Tarkkaavainen sukulaiseni oli arvannut huomannut blogistani minun tappaneen edellisen ruisleivän juureni (yllätys!) ja kiikutti meille ystävällisesti uuden (suurkiitos!).
Jauho-ostoksilla törmäsin naapurin muijaan, joka sanoi haluavansa osan juurta itselleen, JOS leivästä tulisi hyvää. Kehuskelin viimeksi leiponeeni saman diilerin juurella maukkaita leipiä, mutta kaikkeen vastauksen omaava naapurini niittasi tilanteen sanomalla joo mutta se juuren maku kato tulee kaiken maailman kuonista, jota ihmiset käsistään juuriin siirtävät. Kertoi jopa kerran voittaneensa sanomalehden kilpailusta (!!??) kuuluisan leivän juuren, joka maistuikin leivottuna ihan lehmän perseelle. (!!??) Naapurin muija toivoi minun ensin koemaistavan saamaani juurta ja leipää ennen hänelle hustlaamista.
Tilanne kaupan hyllyjen välissä meni tietysti siihen, että huusin leipovani ainakin osan istukastani leivän juureen, onko sitten hyvää helvetti, naapurin muijan nauraessa mielenkiinnolla odottavansa, koska toimitan hänelle _maistuvan_ juuren.
Ottaen huomioon naapurin muijan asettaman lehmän perse -tilanteen, vivahteikkaan leipomishistoriani sekä jo yhden tappamani leivän juuren, toivotan:
Ihania leipomishetkiä itselleni!
Ei mitään paineita.
Hhahahahahaha 😀 😀
Oon kerran leiponut ruisleipää. Se maistui jostain syystä kossulta. En oo toiste kokeillut.
Nyt mieltäni vainoaa kuva naisesta maistelemassa lehmän persettä.
Olisin kyllä voinut elää ilman tätä visiota.
En syö ruisleipää enää ikinä. Ainakaan kenenkään itse leipomaa.
Teollisuusleipomot kunniaan!
Sen persejuuren on pakko olla ollut pilalla, koska eihän siihen säilytettävään juureen kosketa käsin. Siis sehän on sellaista litkua, jota sekoitetaan lusikalla tai hölskytetään purkissa. Ainakin niiden komeiden ruotsalaisleipurien mukaan, joiden resepteillä itse harrastan kyseistä asiaa…
Meidän leipomossa leivotaan juureen ja kone sen taikinan kyllä sekoittaa, leipurin kätöset muotoilevat sitten vasta valmista taikinaa. että ei ainakaan täällä tule maut juureen mistään kynnenaluskuonista, haha.
Leipomisen iloa!
Tsih hih hii..Jollain on ollut joku salainen resepti 😀
Olen pahoillani!!
Mutta lupaan lesottaa, jos leivistä tulee hyviä!!
Joo, niinhän se varmaan on ollut..
..mutta jotenkin naurattaa, että naapurin muija menee kaikkien osallistujien joukosta voittamaan persejuuren!!!
Hyvä tietää.. 😉
Katsotaan, mitä tästä nyt taas tulee. Vahva aikomus tehdä superhyvää leipää 🙂
se on siun velvollisuus, ehkäpä loistavalla leivällä purat osan tästä kamalasta traumasta…
Mut siis jotenkin silleenhän se eka juurikin on joskus syntynyt, kun joku on unohtanu jotain jonnekin ja nälkäsenä sitte kattonu että syteen tai saveen, kyllä tämä vielä leivotaan ja syödään 😀
Että ei ne lehmänperseet ja istukat nyt nii-iin kaukaa oo haettu, välillä kaks pahaa voi olla yhdessä ihan hyvää. Kuten selleri ja persilja.
Nekalan Besserwisser hyväksyy tämän juuren. Oijoi, hyvää oli!
Yh, en tiedä, oisinko halunnut kuulla tätä ;D
Mutta siis hyvää tuli!! Eli kaksi (mitä vaan persettä onkaan ollu, oli hyvää!).
Ihanaa! Nekalan besserwisserille on täällä juuri jääkaapissa odottamassa!