielestä pitkä imetys on tosi kätevää just silloin, kun lapsi on sairaana. Nesteytys on helppoa!

    Yöimetys on sitten se ikävä juttu, siis äidin kannalta. Mä oon onneksi päässyt siitäkin melko helpolla eroon. Esikoisen kanssa oli muutama kuukausi, etten meinannut jaksaa, mutta sitten se loppui itsekseen. Kuopus lopetti aikaisin, mutta heräili sitten muuten tosi kauan, joten onnistuu se aivotoiminnan tuhoaminen ilman yöimetystäkin.

    Musta on hyvä, että hieman isompienkin imetyksestä puhutaan. Monethan pitävät sitä ihan friikkien touhuna ja liittävät siihen ties mitä kummallisia mielikuvia. Se kuulemma kumpuaa ”äidin tarpeista” (mitähän ne mahtavat olla, sitä en ole koskaan saanut selville) ja lasta pidetään sillä tavalla ”vauvana”. (Joo, se lapsi varmaan ymmärtää, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka mieltävät imetyksen vain vauvoille kuuluvaksi.) Ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää muista näitä, eikä kukaan enää kysy ”vieläkö sä”.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No sepä se, on kyllä sairastaessa ollut jo monta kertaa suuri helpotus ja ainoa keino saada unen päästä kiinni <3
      Mutta tuo yöimetys. Monta kertaa on lopetettu ja aina tilanne on palannut jonkun sairastuksen tms myötä..eikä auta, että nukun eri huoneessa tai mitä vaan, kyllä se mut löytää, jos sattuu niin päättämään..

      Ja niin, se se oiskin, kun kymmenessä vuodessa asenneilmapiiri muuttuisi sellaiseksi, ettei asiaa päiviteltäisi tai kyseltäisi ainakaan negatiivisella nuotilla. <3

  11. PP kirjoitti: Vastaa

    En juuri koskaan kommentoi mihinkään, mutta tämä asia on minulle niin läheinen, että oli pakko kommentoida. Itse imetin lastani noin kolmevuotiaaksi. Itse asiassa en ihan tarkasti rekisteröinyt, milloin imetys loppui. Tuli vain päivä, jolloin lapsi ei enää tissiä pyytänyt. Itse en laittanut mitään tiettyä ikärajaa, jolloin imetyksen tulisi loppua, vaan yritin uskoa sitä, että lapsi osaa itse vieroittautua, kun on siihen valmis. Jossain on ollut maininta, että ikähaarukka tuolle olisi niinkin pitkä kuin 2-7-vuoden iässä. Sen olin kuitenkin päättänyt, että jos imettäminen alkaa itsestä tuntumaan pahalta tai rasittavalta, niin sitten laitan maitobaarin kiinni. Kun lapsi oli vuoden, päätin, etten enää tarjoa, vaan lapsi saa maitoa, jos sitä pyytää.

    Vieläkö sinä imetät –kysymykset ahdistivat minuakin ja muutenkin ympäristön asenteet ovat kovin kielteiset yli vuoden vanhan lapsen imettämiselle. En tiedä mistä tämä johtuu. Appiukkoni lopetti vieläkö kyselyt ja lapselle sanotut ei kai noin iso poika enää… tokaisut, kun totesin, että se on ihan vain minun ja lapseni välinen päätös, milloin tämä imetys lopetetaan. Opin myös laittamaan ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun kuitenkin koin, että imetys oli lapselle vielä niin tärkeää. Varsinkin päiväkodin aloituksessa vaikutti siltä, että lapsi kävi tankkaamassa turvallisuutta iltaisin. Kun lapsi oli sairas, niin minusta tuntui, että imetys oli meille molemmille silloin tärkeää. Imetyksen myötä lapsi sai ravintoa, nestettä ja läheisyyttä yhtä aikaa. Omaa huoltani se helpotti myös, kun ruoka ei muuten maistunut, niin tiesin, että lapsi saa kuitenkin ravitsevaa nestettä, mikä auttaa paranemaan.

    Kahden vuoden lähestyessä imetyskerrat alkoivat vähentyä ja muistelisin, että lapsi pyysi maitoa vain nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä. Jossain vaiheessa lapsi ei enää julkisesti pyytänyt, vaan halusi imetyksen tapahtuvan ns. piilossa. Jos isä hoiti nukkumaanmenon ja luki iltasadun, niin lapsi pyysi, että äiti tulisi vielä ”peittelemään”. Joskus nuo iltaimetykset toivat mieleen ajatuksen, että olisi tässä muutakin tekemistä, mutta sitten kun katsoin sitä onnellista lasta, tajusin, että mikä on sen tärkeämpää kuin olla tässä tämän lapsen kanssa. Se kaksi tai kolme vuotta on kuitenkin esim. 40 vuodesta aika lyhyt aika.

    Tsemppiä kaikille ja tehkää imetyksen osalta juuri niin kuin itsellenne ja lapsellenne parhaaksi näette.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos kommentistasi! <3
      Ja niin se on totta, että se pari kolme vuotta on lyhyt aika ja nopsaanhan se meneekin. Ja sen takia kaikki rajapyykitkin aina tuppaavat rikkoutumaan..ne vaan menee rikki lapsen kasvaessa vauhdilla.
      Jotenkin tuntuu itsestänikin järjenvastaiselta kieltää juurikin tilanteessa, jossa lapsi hektisen päivän päätteeksi kaipaa syliä ja rauhoittumista. Kaikki olisikin ihan ok ja voisin mielelläni vielä välillä imettää, kunhan vaan saisimme ne aamuyösekoilut loppumaan.
      Mukavaa kesää sinne! 🙂

  12. Tankkiauto kirjoitti: Vastaa

    Omaa ainokaistani imetin ihmisten ihmettelystä huolimatta 3-vuotiaaksi (2v jälkeen iltatissi ainoastaan, mutta silti). Sen jälkeen xylitolipastilli suuhun. Tee JUST niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Asia ei kuulu kellekään muulle kuin sinulle ja lapsellesi.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos kannustuksesta Tankkiauto <3

  13. Johanna kirjoitti: Vastaa

    Lapsella voi olla ihan janokin aamuviideltä. Vettä tuttipullosta ja unet voi vielä jatkua, omassa sängyssä tai kainalossa.

    Itse imetin ainokaista (nyt 17 v.) vajaan vuoden. Meillä imetys väheni loppuvaiheessa itsekseen ja luonnollisesti yhteen kertaan vuorokaudessa, joten asetin sitten lopetusrajaksi 10 kk merkkipyykin. Sitten juuri silloin lapselle tuli flunssa, joten imetys jatkui vielä sen yli, viikon pari. Kaikki tämä meni juuri meille kahdelle sopivasti ja helposti.

    Toivon että jokainen imettävä saa tehdä itse päätöksen, kuinka toimia ja mikä sopii kyseiseen kahdenkeskiseen asiaan. Tällainen asiallinen, rehellinen ja kunnioittava keskustelu on asian pohtimisessa tärkeää.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kyllä on tarjottu vedet ja maidot ja ihan kaikki muut… ;D

      Ja sepä se, kaikki omalla tavallaan <3

  14. Maya kirjoitti: Vastaa

    Ennen esikoista olin kuvitellut imettäväni max puoli vuotta. Ja kuvittelin imetyksen olevan ihan tissi suuhun ja maitoa masuun- juttu. ? No, eihän se mennyt yhtään noin… synnäriltä kotiuduttiin ennenaikaisen, pienipainoisen tytön kanssa, kumpikaan ei tajunnut imetyksestä mitään (kiitos kättärin imetysohjauksen), ja ensimmäiset pari kotiviikkoa lapsi sai lähes pelkkää korviketta.

    Nyt tyttönen on lähes 10 kk ja viihtyy hyvin tissillä. Vuoden ikään olen ajatellut jatkaa, sitten ei enää oma kroppa ja pää kestä imetysdieetin takia, pahimmillaan söin muutaman kuukauden ajan alle 10 ruoka-ainetta, joista sokeri oli ainoa hiilarinlähde. Mä kuulen jo nyt jatkuvasti ihmettelyä ”vieläkö sulla maitoa riittää” & ”koska olet ajatellut lopettaa”… tosin olen voinut kuitata nuo vaan sanomalla että tytön allergialääkärin suositus.

    Mutta noihin aamuihin, me saatiin ohjeeksi pitää unikoulua aamun tunteina tissin tai ylösnousun sijaan jos herätys on liian aikaisin. Meillä rajana kello 6, ennen sitä heräämiseen suhtaudutaan samoin kun olisi keskiyö. Ja jos uni ei tuu uudestaan, tehdään kuuden jälkeen ”dramaattinen herätys” eli verhot auki ja iloiset huomenet niinkuin mitään nukutusyritystä ei olisi koskaan ollutkaan. ? Viikon parin verran siinä meni että unet jatkuu sinne kuuden seiska korville. (Voin myöntää että olin välillä väsyneempi kun ennen unikoulua ?) tosin en tiedä miten tuo teillä toimis kun tyyppejä on kaks.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, mullakin oli kaikenlaisia suunnitelmia ennen kuin sain lapsia 😛

      Mukava kuulla, että teillä on imetykset alun kikkailuista huolimatta sujuneet hienosti!

      Meilläkin täällä on tehty kaikenlaista unikoulua ja välillä yöt jo sujuivat ihan aamuun asti, mutta yhtäkkiä alkoi kausi, jolloin tosiaan valvottiin puoliviidesta puoliseiskaan, ja seiskalta sitten heräsikin sitten isoveli..huh huuh..ja sama homma on välillä vieläkin. Ehkä se on valo tai joku VAIHE, ehkä liian pitkät päikkärit, ehkä imetys…ehkä ehkä…Argh.
      Tsemppiä sinne, toivottavasti yöt menee teillä jatkossakin hyvin!

  15. Heya kirjoitti: Vastaa

    Imetän puolitoistavuotiasta aamulla ja illalla. Rasittavat yöherätykset jäivät pois, kun pieni siirtyi iskän kans eri huoneeseen nukkumaan. Voi onnea nämä kokonaiset yöt! Suosittelen kokeilemaan, jos yöt tuntuvat raskailta, mutta päivällä vielä haluaa imettää.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyvä kuulla, että teillä on tilanne ratkennut hyvien unien puolesta <3

      Ollaan jo pidempään nukuttu eri huoneissa, mutta se ei tunnu auttavan..enää. auttoi jossain vaiheessa, mutta nyt se(KÄÄN) ei tunnu enää auttavan. Seuraavaksi nukun eri rakennuksessa...

  16. Hyvä äiti kirjoitti: Vastaa

    Aijai, mä luen kuukauden myöhässä tätä tekstiä koska olen niin jälkijunassa kaikessa, tosin en siksi että oisin ollut imettämässä päinvastoin olin ehkätekemässä ihan-sama-mitä-ruokaa-kunhan-lapset-söisi-sitä. Oli vaan pakko kommaa kun mulla taas oli just toistepäin toi imetysgate, että imetin vaan kuukauden ja toisen kohalla pari kun me ei saatu sitä lasten kanssa millään toimimaan. Mulle kaikki sanoi ainytköjoehkäkandeisvieltsemppaajayrittää. Että mikäköhän se olis näitten edellämainitsemieni ja noiden vieläkösääiden ihanteellinen ja hiljaseksi vetävän täydellinen ikä lopettaa imetys juuri meidän lasten kohdalla? On se kumma kun ne muut mammat tuntuu tietävän paremmin aina ja kaiken.

  17. Hamida kirjoitti: Vastaa

    Minä imetän vieläkin, poju on 2,5vee 🙂 saa nähdä milloin suostuu lopettamaan… Ehkä ennen eskaria viimeistään??? Päivähoito on aloitettu, se on luonnollisesti vaikuttanut ja pian alkaa työt joten imetys varmaankin ainakin vähenee, jos ei vielä lopu ihan heti..

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.