Niin kuin eilen, voisi jokaisen viikon päätteeksi olla kaksi sunnuntaita.
Nekalan muija koputti ikkunaan kymmenen aikaan. Pistimme kahvit porisemaan, katoimme pöytään kaikki kaapista kertyneet loput ja sytytimme kynttilät.
Raksahippi kolisteli yläkerrasta kauneusuniltaan yhdentoista aikaan, kun poika oli toistuvasti harhaillen huudellut ishää ishää ja näyttänyt Kuukausiliitteestä Jone Nikulan kuvaa. Ishää ishää.
Nekalan muija piirteli Pojan kanssa, kunnes Picasson keskittymiskyky herpaantui ja vahakynällä piirreltyä suherrusta ilmaantui lattialautoihin, uuninluukkuihin ja pöytään. Pojan mentyä unille pakotin muijan kasaamaan kanssani yläkerran kylppärin kalusteita. Touhu sujui huomattavasti sopuisammin kuin minun ja hipin yhteistyö muutama päivä sitten. Kiitos <3!
Illemmalla käppäilimme muutaman talon päähän ystäville syömään ahvenia, perunamuussia ja salaattia.
Kätevää, kun useammallakin naapurin muijalla on samanlainen koti, niin voi bongailla kivoja remonttiratkaisuja. Kauniilta näytti tämäkin lautalattia ja avarrettu oviaukko huoneiden välissä. Pitäisikö meidänkin purkaa alakerran huoneiden välistä seinää ja siinä olevia kiinteitä kaappeja vähän? Ihana Ritolan tapetti myös. Pitäisikö taas lähettää sekavia viestejä Ritolan inboxiin?
Keittiö on myös rakenteiltaan samanlainen kuin meillä. Löytyisikö siis meiltäkin keittiön seinästä tiilimuuraus ruokailuhuoneen seinän toiselta puolen? Olisikohan puuhella hyvä käytössä? Voisiko sillä ehkä lämmittää? Kaunis se ainakin oli, loi keittiöön kotoisan tunnelman ja ahvenet olivat herkullisia. Pitäisikö matkia naapureita kaikissa asioissa? Pitäisikö olla psykopaatti?
Kahvin ja suklaan jälkeen ohjelmassa oli saippuakuplien pyydystämistä, josta lapset olivat innoissaan.
Olipa hyvä loppiainen ja loman lopetus. Joulukorttikoriste on vielä keittiön seinällä ja tähti olkkarin ikkunassa. Viikonlopuksi luvattiin luntakin.
Eiih, miten tuo ”Pitäisikö olla psykopaatti?” aiheutti ihan totaalisen hirnumiskohtauksen. 😀
Aaaaaaaaaah, tää sun blogi on kyl ehdoton suosikki, joka kerta tulee hyvä mieli kun lukee!
KIIIIITOS muru, niin superia <3
No välillä tulee vähän psyko-olo, kunkäy kavereilla kylässä melkein samanlaisessa talossa ja toteaa, ai te teitte tuon noinm, onpas hei hieno, mekin tehdään noin. Hei kiva ovi, mekin laitetaan tollanen. Hei mä ostin samanlaisen lampun kun teillä. Vanhaa kunnon matkintaa!
Uuh aah ja kiitos, onpa kiva kuulla, että jaksat roikkua mukana! 🙂 Tulkaapa joskus ihan livenä kylään.
Vanhassa työpaikassani tuota matkimista kutsuttiin parastamiseksi… Hassunhauskaa 😀
Nikula.. Voi apua..!
Joo, tuossa vaiheessa se taisi olla kuka tahansa pitkä tukkainen partasuinen, niin se oli ISI 🙂