Vaikka blogissani usein julkaisen mitä sattuu ailahtamaan, niin uskokaa tai älkää, joutuvat postaukseni ennen eetteriin pääsyä läpäisemään äärimmäisen tarkan ja loogisen sihdin.
Yöllinen kuningasidea ei aamulla enää nauratakaan tai kansiossa seilaava luonnos alkaa kolmannella avaamisella kyllästyttämään jopa itseäni. Usein nauraessani pissat housussa omaa superläppääni, Hippi toteaa lakonisesti, ettei ”vitsini” itseäni lukuunottamatta aukea edes rautalangalla tai on muuten vaan tosi huono (muttei kuitenkaan tarpeeksi huono ollakseen siten hauska). Usein koneeni sotkuisella työpöydällä pyörii niin monta keskeneräisiä ideaa, että osa kelpo keksinnöistä unohtuu ennen kuin muistan palata niihin.
Erityisen hauskoja ovat puolitiehen jääneet tekstit ja kuvat etenkin silloin, kun ei itsekään ihan muista, mikä helvetin kova läppä on saanut tuhlaamaan liikaa aikaa löytääkseen sopivan kokoisen kuvan omasta päästään..
..liittääkseen sen räbävartaloon. Yo!
Julkaisematonta luonnostekstiä ja ranskalaisin viivoin kirjattuja ideoita on kalenterin kulmat ja läppäri täynnä. Usein saatan kirjoittaa useamman tekstin kerralla ja joskus ajatus toki kuohuu luovemmin, mutta itseni kohdalla en suuremmin voi luottaa kirjoitusflowhun. Yleensä ideat syntyvät kirjoittamalla, usein kesken tekstin, joskus tekstin jälkeen. Eiku wait a minute, mun näkökulman ois pitäny olla vaan tää. Vaan nää kaks lausetta tästä lopusta. Mitä teen tälle kaikelle paskasönkkäämiselle ennen sitä?
Joskus on aikaa ja kärsivällisyyttä napata ideasta kiinni, tehdä koko homma uudestaan kunnolla päähän pälkähtäneen idean mukaan. Joskus itkuhälytin parahtaa ja tulee äkkilähtö yläkertaan, jolloin unohdetaan stilisoinnit ja deletoinnit, mennään sillä mitä on tai ei vaan jaksa enää jauhaa.Kaikista sivutuista mielekkäistä teemoista jää kuitenkin yleensä päähän jotain ripettä, jota voi palata myöhemmin möyhimään sopivassa mielentilassa.
Tykkään bloggaamisessa huolettomasta otteesta -aihetta ja näkökulmaa, hattua tai kirjoitustyyliä voi vaihtaa vaikka päivittäin, eikä kaikkea tarvitse aina hioa ihan puhki (lukihäiriöisenä olen oppinut olemaan armollisempi kirjoitusvirheilleni, vaikka toki yritänkin aina oikolukea tarkasti). Välillä voi heitellä ihan kevyitä juttuja ilmoille hyvillä mielin.
Mutta välillä ei voi.
En muista, mihin kuningaspostaukseen tämä omakuvani on liittynyt tai miten näin räikeä helmi on saattanut hukkua luonnoksiin. Täytyy painaa tämä muistiin ja kaivaa esiin sopivassa tilanteessa.
Joskus ei vaan onnistu.
Kuten kuvituskuvaksi (varmaan johonkin hyvin syvälliseen tekstiini) ottamani eteerinen ja intensiivinen kuva itsestäni, joka lähinnä nauratti itseäni aika paljon. Sortin kuvia nähdään blogissani aika harvoin ja syykin niiden uupumiseen on tämän poussin myötä aika selvä. Bloggaajan itseään kohtaan huokuvaa armollisuutta sekä ysärifeministiviboja piti kuvassa pointata ajelemattomilla kainaloilla, joissa ei edes parin kuukauden sheivauslakon jälkeen näkynyt karvoja. (Katsokaa tarkasti!)
Itseasiassa nyt kuvaa katsoessani, voisi se mielestäni olla priimaa käyttistä oman elämänsä tuulikaapista huutavan alteregoni mahdolliseen postaukseen, jossa Jengi on varmaan taas kelan aika huolella, missä meikä on oikein mutettanu, ku ei oo kahteen päivään tuutannu infoo blogosfääriin ja kerrotaan meikän burniksesta, jonka sain kaupallisena yhteistyönä mielenterveyspalvelujen kanssa. Jossa aijon rullaa mun mentaalikelaa auki iha huolella sillain tosi armollisesti itteeni kohtaa ja tajuta kaikkia juttui ja vääntää niitä asioita jengille rautalangasta ihan helvetisti!
Oli miten oli – otin kainalokuvan ilman ironiaa ja karvoja, mutta sensuuri iski.
Luonnoksiin on jäänyt myös ihan valmiiksi kirjoitettuja postauksia, joita ei vain koskaan ole julkaistu. Kuten esimerkiksi ennennäkemätön postaus vaarallisesta narsissista. Teksti meinasi useamman kerran päästä eetteriin, mutta edes kännisimpänä oikolukuiltana idea ei vaan edelleenkään yhtään naurattanut, joten juttu jäi luonnoksiin sekä soimaamaan itseäni huonosta huumoristani ja ideaköyhyydestä.
TUNNISTA NELJÄ VAARAN MERKKIÄ – ASUUKO KOTONASI NARSISSI?
1. Vain hänen tarpeillaan on merkitystä
Jos olet rakastunut narsissiin, pian luovut omista tarpeistasi ja menoistasi hänen vuokseen. Aluksi saatat tuntea itsesi erityiseksi, kun olet usein valmis kastelemaan uutta kasviasi, mutta pian sinua alkaa ärsyttää. Joudut jatkuvasti muuttamaan, peruuttamaan ja aikatauluttamaan uudelleen omia suunnitelmiasi, koska narsissin hoitaminen menee aina edelle. Ja vaikka tekisit kaikkesi, hän ei koskaan ole täysin tyytyväinen. Hänen tarpeensa ovat niin pohjattomia ja mahdottomia tyydyttää.
2. Hän on mustasukkainen kaikesta
Ensin hän näyttää arvostavan syvästi sitä, että sinulla on myös muita viherkasveja tai vaikka pajunkissoja maljakossa. Mutta – narsissin kanssa tulee aina vastaan jotain muttia– Suhteen vakiinnuttua, hänen suhtautumisensa muuttuu dramaattisesti. Pian kaikki aika, jonka vietät puutarhan tai vaikka lemmikkieläintesi kanssa, on pois häneltä. Narsissi ei siedä kilpailua huomiostasi.
3. Hän elää fantasiamaailmassa
Narsissi on taitava hurmaamaan ja viettelemään, koska hän elää mielikuvitusmaailmassa. Hän rakastaa romantiikkaa ja vie jalat altasi kauniilla nupuillaan ja suureellisilla keltaisilla kukkasilla, jotka kasvavat nopeasti.
Oikea elämä alkaa siitä, mihin sadut päättyvät, mutta narsissi haluaa suhteesta vain romanttisen osuuden. Hän ei pysty sitoutumaan muihin kuin itseensä.
4. Hän käyttää muita hyväkseen
Narsissille jokainen ihmissuhde on tapa täyttää vesisäiliötä. Siinä maailmassa sinun tehtäväsi on vain ruokkia hänen egoaan, kunnes hänen kiinnostuksensa lopahtaa. Kun se tapahtuu, suhde muuttuu liekehtivän kuumasta jääkylmäksi. Jäät haukkomaan henkeäsi ja ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Yrität epätoivoisesti analysoida jokaista yhteistä hetkeänne, mutta et löydä järkevää syytä hänen käytöksensä muuttumiseen.
Joo, ei se lähde vieläkään!
Jotkut ideapankkiin unohtuneista kuvista tai tekstipätkistä ovat jääneet prosessin rippeiksi, jotka eivät ole ikinä lopulliseen postaukseen päätyneet, vaikka ovat ehkä toimineet innoituksena. (Huom: päässäni pyörii äärimmäisen hienoja ja tärkeitä _prosesseja_ kirjoittaessani, siksi blogini on niin uskomattoman suosittu!).
Tämä vitsikäs kuva on luonnoskansion jämistä suosikkini sekä ehtymätön inspiraation lähteeni. Parasta tietysti, etten edes hatarasti muista, mihin ajatukseen hartaasti muokkaamani 420-kuva on alunperin liittynyt, mutta etenkin asiayhteyksistä irroitettuna monet masterpieceni ovat sata kertaa photaritaitojani hauskempia. Olen aika varma, että tämän voimakuvani pohjavire kuuluu useassa tekstissäni, tää kuva on mun menttori! Enkä ehkä pääse yli, kuinka paljon näytän isältäni viiksissä ja aurinkolaseissa.
Myös kaavailemani Pikkulapsiperhe-BINGO oli ihan hauska idea. Kyllähän sitä aina kaikkee tapahtuu! Aina joku on alasti ja aina kaatuu mehut pöydälle ja aina kaikkee hassua, sellasta ne-tietää-jokka-tietää-hommaa.
Jep! Lopulta olin todella huono keksimään tarpeeksi hassuja päivittäisiä kohelluksia ja bingo-taulukko pieneni pienemistään kutistaen koko idean lopulta julkaisemattomaksi. Yksi suunnitelma oli pyytää Muita ihania -blogin Tiinaa yhteistyöhön ja tekemään bingo-ruudukko kauniiksi koristeellisella kuvatyylillään. Mutta lopulta koko bingo oli niin paska, etten halunnut sotkea taitavaa Tiinaa paskuuteen ja ajattelin lopettaa koko blogini.
Että tässä vain jäävuoren huippu aivomyrskyistä ja kamppailuista, jotka täällä seesteisen kuplan ja terävän kynän kulisseissa pauhaavat. Että joka bloggaamista helpoksi väittää, niin kasvattaa itse kuukaudessa kuvissa näkyvät kainalokarvat. (Respect Julia Roberts and Jemima Kirke!)
Että katsotaan, mitä huomenna tärähtää eetteriin. Ehkä jotain eteeristä.
Että heipparallaa höpönassulit!
Lue myös:
Mitämitämitä! Pikkulapsibingo on just hyvä! Ehdotan myös paskamutsi-bingoa. Tänäaamuna olisi napsahtanut BINGO esimerkiksi kombosta
/ lapsella jogurttia hiuksissa päiväkotiin vietäessä / ääneen lausuttu kirosana tai kaksi / unohdettu terkkariaika / puolivalehdeltu syy terkkariajan perumiseen kahden tunnin varoajalla /
tai
/ kuivashampoota mamman päähän suihkun sijaan / päiväkodista myöhässä / kokouksesta myöhässä / ei mitään käryä, mitä tänään syötäis ruoaksi /
Sinä voit päättää, onko palkinto bingon saavuttamisesta itsensä ruoskinta vai kylmä olut illalla.
Kivaa keskiviikkoa… Tai torstaita.
Paskamutsibingoon ehdottomasti sellainen ruutu, jossa lapsi kiroilee, kun on kuullut niin usein niitä äänenlausuttuja kirosanoja (useampaa kuin kahta).
Hieno idea, kohtahan me saadaan bingo kasaan!
Hei ihan mahtavaa! Ahahhahhhahhaaa ja tuttua myös, saisin melkein heti rivin jo näistä!! Todella hyvä idea!! 😀
Tää ei nyt liity (pelkästään) tähän postaukseen, mut mää RAKASTAN tätä sun blogia! Parasta parasta ikinä! Elän ite täysin erilaista elämänvaihetta (ei lapsia, ei oman elämänsä sankaria aka Hippiä, ei vanhaa taloa), ja silti elän ihan satasella mukana näissä teidän elämän käänteissä. Oon ollu vakkarilukija jo pitkään, ja ensimmäisellä kerralla sun blogin löytäessäni lukasin kaikki tekstit yhdellä istumalla 😀 Kaikki tää hypetys on ny vähän teennäistä joo enkä tiedä mikä mut sai tämän kommentin edes kirjoittamaan (en ole ennen kommentoinut), mut halusin vaan kai sanoa et SÄÄ ROKKAAT! Ihanaa vappua teidän perheelle! 🙂
AAAARGH! IHANAA! Niin mukava kuulla!! Kiva kun kommentoit, tulipa iloinen fiilis! Toivottavasti lueskelet jatkossakin, ja ihanaa vappua sinne myös!
Mikä tää pikkutyttö kukkamekossa päässä kotsa punasen tuvan edessä takana lerpahtaneet horsmat ruukussa on?! IHANA!
SE OLEN MINÄ!
Huomasin kyllä. 🙂
Näitä lisää! Sinä ja sun blogi ootte parhautta! Nauran AINA ääneen näitä lukiessa ja usein kerron asikaiskuulumiset vielä miehelle myöhemmin. Joskus hän nauraa kohteliaisuudesta. Miten niin meillä paskahuumori? Meillä ei ole lapsia, mutta lähipiirikokemuksella voisin hyvin osallistua perhe-/paskamutsibingoon!
Hei, kiitos kommentista! JEE! Tulipa hyvä fiilis. Tästä innostuneena saatan kaivella hylättyjä ideoita uudestaankin 🙂
Ehkä pitää tehdä sellainen PASKA-BINGO, että voisi kaikki osallistua mukavasti!!
Mä katoin, että miten MUN lapsuuskuva kukkamekossa ja hatussa on täällä! Siis ihan samanlainen kukkakuosimekko, tukka ja kysyn muuten vaan, että mikä helvetti tuo hattu on, jolla meitä on rangaistu??!?? Olin tämän onneksi unohtanut. Ja me ei edes tunneta, että ei oo mikään naapurintyttöjen yhteismuoti.
Hahahahahhahahaaa!!!! Mää kyllä muistan itse vaatineeni tuon hatun kaupassa ja ehdottomasti halusin sitä pitää muutenkin <3 <3