Hääpukupäivä ja normipäivien asuja

Osallistuin keskiviikkona hääpukupäivään pukeutumalla hääpukuun, vaikken naimisissa olekaan. Väitän edelleen, etten koskaan halua naimisiin. (Enpä!) Ehkä se on selviytymiskeino, jos ei vaikka kositakaan. Siltä varalta, että muutan mieleni naimisiin menon suhteen tai jos joskus vaikka kositaan, ostin joskus Berliinistä kotikatuni second hand -liikkeestä vanhan valkoisen kotelomekon. (Enpä vissiin halua naimisiin!) Ihana villainen mekko on ollut mm. naamiaisissa morsiammellani (itse olin pukeutunut sulhaseksi ja morsiankin muuttui kesken yön tuhkimoksi hukatessaan jatkoilla toisen lapikkaansa!? se kevytkenkäinen ämmä!), joten kai sen voi hääpuvuksi laskea. Olen pitänyt mekkoa tennareiden ja nahkatakin kanssa muutenkin, vaikken valkoisten vaatteiden läheinen ystävä olekaan. Panta on äidin vanha ja pantaan kiinnitetty lintukoriste on lahja ystävältä. Hippi ei tajunnut vihjettä.

Syömään lähdössä. Vanha Vuokko-kauluspaita on kirppikseltä, samoin Pentikin vanha nahkahamonen. Marimekon koru on lahja äidiltä. 

Keikalle ja tanssimaan lähdössä. Leviksen farkkuliivi on isän vanha, paita Vilasta, mustat pillit Leen, kultainen medaljonki rippilahja porukoilta, Nyrkkitappelu-pinssi hipiltä, lettipanta on kulkeutunut meille jostain (ilmoita, jos huomaat omaksesi!)

Lähdössä Ellen Gallagherin näyttelyyn Sara Hildenin taidemuseoon. Farkkuliivi Leen (Turusta, en muista kauppaa!?), musta villatunika Vilasta, Black Milkin Cathedral- legginsit Black Milkin verkkokaupasta, villasukat äipältä tietysti.

Lähikuva Cathedraleista. Raskausaikana tilasin legginsit piristämään jokapäiväisiä mustia tunika-asuja, mutta eihän masuni niihin mahtunut. Nyt olen pitänyt lempilegginsejäni senkin edestä. Aamen!